Toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä
2
Sunnuntaina olin toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä mieheni kanssa. Olin siis viime viikolla flunssassa, joka tuli nopeasti ja lähti yhtä nopeasti. Ehdin kyllä siinä hötäkässä käydä koronatestissäkin. Mutta koska tulos oli negatiivinen ja olokin paljon parempi, lähdettiin Backaksen kartanolle nauttimaan kesän auringon viimeisistä säteistä. Säteitä sai toki hiukan metsästää, mutta onneksi edes vähän säteet kutitti nenää.
Toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä
Kartanossa tanssittiin häitä, joten pienen kävelyn jälkeen istahdimme Bacaksen olohuoneeseen nauttimaan kakusta ja kuoharista. Olikin ihana heittää hyvästit niin upealle kesälle juuri tässä paikassa. Ilma oli ihana ja tilalla niin leppoisa tunnelma. Ja parastahan tässä oli se, että juustokakussa ei ollut liivatetta, vaan vihdoin sain pitkästä aikaa syödä juustokakkua, joka on valmistettu uunissa. Ja kyllä vain se oli niin hyvää. Nam.
Backaksen olohuoneessa oli ihmisiä aika paljonkin ja meno oli hyvin rentoa, osa söi lounasta, osa istui herkuttelemassa leivonnaisia ja pullia, osa pelasi pihapelejä. Sellainen ihanan rento sunnuntai. Ei mikään kiire minnekään. Kaikki nautti olostaan ja tapailivat sukulaisiaan. Emme aikaisemmin ole istuneet olohuoneessa, vaikka paikka on meille muutoin todella tuttu. Alueella olemme paljon ottaneet kuvia, monet kerrat ollaan kyllä suunniteltu, että mennään tapahtumiin tai syömään kartanolle.
Toipilaspäivän pukeutuminen
Kun on ollut kipeänä, iho hellänä ja arkana, haluaa pukea aina jotakin hyvin pehmeää, rentoa sekä lämmintä. Vaikka aurinko lämmitti ja lämpötila oli hyvä, niin tarvitsin ihanan pehmeän neuleen päälleni, tämän neuleen olen ostanut UFF:in Hakaniemen myymälästä keväällä tasarahapäiviltä. Neuleessa oli pieni purkautuminen, jonka olen korjannut. Neuletakki on ihana over size, joka sopii oikeastaan minkä vaatteen kanssa tahansa.
Tällä kertaa laitoin neuleen kanssa harmaat leggarit, jotka ovat Fidasta sekä trikoopaidan, joka on napattu aikanaan ilmaisosastolta. Paita on kertaalleen korjattu toiseen uskoon. Paidassa oli alunperin hihansuissa kuminauhat, jotka olivat todella tiukat. Purin ne pois ja laitoin resorit tilalle. Nyt ei ole tiukat enää. Ihanan rento kotoinen asu sopii hyvin näin ihanan rentoon menoon.
Toipilaana loppukesän aurinkoa metsästämässä, kuvaajan hauskat yllätyskuvat
Hyödynnän aina, tai yritän hyödyntää sen, että otetaan kuvia vaatteista. Aina en toki muista sellaista, mutta useimmiten näin teemme. Näin tälläkin kertaa. Vähän kuvia toipilaasta emännästä. Koska olin toipilaana, niin en kovin paljon jaksanut rehkiä kuvien takia, joten muutama räpsy sai riittää. Ei ollut edes kuvausfiilistä.
Kun mies oli kuvansa ottanut ja kävin läpi kuvia, niin jälleen kerran siellä oli joukossa kuvia, jotka eivät pitäisi olla siellä. Mieheni kun ottaa kuvia myös siitä kun valmistaudun kuvattavaksi. Kun nostan housuja, lasken paitaa, asettelen vaatteet oikeaan asentoon tai itseni. Kuvat ovat hassuja ja miehellä on hauskaa kun väännän naamaani niille. Huvinsa kullakin… Tekeekö teidän kuvaaja tuollaisia salaräpsyjä? Tällä kertaa en oikein tykännyt, kun lähes kaikki kuvat liittyi tuohon hommaan, eikä siihen mitä pyysin kuvaamaan.
Noh, ihan hyvä, että miehelläkin on jotain hauskaa puuhaa kuvaamisen lomassa, huoh.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Kuka vielä muistaa tämän neuleen?
Kuka vielä muistaa tämän neuleen? 2000-luvun alussa kaikilla oli tällainen, suuri kaulus, liukuvärjätyllä langalla tehty neule. Yksivärisiäkin toki oli myös, sitä ei pidä unohtaa. Oliko sinulla tällainen paita?
Kuka vielä muistaa tämän neuleen?
Viime syksynä löysin Fidasta tämän neuleen ja pakkohan se oli ottaa mukaan, ihan siitä syystä, ettei minulta löydy tällaista paitaa ollenkaan itseltäni, ei ainakaan tuon 2000 -luvun alun jälkeen. Ainut joka minulla oli, päätyi lankakeräksi, sillä se ei enää mahtunut päälleni millään tavoin. Näin se saa uuden elämän jonain muuna, kunhan joskus saan jotakin aikaan siitä.
Itse rakastan suuria poolokauluksia, oli ne sitten tiukempia tai tällaisia lötköpötköjä kuin tässä paidassa. Tämä paita onkin ollut aika kovassa käytössä nyt kun kelit ovat huonontuneet ja lämmintä on tarvittu päälle. Aina ensimmäisenä haluaa sukeltaa isoon lämpimään paitaan, kuin se olisi ihanan pehmeä peitto. Syksy kiitää kovaa vauhtia ja kohta meillä onkin ensilumi maassa, siihen ei kuulkaas enää pitkään mene.
Harvoin pukeudun mustavalkoiseen, mutta tämä paita oli niin hauska, koska joukossa on myös harmaata. Voitteko uskoa, että olen nuorena kulkenut vain mustissa, joskus oli valkoinen kauluspaita päällä myös, mutta lähes aina mustaa päällä. Nykyään en osaa koko mustassa oikein kulkea vaan aina pitää olla jotain ihanan värikästä. Tummat masentaa meikäläistä niin paljon.
Miten paljon minulla on lenkkareita ja tennareita?
Tällä hetkellä niitä on aika reilusti, johtuen paljon siitä, että keväällä perin aika ison määrän kaikenlaisia ihania tossuja pojaltani, joka alkoi kasvaa maata pitkin ja siro 36 jalka kasvoi hetkessä kokoon 39. Nyt se on hiukan tasaantunut kun kesän aikana jätkä viuhahti pituudesta minun ohi. Minun pikkuinen vauveli on nyt minua pidempi. Lyhin meistä on tyttäreni, joka on minua sentin lyhyempi. Taisto se oli tämäkin.
Minun lenkkareista ja tennaireista on ollut kyselyjä ja kerran olen kuvan laittanut Instaan. Mutta olen luvannut tehdä aiheesta ihan kunnon postauksenkin, kunhan kiinnostukseni herää aiheeseen. Mutta miksi halusin ottaa asian esille, liittyy siihen, että kuvissa jalassani on poikani vanhat lenkkarit, jotka on myös hankittu aikanaan Fidasta. Vaikka siis paljon keskityn itseeni ja omaan vaatekaappiini, niin kyllä se poikakin kaikkea kivaa saa päälleen. Ei tarvitse alasti pojan kulkea. Uskokaa pois.
Ihanaa alkanutta viikkoa!