Virkattu reppu narulangasta
8
Virkkausharjoitukset ovat jatkuneet ja vuorossa on ollut virkattu reppu. Olen ennenkin tehnyt näitä reppuja, mutta nyt tämä reppu on ihan erilainen, vaikka on samanlainen. Virkkasin repun Lankavan minimop -narulangasta. Inspiraation sain Prinsessajuttu -blogista, mutta ohjetta en käyttänyt, vain kuvaa.
Virkattu reppu narulangasta
Ohjetta minullakaan ei ole antaa, sillä minä vain tein, ainoastaan laskin aloitussilmukat, joita oli 20 ja virkkuukoukun numero oli 4,5mm. Muuten mentiin ihan intuitiolla ja testaamalla. Reppu kuitenkin valmistui nopeasti, vaikka narulangan virkkaus oli hivenen haastellista. Sääpuolia tuli aika valtavasti, joten jouduin useasti purkamaan silmukan ja tekemään sen uudelleen. Mutta kaikkinensa tykkäsin kaikesta huolimatta virkata reppua tästä materiaalista, sillä reppu valmistui todella nopeasti.
Minimop lankakerä on noin 700g painava, siinä on noin 480m lankaa, paksuutta on 2,5mm. Materiaalisisältö on 80% kierrätyspuuvilla ja 20% polyesteriä. Eli vahva ja jämäkkä materiaali. Koska en tiennyt miten paljon minulla lankaa menee, tilasin kaksi harmaata kerää ja kaksi beigeä kerää. Tämän koiseen reppuun, jonka tein meni vajaa kerä.
Reppu sopii kaiken kanssa
Tämä reppu on kyllä sellainen, että se sopii kaiken kanssa ja virkkuujälki on sen verran tiivis, ettei tarvita edes vuorta, toki sen voi halutessaan laittaa, mutta itse en ole katsonut sen olevan tarpeellinen. Olen käyttänyt tämän myös töissä ja ja se sopii todella hyvin myös työlaukkuna. Ihan hillittömiä määriä tavaraa reppuun ei mahdu, mutta kalenteri ja lompakko menee sekä tietenkin avaimet. Muuta ei sitten tarvita.
Koska virkkasin pohjan ns. erikseen ja useasti pohja on se mikä venyy hassuksi, mutta koska narulanka on virkattu tiiviisti, pysyy se napakasti eikä valu. Suunnittelin ensin, että olisin tehnyt pohjan kaksinkertaiseksi ja laittanut väliin paksua muovia, mutta se nyt sitten jäi toteuttamatta, ihan siitä syystä, että laiskiinnuin hommaan. Eikä sille nyt edes ole tarvetta sitten. Tekisi mieli ottaa reppu Kaliforniaan mukaan, mutta minulla on jo yksi reppu, joten tämä suloisuus saa jäädä kotiin. Ainut pikkulaukku, jonka saatan ottaa on tuttu vyölaukku, jonka olen ostanut Krakovasta. Mutta katsotaan sitä sitten. Viikonloppuna aloitan suunnittelemaan pakkailuja.
Kivaa keskiviikkoa kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Koiravanhuksen elämää
Tässä elämme koiravanuksen elämää yhdessä koiran kanssa, mutta millaista sitten on koiravanhuksen elämä, kun kuulo alkaa olla heikkoa ja näkökin alkaa olla entinen. Koira tarvitsee toisenlaisia käskyjä, koska on itsekin hyvin hämmentynyt tilanteesta, kun ei enää kuule tuttuja ääniä ja komentoja tai ei enää nää tulla illan hämärässä yläkertaan, vaan kaatuilee rappusissa. Miten tällaisen koiravanhuksen kanssa eletään ja onko se enää koiran elämää?
Koiravanhuksen elämää
Minulta on kyselty paljon Nupun perään, miksi koira ei näy enää kuvissa, Instassa näkyy lähinnä Söpö, että onko Nuppua enää? Nuppu täytti elokuussa 15 vuotta on saavuttanut vanhuusiän. Tipsut elää vanhoiksi mutta kaikenlaiset vanhuuden tuomat ongelmat alkaa tässä vaiheessa. Siksi kävimme loka-marraskuun vaihteessa eläinlääkärissä, tietenkin tytöt saivat molemmat rokotukset, mutta koska Nuppu on korkeassa iässa, halusi lääkäri myös katsoa Nupun vointia. Olin puhunut jo aikaa varaessa, että Nupun kuulo on heikentynyt sekä hämäränäkö on poissa. Nupun on myös hankala hypätä sänkyyn, vaikka nuorempana Nuppu hyppi pöydällekin kuin kissa ilman vaikeuksia.
Lääkäri tutki Nupun ja antoi vinkkejä miten nyt eletään tämän koiran kanssa. Parastahan nyt on se, että Nuppu on hyvissä painoissa, ravinto on kohdallaan ja on leikkisä ja eläväinen koira. Mutta kuulo ja näkö ongelmat sitten aiheuttaa muutoksia meidän elämässä. Eli kommennot ovat muuttuneet, yövalo on meillä rapuissa, että Nuppu näkee mennä ylös ja alas yöllä.
Emme enää siis huutele namnam kun on ruoka aika vaan tuomme ruokakupin lähelle, että näkee, että nyt saisi tulla syömään. Samoin kun lähdetään ulos, remmit viedään koiran lähelle. Ollaan varovaisia ettei pelästy kosketusta yms. Nuppu on tullut paljon aremmaksi mitä on ollut, joten varovainen on oltava.
Miten tästä jatkamme?
Ihan normaalisti, Nuppu on hämillään kun ei kuule samoin kuin ennen, joten siihen olemme keskittyneet eniten. Nuppu on aina ollut todella kiltti, mutta nykyään hän on erityisen kiltti, säikkykin jopa. Mutta tavallaan Nupusta on tullut röyhkeämpi, koska saa nykyään niin paljon erityiskohtelua juuri tuon kuulon vuoksi. Hän on alkanut myös komentamaan minua sekä miestäni esimerkiksi kun meillä on oma ruokailu käynnissä, niin Nuppu vaatii saada herkkupalaa ja sen kuulee kauas. Tulee ihan hakemaan, jos muuten ei huomioida. Toki siihenkin puututaan heti.
Kysymys miksi Nupusta ei ole kuvia juuri somessa enää saa sellaisen vastauksen, että Nuppu kääntyy pois nykyään aina kun ottaa kameran esiin. Ennen niin kova linssilude lähtee ihan pakoon kun kamera näkyy. Tämän vuoksi kuvaaminen on ollut erittäin haasteellista. Mutta Nuppu voi edelleen hyvin ja vanhenee omaan tahtiinsa. Toiveissa on, että pysyisi terveenä nyt ainakin viisi vuotta. Se on toive, mutta jää nähtäväksi miten käy, joskus vanhuksen voimat voivat vain loppua. Mutta niin kauan kuin Nuppu on hyvässä kunnossa ja voi elää suht normaalisti ilman kipuja, niin koira on elämässämme mukana, muutamme vain itse toimintatapojamme, jotta koiralla olisi hyvä olla.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: