Juhannuspäivä on loistava retkipäivä ja koska meillä oli reput odottamassa eteisessä, niin oli aika itsestään selvää, että juhannuspäivänä lähdettiin retkelle Lammassaaren vieressä olevalle Kuusiluodolle, jossa on lampaita vapaana ja hyvä paikka retkeillä ja olla piknikillä.  Retki Kuusiluotoon oli tuulinen mutta juuri hyvä keli kävellä reipasta menoa. Piknik oli vähän hankalampi kun tuuli oli voimakasta mutta pärjättiin silti erittäin hyvin ja saatiin vatsat täyteen.

Juhannukseksi Helsinki hiljenee, ihmiset lähtee mökeilleen ja me jotka tykätään nähdä tämä ilmiö, jäämme mielellään kaupunkiin juhannukseksi. Kerran vuodessa näkee ja kokee sen, kun Helsinki on ihan hiljaa. Saimme tälläkin kertaa matkata ihan kaikessa rauhassa Kuusiluodolle asti, vasta takaisin päin alkoi ihmisiä olla enemmänkin paikalla. Mutta Lammassaaressa taisi alkaa jokin tapahtuma, sillä ihmiset olivat pukeutuneita, ei retkivaatteissa kuten me.  Retki Kuusisaareen alkaa Pornaistennimeltä pitkospuita pitkin Lammassaareen. Siitä voikin valita suuntansa joko lintutorneille tai Lammassaaren sydämeen tai sitten jätkää matkaa kohti Kuusiluotoa. Lammassaaresta Kuusiluotoon matka taittuu kapeiden pitkospuiden päällä, tätä matkaa ei tehdä vaunijen kanssa ja ohituksissa pitää olla ymmärtäväinen, sillä sivuun pitää hypätä kun joku tulee vastaan. Yleensä myös sanotaan kiitos, hyvän tavan mukaan.

Ympärillä kuului linnunlaulua ja heinikon kahinaa tuulessa, välillä näkyi isokin lintu liitelemässä taivaalla ihan heinikon yläpuolella. Variksetkin ottivat mittaa toisistaan ja heinäsirkatkin jaksoivat siritellä kun kävelimme rauhassa eteen päin. Oli jotenkin niin ihanaa tuoksutella vihreää lämpöä. Kyllä, minusta vihreät kasvit tuoksuu erikoiselle kun auriko paahtaa niitä. Se on jännä tuoksu, josta en osaa sanoa miltä se tuoksuu. Se on kuitenkin aika ihana tuoksu kaiken puolin.

Helsinki on hyvin monipuolinen kaupunki ja meillä on monta kesäkohdetta, joissa käymme joka kevät tai kesä. Retki Kuusiluotoon ja Lammassaareen ovat yksi sellainen kohde, joissa käymme joka vuosi. Tarkoitus olisi tutustua vielä paremmin Lammassaareen. Nyt vain Kuusiluoto on vienyt kiinnostuksen hetkeksi. Nyt kun kohteita tulee koko ajan lisää, niin varmasti tämäkin jää joksikin aikaa unholaan.

Ihanaa päivää!

Pihlajasaaren juhannus oli meidän porukalle ihana kokemus. Yleensä emme vietä juhannusta lähtemällä jonnekkin ihmismassojen luokse, vaan vietämme kotona ja nautimme Vantaanjoen tarjonnasta. Tänä vuonna kuitenkin halusimme muuttaa tapojamme ja lähdimme vesibussilla kohti Pihlajasaarta, jossa emme ole koskaan ennen olleet. Voin vakuuttaa, ettei tule jäämään ainoaksi kerraksi kun menemme sinne.

Pihlajasaari sijaitsee Eteleä-Helsingissä, Hernesaaren edustalla. Sinne menee vesireitti, jota liikennöi JT-Line. Siellä voi viettää aikaansa muulloinkin kuin juhannuksena. Aivan ihana ja idyllinen paikka. Siellä on paljon nähtävää ja koettavaa ja kivointa on se, että koiratkin on sallittu saarella.

Meillä oli tarkoitus viettää koko päivä saarella ja lähteä vasta illalla kun kokko on nähty, mutta kokkoja ei saatu poltella, joten lähdimmekin sitten jo aikaisemmin. Mutta ehdimme silti todella paljon. Kierrettiin vain läntistä saarta, emme ehtineet itäiseen vielä tutustumaan. Käytiin Ravintola Pihaljasaaressa syömässä, uitiin, pelattiin korttia ja syötiin eväitä. Oikein rentoa meininkiä koko päivä.

Pihlajasaaren juhannus oli kyllä täydellinen valinta, vaikka yksi pieni harmi oli ja se oli ruoka, tai oikeammin yksi ruoka. Sienipasta ei maistunut meille kenellekkään. Se ei ollut hyvää. Tiedän, että olemme vaativia mutta jos maksamme, niin odotamme myös, että ruoka on hyvää ja se on hyvin tehty.

Päälläni minulla oli uusi juhannusmekko, joka on kasaprojektin tuotoksia. Hiukan ennen juhannusta nappasin kaksi pientä pussukkaa, jossa on kaikenlaisia palasia, joita on jäänyt projekteista yli, vähän niin kuin projektitilkkulaatikko. Ja päätin näistä materiaaleista tehdä kaikenlaista kivaa ennen juhannusta. Valitettavasti kyseinen projekti jatkuu edelleen, sillä lähempi tarkastelu soitti, että pussukoissa on iso määrä pitsiverhoja, että niiden kanssa painitaan tässä nyt jonkin aikaa. Aina ei ideat tule ihan noin vain.

Mekon kaava on tuttu Burda 5/13, joka on minun luottokaavani. Yleensä käytän vain tuon yläosan ja alaosan sitten teen mieleisekseni miten haluan. Hyvin helppo kaava, jota voi muokata ihan mielin määrin. Tällä kaavalla tulen tekemään lisää mekkoja ja toppeja tulevaisuudessakin. Uskokaa pois. Niin ihana!