Maailma Barbie kuplassa
7
Maailma on nyt barbie kuplassa, käydään Barbienäyttelyissä, kuvataan itseä Barbieboxissa, ostellaan pinkkejä vaatteita ja ollaan eletään Barbiekuplassa. Tästä syystä haluankin viedä teidän ajassa hiukan taaksepäin ja kertoa uudelleen hiukan näyttelystä, joka sai Helsingissä pitkän jonon aikaiseksi Kansallismuseoon. Nimittäin Barbienäyttely vuodelta 2018. Barbie – The Icon avautui meille 27.4.2018 ja tietenkin minä olin siellä jonottamassa. En ole koskaan jonottanut mihinkään niin kuin tuonne.
Maailma Barbie kuplassa
Barbie on ollut elämässäni kauan, ei kuitenkaan ihan niin kauan kuin moni voisi luulla. Innostuin Barbeista aika vanhana, nuorempana kiinnosti vain autot. Barbie oli enemmän minulle kuitenkin sellainen sovitusnukke, jolle tehtiin paljon vaatteita, tein talon ja huonekaluja. Leikkiminen oli vähän niin ja näin. Nuken maailmaan en oikein osannut koskaan sukeltaa. Mutta Barbie nukkeja minulla oli ja monen monta. Edelleenkin katselen leluhyllyissä tätä nukkea, vaikka se ei enää niin glamour ole, vaan siitä on tehty enemmän lapsenomainen. En koe nykyajan Barbieta enää samana kuin se oli ennen.
Nyt kaikki puhuu Barbie elokuvasta. Elokuvan myötä on tullut joihinkin kauppoihin oma Barbie vaatemallisto, on kaikenlaista tilpehööriä myynnissä ja YouTube täynnä Barbie aiheisia kirppislöytöjä ja pukeutumisvinkkejä. Tuo kaikki on ymmärrettävää. Elokuvan näkemistä odotan minäkin kovasti. Tarkoitus olisi hyödyntää samalla kertaa myös synttärilahja, jonka sain työpaikaltani. Mutta katsotaan nyt milloin menemme. Mitä muuta odotan tässä Barbie kuplassa on se, että saisimme toisen näyttelyn tänne.
Barbie – The Icon
Palataan kuitenkin ajassa taaksepäin, siihen hetkeen kun Kansallismuseon näyttely avautui ja tungin itseni sellaiseen ihmismassaan mikä siellä oli. Minun oli tämä näyttely nähtävä. Oli ihana katsella Barbien historiaa, sekä nähdä ne nuket, jotka löytyy omasta laatikosta ja juuri se Barbie, jota en koskaan saanut, vaikka miten sitä kinuin ja toivoin. Jos joskus kyseisen Barbien satun näkemään myynnissä, niin aivan varmasti sen ostan.
Linkkejä:
Minulla on töissä myös kerhoissa muutamia Barbiehöperöisiä nuoria ja he ovatkin tehneet muotinäytöstä yms. Barbeille töissä. Eli Barbie on edelleen lapsille ja nuorille tärkeä nukke. Heille tämä nukke on myös sellainen, että he voivat tehdä sellaisia vaatteita kuin vain ikinä keksivätkään tehdä. Käyttää mielikuvitusta ja rakentaa oman nuken elämän juuri sellaiseksi kuin haluavat. Samalla tavoin nukke oli minulle sellainen. Barbien myötä elin sellaisessa kuplassa, että minusta tulee suuri muotisuunnittelija. Ei tullut oikeassa elämässä sitten kuitenkaan. Mutta pääsen kertomaan käsityön ilosanomaa töissäni.
Barbie -The Icon
Seuraa minua:
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Meillä Suomenlinna kuuluu jokakesäiseen retkikohteeseen, joka on aina ollut nuorimman pojan toive. Mutta tänä vuonna Suomenlinna jäikin hänellä laskuista pois, Suomenlinnan taika on loppunut eikä kiinnostusta retkeilyyn enää ole. Suosikki pizzeriakaan ei sinne saa poikaa houkuteltua. Syyksi siihen ettei halua tulla sanoi, että oli jo toukokuussa äidin kanssa ja Nikolaissa syömässä, joten viettää mieluummin aikaa kavereiden kanssa kuin lähtee reissuun.
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Jätimme siis pojan rannalle ja suuntamme nokkamme kohti suloista saarta nimeltään Suomenlinna. Turisteja oli valtava määrä tulossa samaan lauttaan meidän kanssa ja jonoa oli yhtä paljon kuin aikanaan ennen koronaa. Olin vähän häkeltynyt siitä ja ahdistunutkin. Enhän voi sietää ihmisiä. Mutta hienosti päästiin lähtemään pienellä purkilla kohti Suomenlinnan satamaa. Tällä kertaa ei lähdetty seikkailulle, vaan suunnistimme heti matkan kohti Bastion Bistroon, sillä minulla oli jo kova nälkä. Lähdimme niin myöhään liikkeelle. Yleensä olemme Suomenlinnassa jo ennen puolta päivää.
Valitsin lohta ja mieheni burgerin, nautimme ruokailusta ulkona ja kun ruoka oli saatu alas kurkusta, lähdimme kävelemään reippaasti kohti Ehrensvärd -museota. Siellä oltiinkin oltu jo muutama vuosi sitten museopäivänä. Jäi hiukan sellainen olo, että näyttelyä oli typistetty paljonkin. Muistelisin, että viimeksi olisimme olleet myös jossain alakerrassa katsomassa jotakin. No mutta tällä kertaa siis ei missään alakerrassa käyty.
Linkkejä:
Jälkiruokaa näköalalla
Museoinnin jälkeen tallustelimme kohti Raivntola Piperia tarkoituksena nauttia jälkiruoka tässä kohtaa, ennen Kustaanmiekan tyypillistä turistikierrosta. Alunperin oli tarkoitus, että menemme myös uimaan, mutta emme musitaneet koko asiaa kun oli lähdönaika, joten uiminen jäi tällä kertaa. Tästä reissusta tuli muutenkin tällainen syömisreissu, tutustuttiin uusiin makuihin paikoissa, joissa emme ole ennen olleet. Pojan kanssa kun ne on aina ne samat. Paitsi Kekrijuhlissa, silloin ei ole pizzeria Nikolai edes auki, niin pakko tutustua muihin ravintoloihin silloin.
Kun kävely ja pakolliset kuvat oli napsittu lähdimme rauhallisesti tassuttelemaan kohti satamaa ja kohti Kauppatoria. Oli aika suunnata kohti kotia, kun lapsonenkin jo soitteli perään, että koska me tullaan kotiin. Ikävä oli rassukalla. Tai näin ainakin kiusoittelimme. Oli kiva reissu, vaikka ilman lasta se tehtiin. Olemmekin aivan uuden edessä, kun nuorimmainenkin on jo siinä iässä, että elää omaa elämää ja me omaamme.
Ja tällä reissulla sai Suomenlinna uuden merkityksen, miten me kaksi aikuista voimme yhdessä nauttia tästä paikasta, kun lapsoset eivät enää meidän kanssa reissuille lähde. Uuden opettelua siis meillä nyt ja paljon. Onneksi meillä on yhteisiä juttuja ollut aina, niin ei ihan tuulesta jouduta kehittelemään uutta. Otamme vanhat jutut haltuun uusilla tavoilla, aikuisten tavoilla.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
