Vuosaaren huippu
Tiedän kyllä, että blogini on käsityöblogi tai sellainen sen pitäisi olla. Siitä on kuitenkin pikku hiljaa muovautunut monen kirjava elämäntapahihhulin päiväkirja. Toki nyt kun muuttoa tehdään, niin ompelut ovat jääneet hiukan vähemmälle, tosin, olen minä ommellut mutta uuteen kotiin asioita, joita näette sitten myöhemmin. Minusta on ollut myös hienoa, miten moni on löytänyt blogini ja miten paljon tästä on monille ollut myös hyötyä. Te lukijat olette blogini suola. Minusta on ollut mukava kirjoittaa eri asioista ja julkaista kuvia niin monista eri asioista, eikä vain yhdestä.
Meillä alkoi koko porukalla eilen siis loma ja mikään ei ollut parempi tapa aloittaa lomaa kuin kiivetä Vuosaaren huipulle. Tästä paikasta on viime kesänä muodostunut minulle tärkeä paikka ja nautin täällä olosta paljon. Tällä kertaa ei menty pitkän kaavan mukaan vaan noustiin huipulle toista kautta mitä yleensä. Tämä on paljon lyhempi reitti mutta kiipeäminen on rankempaa. Huipulla olikin paljon liikettä, oli niin hyvä päivä retkeilyyn. Toivottavasti ottivat roskat mukaansa kun lähtivät.
Vuosaaren huippua voin suositella lämpimästi ihan matkailijoillekkin, on se senverran hieno paikka retkeillä. Eväät mukaan vain ja koska siellä ei ole roskista, niin ottakaa ne roskat mukaanne kun lähdette, älkää jättäkö niitä sinne luontoon. Pyyntö ei ole vain sen vuoksi, että eläimet eivät kärsisi niistä vaan ihan meidän kaikkien vuoksi. Vaikka paikka on entinen kaatopaikka, niin sitä se ei ole enää.
Teurastamon kesä
Eilen oli teurastamon street food torstai ja tietenkin me suunnattiin sinne. Tarkoitus oli, että esittelen teille hienojen kuvien kera tätä ihanaa ilmaistapahtumaa…Ruoka tietenkin maksaa mutta muuten tapahtuma on ilmainen, ruokailu ei ole pakollista vaan voi nauttia ohjelmasta ilman sitä sapuskaakin.
Teurastamon tapahtumia kannattaa seurata heidän sivuiltaan ja ottaa sieltä itseään kiinnostavat omaan tapahtumakalenteriin ylös.
Homma ei siis mennyt meidän osalta ihan putkeen…Ei todellakaan vaan kaikki meni päin honkia kuin vain voi honkia mennä. Aamulla tajusin, että hulludessani olen pakannut ihan liikaa vaatteita pusseihin ja näin ollen oli pakko lähteä katsomaan, josko jotakin löytyisi kirppiksiltä. No, onneksi löytyi ja valitsin lopulta päälleni söpön mekon ja sandaalit…Väärä valinta, oli ihan pahuksen kylmä ilta ja toivoin vain pääseväni kotiin. Suunnittelin myös ottavani paljon kivoja kuvia paikalta, sekään ei sitten onnistunut kun kamera ei oikein suostunut yhteistyöhön ja useimmiten unohdin koko kameran, kuten nyt esimerkiksi unohdin kuvata meidän ruokaa, kun ärsytti istua sisällä kun en tarkentunut olla ulkona ja ei sitten kuultu musaa sisälle.
Jos tämä ei vielä riittänyt, niin isompi lapsista oli kovin kiireinen, eikä malttanut millään rentoutua ja nuorimmainen oli levoton muuten vain. Ei siis mikään onnistunut eilen vaikka tapahtuma oli hyvin onnistunut ja ihmisiä oli paljon.
Paljon puhutaan aina siitä, että kaikki ei kuvissa ole sitä mitä todellisuus mutta nyt näette kyllä todellisuuden myös kuvissa. Täytyy sanoa, että aina ei voi voittaa. Ei lähelläkään. Mutta ensi kerralla sitten. Tänne kun tullaan toistekkin aivan varmasti.
Nyt keskitytään siihen, että tänään miehellä on viimeinen työpäivä ja pojalla viimeinen koulupäivä. Sitten alkaakin jo muut kuviot ja meidän kesäloma ainakin hetkeksi kun isompi aloittaa ihan kohta taas opintonsa.


0

