Hopotikopoti hummani hei
8
Hopotikopoti hummani hei sanoo Melissa töidensä ääreltä. Olen järjestämässä kesällä kepparikurssia nuorille ja kurssilla olisi tarkoitus tehdä vähän toisenlainenkin keppari, ei vain sitä oikeaa ja parasta. Teemme myös kynästä kepparin. Silloin kynäkeppari voi olla myös satuolento, tarujen yksisarvinen, jos vain haluaa alkaa vääntelemään kaikenlaisi hyvin pieniä juttuja.
Minusta jokaisella pitäisi olla yksi yksisarvinen elämässään, tai ainakin se kynähevonen, jos ei muuta. Näissä on vähän haastetta, sillä ihan pienen pipertäminen ei ole helppoa puuhaa. Ei ainakaan tällaiselle nakkisormelle kuin minä olen. Mutta tämä oli vain tehtävä.
Hopotikopoti hummani hei
Ajatus lähti siitä, että tosiaan kesällä keppiheppapaja aukeaa meillä töissä ja mielestäni jokainen heppapajalainen voi tehdä itselleen myös kynään pienen hepan, halutessaan tietenkin. Meillä kun on niin paljon muutakin tekemistä kuten keppihevosen tekeminen, ruusukkeiden teko, esteradan pystytys. Mutta ne jotka ehtii saa tehdä kynäänsä ihanan hepoaisen. Ja näppärimmät voi tehdä myöskin yksisarvisen ja toki jos tahtoo, niin Pegasos on mahdollinen tehdä myös. Mikä itseään kiinnostaa.
Tähän tehdään itse kaavat, hyvin yksikertainen pää ja korvat, silmiksi kelpaa napit tai pienet helmet ja harjaksen saa tehtyä ihan vain langasta. Hiukan täytettä ja heppa on siinä. Itse ainakin tykkään todella paljon ja näitä innostuu tekemään enemmänkin. Hirmu pitkää harjasta ei kannata tehdä, sillä se häiritsee kirjoittamista. Mutta jos Barbielle sen tekee, niin kepiksi riittää tikku ja silloin voi tehdä myös erilaisia riimuja yms. tykötarvetta. Eli jos ei halua kynään tätä, niin kyllä nuketkin mielellään leikkii tällaisella. Oikeasti. Näin uskoisin.
Ompelin lähes kaiken käsin, vain harjaksen ompelin koneella. Se oli näin paljon helpompaa näillä nakeilla. Uskon kuitenkin, että homma hoituu hyvin myös koneella. Jos on super varovainen. Nyt onkin kiva keskittyä kaikenlaiseen väsäilyyn, kun lunta tuiskuttaa ikkunan takana eikä ihana aurinko suostu näyttämään kasvojaan. On hyvä valmistautua sisällä kevääseen ja tehdä kaikkea pientä kivaa itselle ja muillekin. Vai mitä tuumaatte siitä? Olisiko kiva saada tällainen suloinen pieni keppihevonen hirnahtelemaan omaan kotiin? Silitellä sen päätä samalla kun tekee läksyjä tai muita kirjoitushommia?
Ihanaa ja nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Tätä et tiennyt minusta
Tätä et tiennyt minusta, vaikka olisit pitkään seurannut blogiani ja tietäisit minusta yhtä jos toista. Tänään nimittäin kerron jotakin jota et tosiaan tiennyt. Tämä on asia, josta eivät ede kaverini tiedä, salaisuus se ei ole. Asia ei vain ole koskaan tullut puheeksi. Nyt haluan kuitenkin tämän paljastaa teille, rakkaat lukijani.
Paljastukselle ei ole syytä, mutta tuo kevään odotus valitettavasti tyssäsi hetkeksi, sillä järkyttävä lumimyrsky valtasi myös etelän ja kaikki suloiset kevätajatukset jäätyivät päähäni, joten nyt on hyvä hetki vielä tänään ajatella ihan muuta ja huomenna sitten jälleen tarttua kevään helmasta ja alkaa repiä sitä esiin.
Tätä et tiennyt minusta
Minulla on vilkas mielikuvitus, vähän liiankin vilkas. Minulla öisin sekoittuu helposti uni ja todellisuus, saatan kövellä unissani, herätellä miestäni monenkirjavilla asioilla. Hypin ja pompin, riehun ja kiljun, joskus herään omiin puuhiini, varsinkin ääniini ja kun herään saatan silti luulla olevani unessa edelleen. Olen ratkaissut tämän asian niin, että meillä on aina vessassa valo, jotta tiedän herätessäni missä olen, enkä ala sekoilla enää enempää. Tosin, joskus voi kestää hetkisen ennen kuin tajuan, valonkajon tulevan vessasta. Valo on kuitenkin erittäin tehokas kiintopiste ja näin aika pian ymmärrän, että unessa kaikki vain tapahtui.
Seikkailen siis myös unissani, en vain hereillä ollessani. Seikkailu on minulle erittäin tärkeää, oli se sitten miten pikkuista seikkailua hyvänsä. Hyppää pyörän päälle ja katso minne tie vie, tällaisia reissuja teemme mieheni kanssa jatkuvasti kesäisin. Näin olemme löytäneet aivan mielettömiä paikkoja täällä Helsingissä ja vähän muuallakin. Tämä tosin on vain yksi tapa seikkailla. Monta muutakin tapaa löytyy.
Tällaisen salaisuuden kanssa olen elänyt, eikä muutosta näy. Mielikuvitus vie minut joka yö paikkoihin, joissa en ole koskaan ennen ollut, ja tuskin oikeasti koskaan pääsenkään, vain mielikuvituksessani. Niitä reissuja pyrin tuomaan monin tavoin esiin omassa elämässä esimerkiksi vaatteiden kautta, kun tuunaan niistä uusia ihanuuksia. Osan nään unissani, osa taas muistuttaa joistain unistani ja kummallisista seikkailuuista.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: