Pääsiäisen ikiruoho
8
Tänä pääsiäisenä askarreltiin pääsiäisen ikiruoho ja iso määrä pikkuisia pupusia. Näitä tehtiin niin töissä kuin kotonakin. Nämä pupuset ovat valloittavia ja ikiruoho on helppo tehdä kaikenlaisesta lankasilpusta. Ruohon voi valmistaa juuri sillä tavoin kuin haluaa tai osaa. Mitä enemmän värisävyjä, sen eläväisempi on lopputulos. Tässä postauksessa kuitenkin keskitytään ikiruohon tekoon.
Meidän pääsiäinen on kahden eri uskonnon sekoitus, molemmat otetaan huomioon ja yhdistellään sopivasti molempia yhteen. Olenkin tästä hiukan kirjoittanut muutama vuosi sitten. Siksi en asiaan enempää sukella. Jos asia kiinnostaa, niin alla on linkki tähän vanhaan postaukseen.
Pääsiäisen ikiruoho
Miten tämä ikiruoho sitten valmistetaan? Useasti meillä käsityöläisillä jää kaikenlaista pikku silppua pyörimään ympäri ämpäri ja joutuu miettimään päänsä puhki, että mitä tälle silpulle tekisi. Useasti laitan lankasilpun täytteeksi, mutta nyt ompelinkin sen kiinni pieneen kankaan palaseen ja näin sain siitä ikiruohon.
Tarvikkeet:
- tassi (näitä löytyy paljon ilmaisosastolta)
- lankasilppua (vihreän eri sävyjä)
- ruskeaa sisutuskangasta
- Kuumaliimaa
Tee näin:
- Leikkaa sisustuskankaasta tassiin sopiva pyöreä pala.
- Asettele kankaanpalaselle pikku nippuja langanpätkiä ja ompele kiinni ompelukoneella. Ompele kangas piiloon langanpätkillä.
- Trimmaa valmis ruoho.
- Liimaa tämä ruohomatto tassiin kiinni kuumaliimalla.
- Valmis!
Myös lapsi voi tehdä tämän ikiruohon aikuisen avustuksella. Meillä töissä pienimmät tekijät olivat 8 vuotiaita, joten onnistuu siis pieniltäkin oikein hyvin. Toki tarvitsee tukea ja apua hommaa tehdessä, mutta onnistuu kuitenkin. Näistä tulee kyllä niin hauskoja ikiruohoja ja on ekologinenkin. Ei tarvitse heittää pois, eikä tehdä uudelleen. Ikiruohoon voi laittaa pupuja, tipuja tai munia. Tee juuri sellainen asetelma kuin haluat. Tai anna lapsen tehdä.
Miten tämä pääsiäinen meni?
Alku meni oikein hyvin, lepoa ja ompelua, saatiin aloitettua pihan pesua ja suunniteltiin, miten sitä tänä vuonna laitellaan. Tehtiin nopea reissu Turkuun, joka ei mennyt ihan niin kuin Strömsössä ja vierailusta jäi aika inhottava fiilis kaikkinensa. Poika sai yövieraita ja lanit pääsi täydellä teholla vauhtiin. Jos tänään saisi jälleen levätä ja ommella. Toki jatketaan siivousta: pojalla jäänyt valtavasti vaatteita pieneksi ja ne pitää saada pois. Ehkä pääsiäinen on näin meidän osalta taputeltu…
Nautinnollista päivää kaikille!
Kun harmaantuu
Kun harmaantuu, tuleeko silloin identiteettikriisi? Muuttaako harmaat hiukset jotakin? Tätä asiaa olen alkanut pohtia kun punaisen värini alta alkaa paljastua harmaat. Aikanaan punainen väri oli minulle kauhistus ja monta vuotta värjäsin punaista pois hiuksistani, mutta sitten kaikki muuttui yllättäen ja aloin arvostamaan punaista päätäni.
Jännä miten nuorena näkee asiat niin toisin ja kun ikää tulee muuttuu ajatuksetkin, varsinkin itsestään paljon. Näin ainakin kävi minulle. Nuorena en välittänyt punaisesta kuontalostani ja vitivalkoinen ihoni oli minulle kauhistus. En voinut käsittää miksi juuri minulla pitää olla pisamia ja niin herkkä iho, että kun aurinko nousee taivaalle, muutun punaiseksi kuin katkarapu.
Kun harmaantuu
Jotenkin vain sitä sitten pikku hiljaa alkoi rakastumaan itseensä, se viimeinen rakastuminen tapahtui lopulta silloin kun sairastuin vakavasti ja oli pakko alkaa miettiä elämää toisella tavalla tai katkeroitua. Katkeroituminen ei ollut kuitenkaan vaihtoehto, ei mitenkään päin. Silloin aloin rakastaa myös punaisia hiuksiani. Samalla opettelin rakastamaan uutta kehoani, sen hyväksyminen oli kuitenkin kaikkein vaikeinta. +30kg tuli painoa lisää varteeni ja toki aina välillä kaipaan siihen toiseen kroppaan, siihen jota en koskaan kuitenkaan hyväksynyt.
Nyt kun olen jo kauan hyväksynyt itseni sellaisena kuin olen, niin jälleen kaikki itsessäni muuttuu ja sen hyväksyminen on sitten taas uusi asia. Mitä tälle tulevalle harmaalle päälle tekee? Miten hyväksyn valkoisessa ihossani elävän vitiligon, joka hävittää ne ihanat pisamat, joita ennen niin kovasti inhosin? Miten näen roikkuvan naamani? Pitääkö sekin leikata ennen kuin astuu kameran eteen? Vai pitääkö alkaa opetella muokkaamaan naamaansa?
Onko näihin kysymyksiin vastauksia?
Välillä minusta tuntuu, että vastauksia ei ole. Välillä taas tuntuu, ettei vanhenemisella ole mitään väliä, mutta sitten taas valuva iho ja harmaa tukka harmittaa. Kyllä, minua harmittaa luopua punaisesta tukastani. Voisihan sen värjätä, olenhan sitä värjäillyt nuorempana ennenkin. Ja myöhemmin sävytellyt porkkanalla tai tomaatilla. Mutta onko se sitten enää se minun oikea väri? Onko tämä nyt se ikäkriisi, josta puhutaan? Saattaa olla tai sitten ei ole. Ei tämä asia ainakaan pyöri aina mielessä, vain joskus silloin tällöin ja nyt varsinkin kun näin nämä viimeiset kuvani hiuksistani…Minä vanhenen!
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi