Sanotaan, että kattaus on puoli ruokaa ja onhan tämä sanonta aivan totta. Kun ruoka laitetaan kauniisti esille, niin nälkä alkaa pakottamaan ja silmät ahmivat ruokaa. Siinä on myös pieni hyvinvointi pistekin. Tulee niin hyvä fiilis kun katsoo lopputulosta, miten kaunis pöytä on.

Kattaus on puoli ruokaa

Onko kuitenkaan mahdollista, että seka-astiakattaus olisi kaunis? Useasti kun monet ihastelee sarjoja ja, että samaa sarjaa pitää olla pöydässä. Itse taas nautin enemmän sekametelisoppakattauksesta ja niin se on tämäkin sellainen. Kierrätyskeskuksesta saa niin upeita astioita ja niitä on helppo yhdistellä toisiinsa. Pidän astioista, joissa on vanhan tunnelmaa eikä niitä helpolla enää uutena saa.

Meidän kattaukseen kuuluu:

• Pöytäliina ja servetit, servetinpidikkeet
• Tarjoiluastiat
• lautaset, lasit sekä aterimet
• kahvikupit sekä viinilasit

Kaikki astiat hankittu Kierrätyskeskuksesta! Vain haarukat ja veitset ovat isoäitini jäämistöä!

Parasta kattauksessa on se, että voi hyödyntää astioita miten haluaa. Esimerkiksi me käytämme pikkuruisia kahvikuppeja useasti majoneesin tarjoilussa. Tai tarjoillaan jälkiruoka viinilaseista. Aina ei siis tarvitse ostaa uutta, kun voi hyödyntää jo kaapissa olevaa.

Oletko ostanut kirpparilta astioita?

Yhteinen lounas kiireen keskellä

Mikään ei ole niin ihanaa kuin pysähtyä hetkeksi oman siippansa kanssa. Irrottautua kiireestä ja olla vain kahdestaan. Valmistaa herkullinen lounas yhdessä ja nauttia se ihan kiireettömästi. Aikuiseen makuun kaikki, tietenkin. Kun saadaan olla hetki kahdestaan. Meille nämä pienetkin hetket ovat tärkeitä, saadaan jutella rauhassa ja kiireettömästi. Samalla nauttien ruoan hyvästä mausta, sekä tietenkin silmiä ruokkivasta kattauksesta.

Tarjolla oli rapusalaattia, sinisimpukoita valkoviinikastikkeessa ja jälkiruokana itse tehtyä mariannejäätelöä ja kahvia.

Reseptit:

• Sinisimpukoita valkoviinikastikkeessa
• Marianne jäätelö ilman jäätelökonetta

Meidän herkkuhetkeen kuuluu aina jälkiruoka ja marianne jäätelö sopi niin täydellisesti tämän hetken kruunaamiseen. Aina ei siis tarvita mitään kakkuja tai erikoisia juttuja, ihan tavallinen itse tehty jäätelö voi olla se juttu myös.

Yksi hyvän mielen tuoja on myös se, että hankkii laputettuja elintarvikkeita tai ostaa ruokahävikkikassin. Siinä ei ole mitään pahaa, että siitä saa hyvän mielen. Silloin hankintoja on hauskempi tehdä. Sillä periaatteella, että mitä nyt milloinkin sattuu saamaan.

Hyödynnätkö sinä laputettuja elintarvikkeita tai ostat hävikkiruokakassin?

Minulle on todella tärkeää, että arjen keskellä on pieniä asioita, jotka piristää mieltä sekä kohottaa itse tuntoa. Näinkin yksinkertainen asia, kuin pöydän kattaminen on tosiaan sellainen. Kyllä se vain kohottaa itsetuntoa sekä piristää kun katsoo katettua pöytää ja näkee mitä kaikkea ihanaa on löytänyt kirpparilta ja miten upeasti niitä voi käyttää, vaikka eivät ole samaa sarjaa. Toki kuvissa tietyt asiat on samaa, mutta nekin voisi olla kokonaan eri tyyliä. Näin me aina katetaan, ei välttämättä ole mitään samaa ollenkaan.

Miten sinä katat pöydän? Samaa sarjaa vai sekasarjaa?

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

LUE MYÖS:

Jouluaaton kattaus

Farkuista pöytätabletit ja verhosta servetit

Käsityön teemavuosi – Kierrätys

Miksi vanhat kuvat ovat meille tärkeitä? Laitamme niitä albumeihin, katselemme niitä kaiholla ja muistelemme menneitä. Mietimme millaista elämää vietimme silloin kun kuvat otettiin, miten tunsin elämän siihen aikaan ja mistä nautin. Mietinkö silloin missä olen nyt?

Vanhat kuvat kertovat omaa tarinaa

Innostuin viikolla esittelemään vanhoja töitäni Instagramissa ja innostus on nyt sitten laajentunut tänne blogiinkin. Ajattelin aina silloin tällöin laittaa jonkin vanhan työni esille tänne ja kertoa hiukan taustaa tälle työlle sekä kuville, tietenkin. Valitsin vuoden 2013 kuvia, joita tosin on kertaalleen näytetty täällä, mutta eri asian yhteydessä.

Vuosi 2013 on ollut käännekohta elämässäni, aloin opiskella nuoriso-ohjaajaksi, olimme asuneet Helsingissä vuoden, mieheni opiskeli teologiksi ja tulevaisuus näyttäytyi valoisalle. Löysin vihdoin Kierrätyskeskuksen ja ilmaisosaston ehtymättömän materiaali vaihtoehdon.

Tuona vuonna me pyöräiltiin paljon, ompelin paljon, varsinkin kangasvarastoja halusin nopeasti pois alta. Vanhojen vaatteiden pinot kasvoi, eikä silloin vielä ollut sellaista järkeä siinä hommassa. Ajatus mitä tekee ja mistä on vuosien saatossa muodostunut ja valitettavasti aluksi homma meni vähän överiksikin. Onneksi tätä ei enää ole.

Mitä on kuvan taustalla?

Ihan ensimmäisenä innostuin tuunauksen saralla t-paitojen leikkelystä ja silmukoinnista, tai miksi sitä nyt voisi kutsua. Näitä harjoittelin kaikilla mahdollisilla trikoovaatteilla ja se olikin hyvä, sillä pääsin hyödyntämään tätä taitoa myös tulevan työni puitteissa. Kuntoutus mielessä. Jalassa olevat ihanat housut olin jo tehnyt vuosia sitten paljon ennen kuin muutimme Helsinkiin takaisin. Olisiko ollut vuonna 2008. Housujen kaava löytyy La Mia Boutiquen lehdestä, en valitettavasti enää muista mistä niistä.

Koska pidän erilaisista vaatteista, niin tästä syystä näistä housuista tuli lempparit pitkäksi aikaa. Käyttäisin niitä edelleenkin, jos ne vain menisi päälle, on vain todettava, että vanhemmiten se vartalon malli vaan muuttuu… Maan vetovoima pitää siitä hyvin huolen. Tuolloin kuitenkin pyöräily oli minulle henkireikä ja teimmekin päivän mittaisia pitkiä seikkailureissuja pitkin Pääkaupunkiseutua. Usein siis pukeuduin trikoisiin ja toppiin, kuin siistimmin yhtään mihinkään. En voinut olla päivääkään paikallani, pakko päästä pyörän selkään ja polkea maailman ääriin.

Rentoa sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi, Twitter

LUE MYÖS:

Kun ihminen vanhenee