Hääpäivä, 16 vuotta yhteistä taivalta
14
Hääpäivä ja vihdoin päästiin viettämään juuri tätä hääpäivää. Kuukausi myöhemmin, mitä meidän hääpäivä oikeasti on. Syitä löytyy monta miksi meidän yhteisen juhlan viettäminen kesti näin pitkään. Mutta emme mene niihin asioihin nyt, vaan keskitymme meidän yhteiseen päivään, jonka vietimme Klaus K hotellissa.
Hääpäivä, 16 vuotta yhteistä taivalta
Kyllä, olemme talsineet yhdessä 16 vuotta, ja 16 vuotta olemme olleet naimisissa. Menimme siis lähes heti naimisiin kun olemme olleet ensimmäisillä treffeillä. Mutta emme keskity siihenkään nyt, mutta voit lukea aiheesta aikaisemmasta postauksesta, jonka olen kirjoittanut muutama vuosi sitten, linkki on tuossa alla.
Meillä ei ollut niin isoa ohjelmaa mitä meillä oli pari vuotta sitten. Tähän liittyi niin korona kuin sekin, että ei kauheasti inspiroinut. Halusin elokuviin ja elokuviin siis mentiin, sekä syömään. Saatiin huone jo etukäteen ja vietiin tavarat huoneeseen ja tsekattiin millainen huone on. Ja ei kun kävelylle ja siirtyminen leffateatteriin. Alun perin oli tarkoitus mennä katsomaan House of Gucci mutta koska näytösajat eivät sopineet meidän suunnitelmiin, niin varasimme paikat Kuolema Niilillä näytökseen. Leffa oli ihan ok, koska kyse on tutusta leffasta, josta olen nähnyt kolme versiota, niin tämä ei kuitenkaan yltänyt niihin, joista pidän eniten.
Leffan jälkeen palasimme huoneeseen ja aloimme valmistautumaan illalliselle. Paikaksi oli valikoitunut Toscanini ravintola, joka on hotellin yhteydessä. Ja olikin muuten nappi valinta. Ruoka oli todella hyvää ja paikkakin autenttinen, vaikka päivällä ravintola oli niin jotenkin kolkko. Mutta ihmiset luovat tunnelman ja tyhjä ravintola muuttuu aivan toiseksi kun ihmiset tulevat nauttimaan elämästään. Valitsimme kolmen ruokalajin menuun ja keskusteluissa matkasimme jälleen kerran Krakovaan ja Zakopaneen. Suunnittelimme matkaa, tietenkin.
Iltakävely piristää ruokailun jälkeen kummasti
Meillä oli todella ähky olo kun päästiin kapuamaan huoneeseen takaisin, oli pienen tv hetken jälkeen lähdettävä katselemaan Helsingin valoja, saamaan hiukan ähkyä pois vatsasta. Kun saavuimme takaisin huoneeseen, olikin herkullinen iltapala tarjoiltu huoneeseen. Eli ilta vierähti täysin syömisen parissa. Mutta se ei mitenkään haitannut. Olin myös erittäin tyytyväinen siihen miten hyvin huomioitiin se, että sianlihaa ei saanut olla tarjolla meille. Erikseen vielä mainittiin missä ruuissa on sianlihaa. Ihan mahtava palvelu tältä osin. Tykkäsin muutoinkin hotellista, ihanan rauhallinen vaikka asiakkaita tuntui olevan kuitenkin reippaasti. Mieheni vaikuttui aamupalasta, joka oli runsas, mutta tarkkaan mietitty, ylimääräistä ei vaikuttanut olevan. Myös vegaaniset vaihtoehdot löytyivät helposti.
Meillä oli myöhäinen uloskirjautuminen, mutta mieheni halusi viedä minut vielä yhteen paikkaan. Kyllä, se oli kirppari. Tiedän tiedä, minulla on ostolakko päällä. Mies kuitenkin halusi antaa minulle lahjan, joten suuntasimme Hämeentielle ja ihanan suloiseen pieneen putiikkiin, Moody Monday -second hand on todella suloinen, pikkuruinen putiikki, jossa on ihana tunnelma. Kahviakin saa ostaa…Ihan vinkkinä. Tein siis pari täsmä hankintaa kevääksi ja täytyy kyllä sanoa, että en kyllä tarvitse enää mitään kaappiini. Se on nyt täynnä aivan ihania juttuja. Söpöjä keväisiä herkkuja.
Tällainen oli siis meidän hääpäivä tällä kertaa.
Nämä tuotteet olivat aivan ihania. Näitä sai lainata lainauspisteeltä ja kun lähdettiin, niin tuotiin ne takaisin lainauspisteelle. Näitä pitää saada myös kotiin.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
1+1=1
1+1=1, tämä on yksi maailman helpoin laskutoimitus kun mietitään mitä vaatteita tekisi vanhoista vaatteista. Otetaan siis yksi vaate ja toinen vaate ja tehdään niistä yksi vaate. Tällä ajatuksella olen ommellut monen monta vaatetta ja jatkan myös samalla tavoin. Mitä kummia nämä vaatteet sitten oikein olivatkaan? Ja miksi hyvät vaatteet päätyi uudeksi vaatteeksi?
1+1=1
Valkoinen kesäinen toppi on löytynyt viime keväänä ilmaisosastolta, olen kerran pitänyt paitaa päällä, mutta en oikein innostunut siitä, vaikka tykkään paidan mallista ja materiaalista. Syksyllä taas löysin tämän raitapaidan ilmaisosastolta ja myös tämä oli kerran päälläni, mutta tämän kanssa kävi samoin kuin tuon topinkin, että käytin sen yhden kerran ja totesin, ettei se ole minua varten sitten kuitenkaan. Päätin lopulta yhdistää nämä kaksi paitaa toisiinsa ja tehdä paidan, josta pidän.
Paidan kaava: Paita: Fibre Mood no.16, Malli Clemence
Tämä on nyt se kaava, jota tykkään eniten kätttää tällä hetkellä. Ihastuin niin paidan olkapäiden laskoksiin, jotka tuovat mieleen kasariluvun. Eli aika itsestään selvää, että innostun kaavaa käyttämään. Toisen työn tiimoilta kerroinkin jo, että näitä paitoja on tehty nyt kolme. Uskon, että tulee vielä ainakin se yksi ja sen jälkeen annan kaavan olla. Ei koko kaappia tarvitse täyttää juuri näillä vaatteilla.
Paidan rakenne
Koska neuleet ovat tässä työssä aika höttöisiä, eli hyvin raskaita ja ohuita, niin paidan olkapäät eivät jaksa pysyä kauniisti pystyssä vaan valahtavat alas. Se ei käytännössä kyllä haittaa mitään, minua ainakaan ei haittaa. Mutta saattaa olla, että lisään pientä lisätukea toppausten muodossa olkapäille vielä. Saman lötköisyyden vuoksi kaulus tuli omituiseksi, vaikka muissa paidoissa tätä ongelmaa ei ole. Eli kaulus lerppaa kummallisesti. Pääntie on ylipäänsä venynyt kummallisesti käytössä ja suurentunut, vaikka kaulus on saman kokoinen kuin muissa paidoissa. Eli tämä neule ei sovellu ihan tähän hommaan. Siitä huolimatta tykkään käyttää tätä paitaa nyt enemmän mitä näitä kahta alkuperäistä paitaa.
Jos vielä saan aikaiseksi korjata myös pääntien toisenlaiseksi, niin sitten saatan tykätä paidasta vieläkin enemmän. Mutta nyt saa pääntien virhe näkyä, enkä meinaa asiaa miettiä sen enempää. Kun virhe alkaa vaiva liikaa, niin katsotaan sitten miten asiaan reagoin. Tai sitten tutkin asiaa kun olen pessyt paidan. Voi olla, että pesun jälkeen kauluskin asettuu paremmin. Mene ja tiedä.
Niin kuin huomaatte tämmöisiä tapahtuu myös alan ammattilaisille.
Mukavaa torstaita kaikille!
Seuraa minua: