Kun työmuisti kuormittuu
12
Mitä tapahtuu kun työmuisti kuormittuu? Muisti heikkenee, keskittymiskyky on tiessään ja stressitaso nousee kohti huippua. Myös uuden oppiminen heikkenee. Itse olen nyt huomannut, että keskittymiseni on nolla, muisti prakaa minkä ehtii ja stressikin näyttää kurkkivan kulman takana. Tilanne ei parane vaikka miten koitan kirjoittaa kaiken ylös. To do -lista on loputon.
Kun työmuisti kuormittuu
Viime viikolla minulla oli pitkä viikko, joka tarkoittaa sitä, että minulla oli vain yksi vapaapäivä, se sunnuntai. Perjantaina kun pääsin töistä, singahdin Rediin, jonne mieheni tuli minua vastaan. Kävin tekemässä nopeat ostokset ja sen jälkeen päätimme mennä syömään. Viikonlopun kunniaksi. Ei olla aikaisemmin oltu syömässä Makaronitehtaalla, mutta monesti sitä ollaan suunniteltu, joten nyt istahdettiin Makronitehtaan tuhtiin pöytään. Nautittiin ruoasta ja juteltiin matkustamisesta. Syömisen jälkeen halusin ehdottomasti mennä hetkeksi istumaan HOB -baariin. Yksi lempparipaikoistani Kalasatamassa. Varsinkin kesällä kun voi istua ulkona terassilla.
Istuttiin ja jatkettiin jutustelua, juotiin herkulliset juomat, jonka jälkeen oli aika lähteä kotiin. Kotipihalla sitten huomasin, että reppu jäi matkasta. Ei muuta kuin viestiä HOBiin, että onkos reppu siellä. Auto kurvasi takaisin tielle ja lähdimme huristelemaan takaisin kohti Kalasatamaa. Tuolla matkalla tajusin, että hemmetti, lauantaina on työpäivä. En siis koskaan juo alkoholia jos on seuraavana päivänä työpäivä…Tässä kohtaa tajusin, että nyt taitaa olla meikäläisellä ihan liikaa hommaa, kun unohtelen niin reput kuin sen, että töihin pitäisi mennä.
Erittäin kiireinen kevät
Tämä kevät on monella tapaa ollut erittäin kiireinen. Paljon uutta, paljon suunnittelua, uuden oppimista ja uuden luomista. Vaikka kirjoitan aina mahdollisimman paljon ylös asioita, niin useasti myös unohdan minne olen niitä kirjoittanut. Se on huono juttu. Useasti vapaapäivinä vain istun suu auki ja tuijotan tyhjyyteen. Onneksi nyt tämän viikon aikana olen ison osan saanut hoidettua vaikka uusia yllätyksiäkin kohtasin. Täytyy toki todeta, että mulla on maailman parhaat työkaverit, joilta saan tukea ja joita tuen itse tarvittaessa.
Kaikesta huolimatta olisi hirmu tärkeää minullekin hiukan hellittää ja vapaapäivinäkin tehdä niitä asioita jotka rentouttaa. Se on kuitenkin vähän vaikeaa kun keskittymiskyky on tällä hetkellä olematonta. Olen päättänyt, että tänään kun on vihdoin pidemmät vapaat, niin hiukan ompelen. Minulla on yksi tuunaus kesken, joka ei mennyt sekään ihan strömsössä juuri keskittymispuutteen vuoksi. Joten saapi nähdä tuleeko siitä susi vai karhu. Eli en tiedä onnistuuko koko homma vai saanko tuunata siitä jotakin ihan muuta. Kesälomaa odotellessa.
Hyvää viikonloppua kaikille!
Seuraa minua:
Miten pukeuduin -Lukijan toive
Miten pukeuduin vuonna 2015? Lukija toivoi, että esittelisin tyyliäni menneistä vuosilta ja ajattelin nyt aloittaa vuodesta 2015, joka oli yksi iso elämänvaihe. Valmistuin uuteen ammattiin, Nuoriso-ja vapaa-ajanohjaajaksi ja keikkailin Helsingin nuorisopalveluilla. Elämä oli aika kevyttä, nautin elostani Helsingissä ja suunnittelin seuraavaa etappia.
Miten pukeuduin
Ompelin tuohon aikaa todella paljon. Tuunasin ja ompelin kankaistani paljon, sillä aikaa oli, sillä alkuviikko oli aina vapaata ja sai rauhassa ommella ja toteuttaa itseään. Neulomiset oli aika vähäisiä tuohon aikaan, sillä ompelumania oli enemmän arjessani mitä nyt. Ompelin tuohon aikaan paljon laajemmin asioita mitä nyt. Testailin erilaisia juttuja ja tekniikoita. Osa toimi hyvin, osa ei niinkään. Kirpparivaatteet olivat arkipäivää kuten nytkin, mutta silloin suurin osa tuli ilmaisosastolta. Eli siis hyvin pitkälti samalla linjalla mentiin kuin nytkin. Tosin tuolloin minulla oli enemmän moderneja vaatteita sekä tuunattuja, itse tehtyjä. Nykyään taas minulla on paljon juuri vintagevaatteita. Ne on enemmän niitä omaan maailmaan sopivia.
Jo tuolloin rakastin suuresti neuleita, niitä tosin oli paljon vähemmän mitä nyt. Farkut olivat pukeutumisen kulmakivi, kaapissa oli todella vähän mitään muita housuja, jonkin verran leggareita. Niitäkin vähän. Hameita ja mekkoja oli myös jonkin verran. Mekkoja toki aina ollut reilusti. Takkeja oli paljon, sillä olen ollut aina kunnon takkisti. Ja koska olen aina rakastanut kenkiä, niin kirppareiden maailma avasi minulle aivan toisenlaisen kenkien maailman. Mutta tämä vuosi oli se vuosi, kun aloin löytämään sen tien, jota halusin kulkea ja löysin myös sen tyylin vähitellen, joka miellytti minua kokonaisuudessaan. Lempivaateajattelu lähti liikkeelle tästä vuodesta vaikka oli vielä vain ajatus päässä.
Lukijan toive
Olen suunnitellut, että tässä tämän vuoden aikana voin muutaman eri ajan esitellä, miten aikanaan pukeuduin ja millainen se aika oli minulle muutoinkin. Pari vain siis. On todella vaikea heittää kaikki mennyt tähän samalle sivulle yhdellä kertaa, kun moni elämänvaihe muokkaa minua ja näin myös pukeutumista. Vaikka pukeutuminen olisikin muuttunut, niin silti samoja elementtejä näkyy jokaisessa ajanjaksossa. Edelleenkin minulla on osa näistä vaatteista käytössä, osa on toki säilytyksessä, kun eivät mahdu päälle ja isosta osasta on tuunattu muuta. Mutta tärkeää on, että joissain kohdin vaate kulkee sellaisenaan mukanani läpi elämän.
Tässä näkyy hyvin miten pukeuduin vuonna 2015, kun elämäni oli murroksessa ja moni asia oli hiukan hakusessa, mutta suunta oli eteen päin ja sitä kohti mentiin kovalla kohinalla. Nautin elämästäni, kävin mieheni ja tyttöni kanssa Krakovassa kolmisteen ja Tallinnasta tuli joka vuotinen reissukohde (Helsingin jatke). Ja mikä parasta, koronasta ei ollut tietoakaan. Retkeiltiin Suomenlinnassa, pyöräiltiin paljon ja Vuosaaren huipulla joka kesä. Eli paljon samoja juttuja mitä nytkin. Pyöräily on valitettavasti nyt vähentynyt minun jalkaongelman takia, mutta vähitellen….
Mikä on lempparisi näistä asuista?
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: