Sitä olisi nyt ommeltu pöytäkoristeita kekrijuhliin. Tosin tänäkin vuonna singahdamme juhlimaan kekriä Suomenlinnaan, niin kotona ei sitten juuri mitään ihmeitä järjestellä, vain herkullinen sadonkorjuun vihannesruukku tuodaan pöytään kyllä. Linkki reseptiin alla:

Sadonkorjuujuhliin vihannesruukku

Pöytäkoristeita kekrijuhliin

Ostin muutama kuukausi sitten Kierrätyskeskuksesta kahvisäkkejä erilaisiin projekteihin. Nyt ensimmäinen projekti on valmis ja lopputulos on aika kiva. Pöytäkoristeina valmistui siis ihana sato, johon kuuluu kurpitsat, porkkanat sekä sienet. Muutakin olisi varmasti voinut valmistaa, mutta nämä sopivat ajatuksiini kaikkein parhaiten. Materiaalina on kahvisäkkien lisäksi käytetty rikkinäisiä keittiöpyyhkeitä sekä kaikenlaisia muita jämiä, kuten narua.

Vinkit pöytäkoristeiden tekoon

Kurpitsa: Leikkaa kankaasta noin 40×20 cm pala. Ompele ensin lyhyet päät yhteen. Harsi toinen pitkä osa nurjalta käsin ja kiristä myttyyn. Käännä työ oikein päin ja täytä vanulla. Harsi jälleen yläosa, mutta narulla ja vedä aukko suppuun. Tämän jälkeen vie neula kurpitsan keskeltä alhaalta ylös ja tee näin narun kanssa kurpitsan muoto. Liimaa lopuksi kurpitsalle lehdet sekä kantaosan.

Sienet: Leikkaa tassia apuna käyttäen sienelle hattu (2x). Ompele hattuosat yhteen, jätä kääntöaukko ja käännä työ oikein päin, täytä vanulla ja ompele kääntöaukko kiinni. Leikkaa pyyhkeestä sopiva jalka sienelle (2x), alaosa hivenen leveämpi kuin yläosa ja ompele kappaleet yhteen, jätä yläosa avoimeksi. Täytä vanulla. Ompele jalka hattuun käsin.

Porkkana: Leikkaa kaksi suippoa kappaletta ja neljä u:n mallista kappaletta. Ompele porkkana sivuista kiinni päälitikkauksella ja täytä vanulla. Ompele u:n malliset lehdet yhteen (2 valmista kappaletta) ja käännä ne oikein päin. Harsi porkkanan yläosa ja samalla lehdet ja vedä lopuksi kappale tiukkaan suppuun. Laita jokin söpö koriste perittämään harsilanka.

Miten kekriä vietetään?

Nykyään kekri mielletään sadonkorjuujuhlaksi, vaikka mukana on edelleen entisajan kekrijuhlien perinteitä, kuten kekripukki sekä erilaiset ennustukset. Meidän kekriin kuuluu syödä vihannesruukkua. Mennään Suomenlinnaan, jossa nautitaan hyvästä ruuasta, katselemme kun kekripukki poltetaan. Sitä ennen on murheet annettu surujen kerääjälle ja kaikki surut sitten poltetaan kekripukin mukana. Ja tänä vuonna osallistumme myös kekri hunt tapahtumaan ympäri Suomenlinnaa iltapäivän aikana.

Illalla nautimme upeasta valoesityksestä ja nautimme toistemme seurasta. Kekri on enemmän meidän juttu mitä muut samoihin aikoihin vietettävät juhlat. Enemmän maanläheisempi ja myös poika tykkää viettää kekriä mieluiten. Toki kerissä on yhdistetty monta juhlaa samaan, kuten espanjalainen Dia de los Muertos kauhukarnevaalia, kelttien samhainia, irlantilainen halloweenia, pyhäinmiesten päivää. Kaikkea vähän sekaisin. Siitä huolimatta siitä huokuu suomalainen sadonkorjuujuhlien perinteet.

Mukavaa torstaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi

LUE MYÖS:

Suomenlinnan kekri

Hei, tuu junkkistelemaan mun kanssa. Ensi viikolla olen vain kaksi päivää töissä, joten voin rauhassa opiskella loppu viikon. Maanantaina ja tiistaina meillä on syyslomakurssi ja me tehdään junk journaleita nuorten kanssa. Sen kunniaksi teen teidän kanssa yhdessä sivun junkkista.

Tuu junkkistelemaan mun kanssa

Meikäläisellä on vähän se tapa, että kun aloitan täyttämään yhtä kirjaa, niin se kasvaa ja kasvaa ja pian sitä ei saa enää edes kiinni. Näin kävi tälle tällä hetkellä käytössä olevalle junkkikselle. Ja olen vasta aloittanut sen tekoa. Noh, ei voi mitään. Aloitetaan siis sivusta, joka ei ole kokonainen. Laitan joukkoon aina eri kokoisia paloja sekä sivuja, joista on revitty pala tai ovat muuten vaan jämää. Näin tämäkin sivu.

Liimasin sivuun yhden palan nuottivihosta ja sain näin kokonaisen sivun. Aina en tee näinkään, vaan saatan hyvinkin jättää rikkinäisen sivun kirjoittamista varten. Nyt halusin sivuun kaikkea muuta. Halusin tehdä tästä sivusta+ aukeamasta muistosivun omasta lapsuudesta ja muistella omaa isoäitiä, ihanaa lapsuuden aikaa Kurjenmäessä Turussa.

Tein siis muutaman tagin myöskin, joihin voi taakse kirjoitella salaisuuksia. Tein vanhasta kirjekuoresta, jossa oli kauppalista mukana taskun, jonne sai ujutettua tagit kivasti. Myös kulmataskut oli tehtävä monelle salaisuuksille. Näin alkoi hienosti muodostua ajatus siitä millainen tämä kohta tulee olemaan. Tärkeä sivu siis minulle. Näihin sivuihin ei tule kirjoituksia mutta tageihin voi kirjoittaa jos haluaa. Pieniä salaisuuksia tai isoäidille viestejä tuonpuoleiseen.

Materiaalit näihin sivuihin on löytyneet:

• Omasta paperiroskiksesta
• valokuvaalbumista
• Kierrätyskeskuksen Näprä osastolta

Miksi teen junkkista?

Tämä on kivaa ajanvietettä ja samalla saa muistoja koottua talteen. Toki myös voi tehdä erillisiä junkkiksia, kuten itse teen myöskin. Esimerkiksi matkoille omansa, näin voi kirjoitella ylös missä kannattaa syödä ja mitä käydä katsomassa yms. Näitä on kiva sitten katsella myöhemmin. Mutta nämä minun pääjunkkikset on myös päiväkirjoja, joihin kirjoitan ylös asioita, kirjoitan tunteet ja tapahtumat ylös. Pienet junkkikset, joihin kerätään vain jotain tiettyä asiaa on sitten erilaisia.

Itse olen katsonut, että näin tämä homma toimii minulla hyvin. Ongelma vain on edelleen se, että nämä isot päiväkirjat suurenee niin isoiksi, ettei ne mene enää kiinni ollenkaan. Se ei ole kiva juttu. Minusta ainakaan. Haluaisin, että ne olisi helpompi pitää hyllyllä, jos ne pysyisivät kiinni. Mutta pikku hiljaa oppii tietämään miten kannattaa mitäkin tehdä, kun tätä tekee ja häärää.

Uudelleen rakennettu sivu on aika kiva ja muistojen aukeama on juuri sellainen, kuin sen ajattelinkin olevan. En tee tätä sivu kerrallaan, vaan katson sivun tai aukeaman, joka innostaa minua milloinkin. Ei siis tarvitse olla järjestystä. Toki voi niinkin tehdä, itse haluan aina tehdä sen mikä innostaa milloinkin. Tässä hommassa taivas on rajana, eikä niin väliä miten minkäkin asian toteuttaa.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi