Itsetehty turkoosi mekko & kirpparikerrokset
2
Turkoosi itsetehty mekko, kirpparilöydöt ja rohkea kerroksellisuus, tämä asu kertoo siitä, miten tyyli syntyy tunteesta, ei trendeistä. Tässä postauksessa Itsetehty turkoosi mekko & kirpparikerrokset – TyyliVinkki luovaan pukeutumiseen, pysähdyn katsomaan, miten vaatteet, joilla on tarina, voivat muodostaa persoonallisen ja ajankohtaisen kokonaisuuden. Tämä on VillaNannan tyyliä: luovaa, sallivaa ja asiantuntevaa pukeutumista, joka alkaa kysymyksestä mitä sinulla on jo kaapissa.
Itsetehty turkoosi mekko & kirpparikerrokset
TyyliVinkki luovaan pukeutumiseen, katso vaatekaappiasi uusin silmin
Itsetehty turkoosi mekko on tämän asun sydän. Käsin tehty vaate ei ole koskaan vain vaate, se on prosessi, ajatus ja tunne. Kun puen päälleni itse tekemäni mekon, tiedän jokaisen sauman, jokaisen valinnan. Se tuo pukeutumiseen varmuutta, jota ei voi ostaa.
Turkoosi väri toimii tässä asussa rauhallisena mutta elävänä pohjana. Se ei huuda, vaan kantaa. Juuri siksi se antaa tilaa muille elementeille ja kerroksille. Mekko ei vaadi huomiota, mutta kestää sen.
TyyliVinkki
- Kun rakennat asua itse tehdyn vaatteen ympärille, anna sen olla pääosassa. Muut vaatteet ovat kuin kehys taululle.
Kerroksellisuus tekee asusta elävän
Mekon päälle valikoitui musta villakangastakki Fidasta. Klassinen, ajaton ja monikäyttöinen. Villakangastakki on yksi vaatekaapin kulmakivistä, sellainen, joka sitoo erilaiset tyylit yhteen ja tekee asusta heti harkitun näköisen.
Tässä kokonaisuudessa takki tuo ryhtiä ja kontrastia pehmeälle neulepinnalle. Se myös muistuttaa siitä, että second hand ei tarkoita kompromissia, vaan usein parempaa laatua ja pidempää käyttöikää.
TyyliVinkki
- Hyvä villakangastakki toimii lähes minkä tahansa asun päällä, mekosta farkkuihin. Siksi se on yksi parhaista kirpparihankinnoista.
Valitse ulkovaatteet tietyn värin ympärille, mikä korostaa koko tyyliä
Bootsien voima: käytännöllisyys ja asenne
Jaloissa ovat bootsit Siisti kirppiksestä. Ne on siistitty ja huollettu, ja juuri se tekee niistä tämän asun kannalta olennaiset. Kengät vaikuttavat aina asun tunnelmaan enemmän kuin usein ymmärretään.
Nämä bootsit tuovat asuun maanläheisyyttä ja käytännöllisyyttä. Ne kertovat, että tässä asussa liikutaan, eletään ja ollaan, ei vain poseerata.
TyyliVinkki
- Kengät kannattaa aina huoltaa ennen kuin luovut niistä. Puhdistus, lankkaus tai pohjien tarkistus voi muuttaa kaiken.
Lippis + huivi – luovan pukeutumisen ydin
Asun leikkisyys ja persoonallisuus kiteytyvät lippiksen ja huivin yhdistelmään. Lippalakki on kirpparilta, tarkkaa ostopaikkaa en enää muista, ja kaulaliina on Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta.
Juuri tämä tekee yhdistelmästä kiinnostavan. Se ei ole harkittu trendiasu, vaan syntynyt tarpeesta ja fiiliksestä. Huivi tuo lämpöä, väriä ja pehmeyttä, lippis rikkoo kokonaisuutta ja tuo mukaan arkisen, jopa kapinallisen sävyn.
Tämä yhdistelmä näkyy nyt myös muotimaailmassa, mutta minun maailmassa se on ollut olemassa jo pitkään: pukeutuminen saa olla luovaa, kerroksellista ja vähän yllättävää.
TyyliVinkki
- Kun asu tuntuu liian “valmiilta”, lisää siihen yksi elementti, joka rikkoo kokonaisuutta.
*****
Mitä sinulla on jo kaapissa?
Tämä asu ei ole syntynyt ostamalla, vaan katsomalla omaa vaatekaappia uusin silmin. Villamekko, villakangastakki, huivi ja bootsit löytyvät monelta jo valmiiksi. Kyse on rohkeudesta yhdistää ne toisin kuin ennen.
Luova pukeutuminen ei vaadi suurta budjettia, vaan avoimuutta kokeilulle. Kun lakkaa kysymästä “sopiiko tämä” ja alkaa kysyä “miltä tämä tuntuu”, tyyli vapautuu.
TyyliVinkki
- Kokeile yhdistää vaatteita, joita et ole koskaan pukenut samaan aikaan, kotona, rauhassa, ilman peiliin tuijottamista.
VillaNannan ajatus tyylistä
Tyyli ei ole täydellisyyttä. Se on liikettä, kokeilua ja tunnetta. Itse tehdyt vaatteet, kirpparilöydöt ja ilmaisosaston aarteet eivät ole vain ekologinen valinta, ne ovat myös tapa rakentaa omaa identiteettiä.
Tämä asu on muistutus siitä, että tyyli ei synny ulkopuolelta. Se on jo olemassa. Se odottaa vain, että uskallat käyttää sitä.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää erilaisia asuja:
Talvikävelyn hiljainen sydäntarina
Marraskuun viimeinen päivä avautui pehmeänä, vähän kuin hiljainen lupaus siitä, että juuri tänään olisi hyvä kuunnella itseään. Tästä alkaa talvikävelyn hiljainen sydäntarina. Päälläni oli kokonainen kudelma tarinoita: itse ommeltu hame Kierrätyskeskuksen materiaalitukusta, UFFista löydetty käsintehty neuletakki sekä vuosia sitten ommellusta takista tuunattu talvikaveri. Jalkoihin puin rakkaat nilkkurini, jotka löysin aikanaan Maunulan ostarilla sijainneesta Fidasta. Tässä on kertomus päivästä, joka jäi iholle kuin lämmin valo.
Talvikävelyn hiljainen sydäntarina
Synttärikuun hiljainen loppunäytös
Marraskuun viimeinen aamu ei näyttänyt kiireiseltä. Se ei myöskään vaatinut mitään. Se vain lepäsi siinä, talven kynnyksellä, vähän kuin kaupunki olisi vetänyt paksun huovan ylleen ja pyytänyt meitä kulkemaan hiljaa. Olin hereillä aikaisin ja tunsin, että synttärikuuni viimeinen päivä ansaitsi pienen rituaalin, sellaisen, jossa pukeutuminen on osa tarinankerrontaa.
Päivän asu, kuin pieni kudottu muistelma
Valitsin hameen, jonka olin ommellut Kierrätyskeskuksen materiaalitukun aarteesta. Sen ruutukangas hengitti menneiden vuosien kotien lämpöä, ja helma liikkui askelissa kuin vanha kirjoitus, joka on vihdoin saanut uuden lukijan.
Neule oli UFFin Fredrikinkadun myymälästä löytynyt käsintehty aarre, ehkä jonkun lukuisista Novita-lehden malleista tai tekijänsä omasta inspiraatiosta syntynyt. Sitä oli mahdoton pukea ilman että ajatteli tekijänsä käsiä ja kärsivällistä rytmiä.
Takki oli tuunattu vuosia sitten omasta vanhasta tekeleestäni, ja sekin kantoi oman historiansa: korjaukset, uudelleen muotoilut, ideat ja unohtuneet ideat. Jalkoihini sujautin nilkkurit, jotka olin löytänyt Maunulan ostareilla sijainneesta Fidasta, sellaiset, joiden nahka on omaksunut jokaisen vuoden, kadun ja askeleen.
Kaupunki sateessa, kuin pehmeä taustamelodia
Lähdimme kävelemään keskustaan. Helsinki oli märkä, mutta lempeä. Sade ei vaatinut huomiota, se vain ripotteli pieniä, valoa imeviä helmiä kaduille. Autojen humina oli matala, rakennusten pinnat elivät hiljaista kaikujaan. Katsoin ikkunoihin enemmän heijastusten takia kuin ostamisen. Niissä näkyi tarinallinen kokonaisuus: hame, joka oli minun, neule, joka oli jonkun muun, kengät, jotka olivat kulkeneet kanssani pitkään. Jokainen osa asua kertoi eri polusta, mutta yhdessä ne tuntuivat juuri oikeilta.
Kluuvin Olivia odotti. Ovi avautui ja sisään tulvahti lämpö, valkosipulin lupaus ja pehmeä puheensorina. Saimme pöydän ikkunan äärestä, ja siinä huoneen suojassa aika tuntui taipuvan hieman. Ruoka maistui tavallista syvemmälle, ehkä siksi, että se syötiin osana päivää, joka oli kuin rauhallinen juhla. Juttelimme kuluneesta vuodesta, sen sävyistä, valon ja varjon vaihdosta. Ja vaikka vuosi oli paikoin ollut raskas, sen lomasta löytyi myös uudenlaista lämpöä. Sellaista, joka syntyy, kun alkaa ymmärtää itseään paremmin.
Paluumatka valojen ja veden välissä
Kun lähdimme takaisin, ilta oli jo sinertävä. Kaupungin märät kadut heijastivat katuvalojen kullanhohtoa, joka näytti kuin se olisi yrittänyt kertoa jotain salaista. Askeleeni olivat kevyitä. Hameen helma jatkoi omaa, huojuvaa tarinaansa ja nilkkurit koputtivat tasaista rytmiään märälle kivelle. Tuntui, että juuri tällaiset hetket muodostavat sen arjen ytimen, joka jää mieleen, ei suurilla teoilla, vaan hiljaisella olemisella.
Takki suojasi viimalta, neule kantoi tekijänsä lämpöä, kengät varmoina askeleina muistuttivat yhteisestä matkasta. Ja keskellä kaikkea oli päivä, joka ei esittänyt itseään, mutta jäi silti talteen.
Jälkikäteen ajatellen juuri tällaiset päivät kannattelevat vuodenaikojen yli. Ne eivät pyydä huomiota eivätkä tarvitse suurta otsikkoa. Ne vain asettuvat muistiin hiljaa, kuin pieni valonsäie hameen kankaan poimuun tai villalangassa kulkevaan solmuun. Ja ehkä juuri siksi ne kantavat mukanaan enemmän kuin osaa odottaa, muistutuksen siitä, että elämä rakentuu paitsi harvoista juhlista, myös niistä pienistä hetkistä, jotka löytävät meidät silloin kun kuljemme avoimin silmin.
Tämä päivä teki juuri niin.
Mukavaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: