Olipa kerran viikonloppu
6
Olipa kerran, kyllä se oli vain tämän yhden kerran. Tämä tietty viikonloppu, oli se viikonloppu kun meidän porukka otti ja lähti virkistäytymään hiukan neljän seinän sisältä ulos. Sitä ennen olimme kovalla tohinalla rakentaneet lisäosaa vaatekaappiini. Minulla kun ei ole oikein ole kaappitilaa. Nyt on, ainakin pikkuisen.
Olipa kerran viikonloppu
koska en ole tosiaan saanut aikaiseksi ommella aikoihin ja vielä vähemmän noita kuvia on tullut otettua, niin keskityn nyt kertomaan minun päivän polttavista uutisista, ne joko kiinnostaa teitä tai ei, valinta on sinun. Mutta asiaan. Minulle tuli siis pienen pieni kaapin palanen vanhan kaapin kylkeen, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole tarpeeksi kaappitilaa ja haluan vaatteeni kaappiin. Tai ainakin näin olen suunnitellut.
Kaapin kasaamiseen meni jonkin hetki ja sen täyttämiseen toinen hetki, sitten alkoikin päässä kivistää sen verran, että sanoin miehelleni, että nyt on pakko päästä katsomaan tulevalle matkalle jotakin pientä. En siis meinaa ostaa erikseen reissulle vaatteita, mutta halusin etsiä pari juttua, joita on helppo käyttää reissussa. Toki voisin ommellakin, mutta niin kuin huomaatte, en saa mitään aikaan…Minä kurja laiskimus.
Tasarahapäivät
Tiesitte varmaan, että tämä tässä oli taka-ajatuksena, eli shoppailu, kulutushysteriaa. Mutta hei, kun tarvitaan niin tarvitaan ja oli hyvä päästä ovesta hetkeksi ulos, kun pari päivää oli jo mennyt makkarin laittamisessa. Suuntana oli siis Hakaniemessä oleva Vintage UFF ja sieltä tein pari löytöä, jotka lähtee mukaan reissullemme. Tai oikeastaan vain kaksi mekkoa lähtee mukaan ja ehkä myös toppi. Farkut jäävät kotiin odottamaan parempaa huomista.
Shoppailun jälkeen alkoi vatsaa kurnia kuin sammakko ja kaarsimme viereiseen Memphis ravintolaan. Samalla saimme mieheni kanssa muistella omaa nuoruutta ja millainen paikka Memphis oli silloin. Söimme kiireettömästi ja höpötimme höpöjä. Hauskaa oli ja kun ruoka oli saatu kurkusta alas, oli mukavaa lähteä kotia kohti pesemään pyykkiä ja täyttämään vaatekaappia söpöillä hameilla ja upeilla housuilla. Täytyy tosin myöntää, että kyllä sitä vaan tarvitsisi vielä yhden kaapin. Ja vaatehuone olisi parempi, jos se olisi sisustettu fiksummin.
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua:
TAUKO Magazine
Tauko Magazinella oli sellainen tarjous, josta en voinut kieltäytyä. Neljä lehteä ja Fiskarsin sakset yhteensä 89 euroa. Kyllä, en voinut kieltäytyä. Olen nimittäin pitkään ollut ostamassa testiin TAUKO lehteä, mutta en ole saanut sitä aikaiseksi. Syitä siihen on ollut tuhansia, yksi suurimpia syitä on ollut se, että ostelen niin valtavan paljon käsityölehtiä sekä kirjoja, että miestä hirvittää.
TAUKO Magazine
Tauko lehti on kaikille ompelua harrastavalle kotiompelijalle tarkoitettu hiukan parempi lehti. Toki myös kaikille muodista kiinnostuneille. Itseäni on lehti kiehtonut aina, varsinkin sen vuoksi, että minusta japanilaisessa ja suomalaisessa muodissa on paljon samaa. Pelkistettyä ja helppoa. Lehden takaa löytyy kaksi voimanaista Kaisa Rissanen ja Mila Moisio. Lehden pääkonttorit sijaitsevat Helsingissä sekä Berliinissä. Ja voitte uskoa, että olin ällistynyt kun tilasin paketin torstaina ja paketti oli haettavissa jo perjantaina. Uskomattoman nopeaa toimintaa siis.
Lehdessä on erilaisten kulttuuri ja muoti artikkeleiden lisäksi herkullisia design ompelukaavoja. Artikkelit sisältää ilmastoasioita, kulttuuria ja muotia monesta eri suunnasta. Lehti vie meidät harrastajat sekä ammattilaiset hellästi ohjaten kohti kestävämpää muotia ja uudenlaista muotoilua. Kun vaatteisiin tulee henkilökohtainen yhteys, vaate muuttuu merkitykselliseksi.
Mielipiteeni lehdestä
Itse kaavoja en ole vielä päässyt testaamaan, olen lukenut muutaman artikkelin ja käynyt jokaisen lehden kannesta kanteen ja merkannut minua kiinnostaneet mallit odottamaan ompelua. Kaavoihin en siis osaa sanoa vielä mitään, mutta itse lehdestä pidän paljon. Siinä on luettavaa ja yhden lehden parissa viihtyy pidempäänkin. Kuvat ovat mielenkiintoisia ja erilaisia. Pidän myös paperista, jota on käytetty lehdessä. Kuvista saa pienen vintage fiiliksen ja kokonaisuus on hyvin ylellinen. Tai näin minusta ainakin.
Sanoinkin jo aikaisemmin, että suomalaisessa ja japanilaisessa muodissa on jotakin samaa. Molemmat on hyvin veistoksellisia, kauniita ja klassisia. TAUKO ehkä kuitenkin aavistuksen verran romanttisempi kuin japanilainen muoti. Riippuu toki suunnittelijasta. Itsellä on lähinnä Yoshiko Tsukiorin kirjoja, joten sellaista laajaa otantaa minulla ei ole. Mutta vertaan näitä kahta ja minusta toimivat kyllä niin hienosti yhteenkin. Mutta kokonaisuudessaan TAUKO on mielenkiintoinen lehti ja odotan sitä hetkeä, että pääsen kokeilemaan kaavoja.
Mukavaa alkanutta viikko kaikille!
Seuraa minua: