Kesäasu ja Haltialan tila
10
Haltialan tila on myös yksi sellainen kohde, jossa käymme ihan joka vuosi. Siellä on erilaisia kotieläimiä, voi grillata, nauttia olostaan puiden suojassa, löytyy leikkipaikka lapsille mutta siellä on myös ravintolapalvelut. Haltiala on ollut sellainen pyöräilyretken päässä oleva kohde. Monesta suunnasta pääsee ja jokainen suunta on ihan erilainen. Toinen suunta on ihanaa metsää, toinen peltoa ja kolmas joenvartta. Aikaisempina vuosina olemme pyöräilleet aina joenvartta pitkin mutta nykyään asutaan lähempänä Haltialaa, niin tulemme suoraan hiekkatietä pitkin, joka menee peltojen välistä.
Haltian tilan pellolta voi muuten noukkia luvalla ilmaiseksi herneitä, omaan tarpeeseen, ei myyntiin. Samoin kukkia. Nämä ”saa ottaa” pellot on merkattu ja alueet, joista ei saa noukkia erotellaan muista.
Meillä vaihtelee todella paljon se, mitä tuolla teemme mutta vuosien aikana yksi asia on tärkeää…Että syömme tuolla grillin herkkuja. Ensin syödään ja höpötellään, sen jälkeen moikataan elikoita ja sitten rannalle katselemaan. Nyt ranta olikin huollon alla ja laituri ei ollut vedessä. Tällä rannalla ei uimaan pääse mutta Haltialan vieressä on yleinen uimaranta, jossa mekin aina välillä ollaan kesällä. Joten, jos pyöräretkellä alkaa tulla aivan liian kuuma, voi hypätä jokeen. Jos rantaa pitkin muutoinkin kulkee, niin monen monta kohtaa löytyy, jossa voi käydä kastautumassa.
Tällainen retki joko maksaa tai ei maksa, riippuen siitä onko omat eväät ja miten liikkuu. Alueella on hyvät grillit, toki välillä grillit on kovassa käytössä mutta välillä taas voi grillata ilman jonotusta, kuten nyt kun kävimme Haltialassa. Tila on lapsiperheiden suosiossa, joten kannattaa varautua siihen, että paikalla on iso määrä lapsia ja nurtsi piukassa peittoja ja vilttejä, joiden päällä on monenlaista evästä, että silleen varovasti talsitaan. Roskat aina roskiin, tietenkin!
Haltialassa on kyllä parkkipaikkakin mutta siihen ei montaa autoa mahdu, suosittelen siis pyöräretkeä Vantaanjoen rannalla, näkymät on aivan toisenlaisia kuin autolla liikkuessa. Vantaanjoen varsi ei ole joka kohdalta samanlainen, vaan joka alue on aivan erilainen, vaihtuva maasto onkin haastava mutta myös näkemisen arvoista.
* * * * *
Päälleni puin tällä kertaa kasaprojektista tutut ohuen ohuet pöksyt ja topin. Toppi ei nyt sitten ihan onnistunut niin kuin ajattelin mutta onneksi sen saa korjattua. Jätin taas liikaa pituutta siihen, en koskaan ajattele sitä, että minulla on lyhyt selkä. Housut on tehty yksikertaisesti niin, että vyötärölle tulee kuminauha ja puntteihin sitten hörhelöt. Samalla ajatuksella kuin tein keväällä vappupöksyni. Ja näitähän kyllä teen vielä lisää…Tykkään tosi paljon näistä, sopii hyvin tyyliini ja voin yhdistellä erilaisten yläosien kanssa, jotka ovat hörhelöä nekin.
HUOM!
Älkää koskaan päästäkö nälkäistä miestä tilamaan teille ruokaa…Voi käydä juuri näin kuin meille! Kaksi annosta liikaa ranskalaisia. Noh, onneksi napattiin mukaan ne ja saatiin myöhemmin pyöräytettyä niistä herkullinen lounas, kyllä…Ranskalaiset saa vielä syömäkelpoisiksi vaikka olisivat hetkisen olleet jääkaapissa, tässä tapauksessa vuorokauden.
Aurinkoista päivää!
-Melissa-
Minne lapsi tahtoo lomalla
Huomenta ja oikein ihanan aurinkoista päivää!
Härdelli on toivonut tälle kesälle yhden matkakohteen, jonka me tietenkin haluttiin toteuttaa. Hän sai suunnitella koko reissun ja me aikuiset sitten lisättiin joukkoon hiukan mausteita. Eilen torstaina oli upea päivä, ehkä hippasen liian kuuma tällaiselle touhulle mutta se ei oikein kauheasti haitannut meitä kuitenkaan. Kesällä kun voi pojan paidan kastella vedessä ja vetaista takaisin päälle, näin hiukan viilenee kroppa ja mikä parasta, paita kuivuu ihan hetkessä.
Härdellin toive oli päästä Suomenlinnaan moikkaamaan Hobbitteja, Hobbitit eivät olleet kotona näin upeina ilmoina, vaan varmasti rannalla uimassa mutta se ei tahtia haitannut, sillä alueella oli myös museopäivä, eli museoihin pääsi ilmaiseksi sisälle. Meille valikoitui tällä kertaa kolme museota:
Suomenlinna- museo, Ehrensvärd- museo sekä sukellusvene Vesikko
Museopäivä on aivan loistava juttu. Ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että silloin tulee käytyä museossa, sellaisissa, joihin ei yleensä juuri mene käymään. Kuten nyt, ei olla koskaan käyty Suomenlinnan museoissa ja nyt käytiin. Tykätään käydä museoissa kiertämässä, kaikenlaisissa. Pojat oppii hyvin uutta kuten myös me aikuiset.
Meidän piti käydä kaikki museot läpi ja käydä katsomassa miten koirat tekee työtään tullimuseossa mutta Härdelli halusi päästä museokierroksen ja ruokailun jälkeen puuhastelemaan muuriin sekä näköalapaikoille. Kuuman sään vuoksi reissu oli hyvinkin rankka ja jossakin kohtaa huomasimme, että kädet ja jalat alkoivat turvota kuin pullataikina. Ei muuta kuin viilennystä ja tankkausta ja jonkin ajan päästä oli turvotus jo laskenut. Ei siis pidä muistaa laittaa roskia roskiin pelkästään, vaan pitää muistaa huolehtia juomisestaan.
Suomenlinnassa on nähtävää ja koettavaa vaikka millä mitalla. Meillä meni koko päivä saarella ja kun ohjelmassa oli myös museot, niin tekemistä riitti. Oli muutoinkin kiva kiertää saarta hiukan enmmän mitä ehtii saarihyppelyn aikana. Saarihyppelyä tuskin tullaan tekemään tänä vuonna mutta Härdelli jo esitti toiveen, että menisimme Vallisaareen retkelle. Katsotaan mitä kesä tuo tullessaan… Meidän saarihyppelyistä voi käydä lukemassa täältä sekä täältä. Molemmat erilaisia reissuja vaikka kohteet suht samat.
En oikein tiedä mikä Suomenlinnassa vetoaa, mutta se kuuluu meidän joka kesäiseen päivään, tavalla tai toisella. Vaikka on paikan monet kerrat nähnyt, niin silti siellä on mukava käydä uudelleen ja uudelleen. Helsingin oma pieni paratiisi, aivan kuin lähtisi ulkomaille. Härdellillä on niin paljon ihania muistoja tuosta paikasta, tiettyyn ravintolaan pitää päästä ja tiettyjä juttuja tekemään, kuten muurissa juoksentelu ja mahtavat näköalat…Voi himputti miten ihana paikka, ei haluaisi lähteä ollenkaan pois…
Suosittelen kaikille Suomenlinna -päivää.
* * * * *
Minun piti alunperin tehdä härdelille ja minulle samisteluvaatteet tuonne mutta onneksi en ehtinyt niitä saamaan kokonaan valmiiksi. Oli pakko ottaa B vaihtoehto käyttöön ja pukea vanhoja releitä päälle. Ja lopputulos on oikein hyvä. Minun on suojeltava kaunista ja herkkää hipiääni, joten aamun neuletakki vaihtui lopulta huiviin, jonka sidoin selästä pieneen solmuun, näin sain hihattimet suojaamaan hartioita. Hatuksi valikoitui 2011 ostamani hattu. Hatun olen löytänyt Kazimierzista. Mekon olen tehnyt muutama vuosi sitten lempikaavallani. Mekko on ollut alunperin maksihame, josta sain näppärästi tällaisen suloisuuden. Mekosta enemmän kuvia täällä. Neuletakkini on viime talvena tuunattu tylsä takki, joka on nykyään kovassa käytössä, siitä voi käydä katsomassa kuvia täältä. Kaikkea ihanaa siis löytyi ihan omasta vaatekaapista, oma kaappi shoppailu on oikeasti järkevää sekä hauskaa puuhaa. Repuksi valikoitui tilkuista tehty reppu ja jalkaan sujautin lenkkarit.
* * * * *
Arvaatte varmaan, että kuvia tulee ja paljon!
Kilometrin mittainen postaus, jonka keskiössä olen minä sekä Härdelli. Kestäkää, tai klikatkaa itsenne kauas pois…Vitsi vitsi, nauttikaa kuvista ja tunnelmasta. Jos nyt sain sen vangittua kuviin! Nautinnollista matkaa teille kaikille meidän kanssamme!
* * * * *
* * * * *
Suomenlinna -museo
* * * * *
* * * * *
Ehrensvärd- museo
 |
| Härdelli: Aika karua, tuolla pojalla ei ole yhtään lelua. |
* * * * *
Tauko
Yleensä otamme kotoa eväät, kaikkea jämää mitä kaapista löytyy, mutta nyt on retkeilty niin paljon, että ei ollut kuin joku levän kannikka, josta ei meille eväiksi ollut. Kaupasta sai sopivia naposteltavia ja torilta napattiin mansikoita ja herneitä. Mansikoita tuli naposteltua jo torilla ja lautalla, joten niitä ei sitten paljoa ollut jäljellä. Mutta eipä se haitannut. Härdelli nautti porkkanoistaan ja pähkinöistä.
* * * * *
Vesikko
Täytyy sanoa, että oli ensimmäinen ja viimeinen kerta kun menen sukellusveneen sisälle. Ahdistavan pieni, kuuma ja laitteet siellä haisee. Olo oli aika kaamea, Härdellikään ei lopultaan tykännyt olla siellä, vaikka Vesikko oli hänen toivelistallaan museoista.
* * * * *
* * * * *
Ravintola Walhalla
Tämä on se ravintola, jossa syömme joka kesä kun tulemme Suomenlinnaan. Tästä on tullut sellainen MUST -juttu, isoilla kirjaimilla. Tätä toivoi siis Härdellikin, että pääsee myös tänne syömään. Ja tämä tekee todella hyvää, kun on ensin kiertänyt osan saarta ja lepäillyt ja syönyt eväät ja taas kiertänyt. Kiireettömästi syödään ja annetaan ruoan laskeutua ja sitten kiertämään niitä osia, jotka ovat Härdelille se juttu täällä.
* * * * *
Kustaanmiekka
Kustaanmiekka on Härdellin lempipaikka, täällä on Hobbiitien kodit, pääsee muurin sisälle ihmettelemään. Hiukan pelottavaakin. Taskulamppu päälle ja tutkimaan pimeitä nurkkia. Viime vuonna kaaduin noissa pimeissä luolissa ja loukkasin lantion. Nyt mentiin sitten super varovasti tuolla sisällä. Kun on juostu muurissa, niin noustaan muurin päälle ihastelemaan maisemia. Kävellään näköalareittiä pitkin ja lopulta laskeudutaan Hobbittien maailmaan. Tämän jälkeen ollaankin niin väsyneitä, että joko pulahdetaan veteen tai sitten otetaan nokka kohti kotia. Kustaanmiekalta kävelee 10-20 minuuttia lautalle (riippuen tahdista). Me oltiin jo niin väsyjä, että päästiin 20 minuutissa Cafe Vanilleen, jossa nautimme pehmikset. Kahvila on aivan lautan vieressä, joten tuo hetki oli mukava ottaa, eikä tarvinnut seistä odottamassa lauttaa.
Suomenlinnaa ”remontoidaan” tällä hetkellä, joten ihan kaikkiin paikkoihin ei uskallettu mennä ja ihan koko Kustaanmiekkaa ei Härdelli jaksanut lähteä kiertämään vaikka nähtävää olisi ollut paljon. Astmaatikon kanssa mennään juuri näin, kun alkaa kuumuus ahdistamaan ja pöly ja siitepöly alkaa vaikuttamaan tehostetusta lääkityksestä huolimatta, niin on parasta lähteä kotiin. Koettiin kuitenkin valtavasti ja uusia juttujakin päästiin näkemään. Ensi vuonna sitten kierretään Kustaanmiekka kokonaan.
Kyselin vuorokausi ennen reissua Instassa ja blogin Face- sivulla, että haluaako kaikki olla meidän mukana retkellä ja oli mukavaa, että haluttiin olla ja kuvia tulikin todella paljon ladattua Instaan. Alapuolella muutamia kuvia, jotka julkaisin.
HUOM!
Kun Suomenlinnaan lähtee kannattaa varautua aurinkosuojin, niin vaattein kuin rasvoin. Muista suojata myös silmät! Vettä ja eväät on hyvä olla mukana ja viltti, jotta voi levätä. Useasti kaikki penkit on niin täynnä, että paras istua viltillä. Raha on käypää valuuttaa myös, jos haluaa tankata hiukan isommalla kaavalla. Kahvilat ja ravintolat tarjoaa kaikenlaista pikku purtavasta lounaisiin ja tuhdimpiin ruokiin. Suomenlinnassa on myös pikkuruinen uimaranta, hiukan piilossa mutta jos oikein kuumottaa, niin voi käydä dippaamassa itsensä veteen, muutoin riittää se, että kastaa paitansa. Ohjeet ovat siis kuumaan päivään!
Kiirettä ei kannata pitää, vaan nauttia näkemästään pikku hiljaa ja kuulostella lasta myös. Paljon taukoja ja rentoa menoa. kahdeksan tuntia saa helposti vierähtämään pelkästään Suomenlinnassa. Pidempäänkin oltaisiin oltu mutta Härdelli väsyi loppua kohden aika paljon.
Ihanaa päivää!
-Melissa-