Isä jota ei koskaan ollut
6
Minulla oli isä, jota ei koskaan ollut. Jokaisella on isä, ihan jokaisella. Suhteet vanhempiin on aina monimutkaiset, mutta joskus on parempi olla ilman sitä toista puolta kuin elää tuon toisen puolen katkeruudessa. Olenko minä katkera kun en omaa isääni koskaan tuntenut? En, ei ole tarvetta, sillä minulla on ollut suojattu ja hyvä elämä vaikkei kaikki sujunutkaan ohjekirjan mukaan.
Isä jota ei koskaan ollut
En siis ole ollut yhteydessä isääni aikuisiällä kuin kerran, sekin vuonna 2013 juuri vuoden vaihteessa. Kävin silloin kahvilla hänen luonaan keskimmäisen lapseni kanssa. Silloin hän totesi, ettei hänestä ole isäksi eikä isoisäksi, mutta jos voisin lasten kuvat lähettää. Näin tein ja jatkoin elämääni niin kuin ennenkin. Ei ollut katkeruutta, ei suuria tunteita, vain tieto siitä, että minulla on isä ja se siitä. Unohdin jopa sen missä hän asuu. Se kyllä vähän kuulkaas hävettää näin jälkikäteen.
Tässä muuton tiimellyksessä syyskuun lopussa sain puhelun poliisilta, isäni on löytynyt kuolleena asunnostaan. Puhelu kesti puolisen tuntia, jonka jälkeen olin aivan äimänä, että anteeksi mitä kaikkea minun pitää tehdä? Sain poliisilta sähköpostia, jossa oli ohjeet miten toimia. Tunsinko surua? En. Otin yhteyttä isäni naisystävään ja sain lopulta häneltä myös asuntoon avaimet. Tämän jälkeen pääsin hoitamaan isäni asioita.
Sisällä kuohui ja ajattelin vain, että mitä saan tuntea. Joka kerta kun soitin isäni asioissa johonkin, niin jokainen otti osaa suruun, mutta minä en tuntenut surua, en tunne edelleenkään. En tunne myöskään vihaa tai katkeruutta. Mutta saanko tuntea ärsyyntymistä siitä, että joudun hoitamaan täysin tuntemattoman ihmisen kuolinpesää? Se minulla on ollut päällimmäisenä. Ärsyyntyminen siitä, että joudun tekemään ylimääräistä hommaa. Onneksi siitäkin pääsee yli ja se tapahtui lopulta sitten siunastilaisuudessa.
Tunnevyöry oli suuri
Niin kuin aikaisemmin sanoin, minulla ei ole katkeruutta siitä, ettei hän ollut elämässäni. Olen onnellinen siitä, ettei hän ollut. Mutta silti tunnevyöry oli valtava. Ei kuitenkaan sen vuoksi, etten häntä tuntenut, vaan siksi, että joudun hoitamaan sellaisen kuolinpesän asioita, jota en tunne ollenkaan. Samaan aikaan tyhjennän omaa asuntoani, järjestän muuttoa uuteen kotiin ja koitan myös selvittää isäni kuolinpesää. Onneksi ei tarvinnut tyhjentää ja siivota hänen asuntoa, vaan sen hoiti muu taho. Kävin hakemassa vain tärkeät paperit pois sieltä. Onneksi sain apua tähän ruljanssiin, aika ja hermo ei olisi siihen riittänyt meikäläisellä.
Nyt on muutto tehty, siunaustilaisuus on hoidettu, sielläkään ei ollut muita paikalla kuin minä, molemmat pojat ja vanhimman avovaimo. Yksikään muu kutsuttu ei tullut. Ei sukulaiset, ei ystävät, ei naisystävä. Kun ihminen kuolee, on turha enää kantaa kaunaa sellaista ihmistä kohtaan, se syö sielua ja vie liikaa energiaa. Minulle tuli hiukan surullinen olo siitä, ettei kukaan muu tullut. Ymmärrän toki, sillä en ollut minäkään menossa, mutta pojat halusivat käydä sanomassa heipat ihmiselle, jota eivät koskaan voineet tuntea.
P.S. Jokaisen kannattaa järjestää tärkeät paperinsa niin, että omaisten on helppo kaikki löytää kun sen hetki koittaa. Varsinkin jos eläkettä saa kahdesta maasta.
Ainut asia, jonka säästin isästäni. Meillä oli yhteinen rakkaus. Farkkutakit. Otin yhden takin itselleni.
Hyvästi isä!
Seuraa minua:
Vihdoin yksi huone on valmis
Kyllä, vihdoin yksi huone on valmis. Muualla on kauhea kaaos edelleen. Tämä yksi huone on meidän eteisessä oleva vessa. Se on vihdoin laitettu niin, että siellä on kaikki se tavara mitä pitää ollakin. Eikä siellä ole enää laatikoita pinossa. Vaikka miten laitetaan ja tehdään, niin siltikään ei näytä mikään vielä valmiille. Ei niin mikään. Tämä isänpäivä ja minun synttäripäivä menee seuraavaksi minun työhuoneen laittamisessa.
Vihdoin yksi huone on valmis
Tänne vessaan jouduin ompelemaan myös pari kangaskoria, jotka tuli tarpeeseen. Hassua sanoa, että tarpeeseen kun katsoo tätä meidän tavara määrää näin yleisesti. Ihan kuin ei olisi ollut sopivia laatikoita olemassa. Noh, ei ollut. Kaikki aivan liian suuria tuonne kaappiin. Ja toisekseen, tarvitsin sellaisen korin, joka miellyttää minua paljon. Koska tämä vessa on enemmän minun aluetta, niin siellä on lähinnä minun kaikki tavara, kuten hajuvedet yms. Kylpyhuoneessa minulla on vain hammasharja ja tahna. Muuten siellä on sitten enemmän meidän miesväen juttuja. Tarvitsevat enemmän tilaa valmistautumiseensa kuin minä.
Kangaskorit on tehty omista tilkuista ja kankaan jämistä. Päällinen on siis teddykarvaa, jolla päällystin pienen pallini tuossa hetki sitten ja vuoriksi valikoitui materiaali, joka on jäänyt yli toisesta projektista. Se projekti on osa laatikkoprojektia, joka tämän muuton vuoksi jäi sitten kesken ja materiaali siirtyi lähes kokonaan minun työpaikalleni. Osa on mennyt nuorten töihin ja osasta tein mopopajalle rättejä, joita tarvitsevat paljon. Tein myös rättejä keramiikan puolelle.
Työhuone kaaoksessa
Jokainen huone on jollakin tavoin aika sekaisin ja vielä on tavaroita, joilla ei oikein ole paikkaa missä ne olisi. Mutta huone, joka on täysin kaaoksessa on minun vaatehuone/työhuone. Laatikkotornit on kattoon asti, mutta suurinosa vaatesäkeistä olen saanut kaappiin. Tänään on siis vuorossa tuo minun huone, joka helpottaa elämää suuresti. Sen jälkeen kun kaaosta ollaan saatu vähän laitettua, niin sitten on vain sellaista pientä fiksailua ja laittamista ympäri asuntoa.
Vaikka tilanne on parantunut paljon siitä mitä se oli pari viikkoa sitten, niin siitä huolimatta olen sitä mieltä, ettei tämä asunto tule valmiiksi aikoihin. Ehkä voidaan jouluna sitten hetkeksi hengähtää. Ehkä. Tässä kun kaikkein isoin ongelma on minun kengät ja ehkä myös kaikki työmateriaalit. Pelottaa etten saa niitä yhtään mihinkään, kaappeja kun ei ole kuin yksi. Täytyy vain jotenkin nyt fiksata kaikki järkeväksi. Pidetään peukkuja.
Hyvää synttäriä minulle ja hyvää isänpäivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: