Hääpäivän kattaus
8
Meidän hääpäivän kattaus oli jälleen mieheni kädenjälkeä, paitsi yhdeltä osin. Nimittäin halusin nähdä yhden tietyn dokumentin siitäkin huolimatta, että kyse oli meidän hääpäivästä. Aihe kun ei ole millään tavoin mieltä ylentävä, mutta kerron siitä tuossa alla enemmän. Ollaan nyt kolmena vuonna oltu leffassa, joten jos ensi vuonna sitten vihdoin mies pääsee oopperaan, jota on kovin odottanut. Hän kun ei ole koskaan oopperassa ollut.
Hääpäivän kattaus
Hääpäivä oli tänä vuonna aika niukka, niin ajallisesti kuin rahallisesti. Muutto on vienyt sen verran meidän tuloja, että on mietittävä tarkkaan mitä meinaa milloinkin tehdä, enää ei voi ihan yhtä paljon rellestää kuin ennen. Mutta emme antaneet sen häiritä mitenkään. Kaava oli siis kuitenkin sama kuin joka vuonna. Hotelli, ravintola ja jokin tekeminen. Tänä vuonna lähdimme myös hyvin myöhään liikkeelle, vaikka mietittiin museotakin tuohon aamupäivään, ennen hotellille menoa. Museo siis jäi, kotona oli sen verran paljon tekemistä ennen lähtöä.
Pari viikkoa sitten kaaduin pahasti ja olen vielä toipilaana, joten ohjelma oli tältäkin osin hyvin minimi, että jaksaisin koko päivän kuitenkin viettää iloisena ilman kipuja. Minulla olikin ajatuksena pukeutua housuihin, jotka olen juuri saanut valmiiksi, mutta jostain kumman syystä ne eivät valitettavasti menneet enää kiinni, vaikka sopivat hyvin kun ne sain tuossa hetki sitten valmiiksi, ennen tuota kaatumista. Minulla siis on kudosvaurioita ja alavatsalihakset ovat turvoksissa edelleen, ei paljon enää mutta ovat sen verran, ettei housut suostuneet menemään kiinni.
asuna morsiuspuku
Kun huomasin tuon tilanteen, iski pienoinen paniikki, sillä en ollut edes ajatellut, että turvotus voi olla niin iso, ettei kyseiset housut mene kiinni. Revin hysteerisesti vaatteita kaapista ja jokaisella kivalla vaatteella, joita vormaalisti käytän, oli sama juttu, vaikka olin juuri pari viikkoa sitten sattunut niitä pitämään. Aloin olla epätoivoinen, en halunnut jalkaan leggareita, kun ne ovat arkivaatteitani töissä. Sitten kirkastui ja sanoin miehelleni, että mitäpä jos laitankin päälleni morsiusmekkoni. Mies innostui, että tietenkin laitan, se sopii niin hyvin tilaisuuteen.
Olen siis neulonut valkoisen villamekkoni joskus 90-luvun puolessa välissä, 7-veljeslangasta ja Novitan ohjeella. En muista mistä. En koskaan käyttänyt mekkoa, kun se oli minulle silloin aivan liian suuri, vaikka neuloin kaikkein pieneimmän koon. Kun menimme naimisiin, niin olin pyöristynyt jo sen verran, että mekko ei ihan liian over size koolta näyttänyt päälläni, joten vetasin sen päälleni ja nyt se on minulle sopiva, kun olen noilta ajoilta lihonnut sen 30kg. Mekko oli kuitenkin nappivalinta ja mekkoa tulen käyttämään useamminkin tästä lähtien.
Aleksanteri hotel
Meillä on perinteenä varata hotellihuone hääpäiväksi, mies hoitaa asian aina ja valitsee tiettyjen kriteereiden mukaan minne mennään. Kriteerit muuttuu aina sitä mukaa millainen on meillä muut suunnitelmat. Koska olimme todella myöhään liikkeellä tänä vuonna, niin mies lähti liikkeelle ihan siitä, että hän sai erittäin hyvän tarjouksen Aleksanteri hotellista. Tykkäsimme hotellista aika paljonkin, se oli suloinen ja huoneet siistit vaikkakin aika tavalliset. Mutta kaikki tarvittava oli siellä ja se riitti. Tänä vuonna emme tilanneet kuohuvaa huoneeseen, mutta tervetuliaismaljan sekä herkkulautasen tilasimme. Herkkulautanen oli odottamassa huoneessa ja aulabaarissa sitten nautittiin nämä tervetuliaismaljat.
Ammupalaan olen erittäin tyytyväinen, se oli runsas ja hyvin suomalaiseen tyyliin rakennettu. Ainut kritiikki koskee jälleen sianlihaa. Olisi kiva syödä itsekin niitä lämpimiä vaihtoehtoja, mutta kun ei ole sitten sianlihattomia vaihtoehtoja lihoille. Leivän päälle oli kalkkunaa toki. Mutta muutoin hyvin laaja ja herkullinen aamupala. Kiitos kokille.
Aleksanteri hotellin kotisivuille pääset tästä linkistä.
Savotta
Jos haluaa todella autenttisen Suomi-kokemuksen kannattaa tepastella Senaatintorin kupeeseen, josta löytyy Ravintola Savotta. Tarkkaan harkittu sisustus ja henkilökunnan työasut sekä suomalainen menuu johdattaa meidät jokaisen menneeseen aikaan, jolloin Komisaario Palmu otti kiinni rikollisia ja Tapio Rautavaara oli elokuvamaailman tähti. Paikassa vilisee turisteja, mutta siitä huolimatta paikka on säilyttänyt korkean tasonsa, jota aina ei kaikissa turistiravintoloissa ole.
Ja mikä parasta, ruoka on hyvää, hinta-laatusuhde toimii ja sen lisäksi henkilökunta on mahtavaa, ottavat roolinsa hyvin ja ohjaavat hienosti turisteja, joille Suomen talvi ei ole ihan hyppysissä. Vaikka et ole turisti, niin ravintolaan voi silti mennä nauttimaan aikamatkasta. On kuin palaisi mummolaan.
Ravintola Savotan kotisivuille pääset tästä linkistä.
Kuoleman lista -dokumenttielokuva
Meillä ei tosiaan ollut mitään selkeää suunnitelmaa mitä muuta haluamme tehdä kuin olla hotellilla ja syödä ravintolassa. Sitten yhtenä päivänä osui silmiini ICEJ:n mainos ja näyttöajat Helsingissä. Näytösaika oli juuri hääpäivänämme, joten kauheasti ei vaihtoehtoja ollut jos dokumentin halusi nähdä. Dokumentti ei välttämättä sovi hääpäivän tekemiseksi, mutta koska minulle tämä on henkilökohtaisesti niin tärkeä aihe ylipäänsä, niin tietenkin varasimme paikat näytökseen.
Dokumentti kertoo Suomeen pakolaisina tulleiden juutalaisten vaiheista ja heidän karkoituksistaan Saksaan. Tästä aiheesta tiedän itse aika vähän, Krakovan juutalaisten kohtalo on minulle henkilökohtaisempi, joten se historia on minulle tutumpi kuin Suomen. Tästä syystä halusin ehdottomasti nähdä dokumentin. Dokumentti esitetään ympäri Suomen ja varaukset on tehtävä ICEN:n kautta. Maksu on vapaaehtoinen ja menee antisemitismin vastaiseen työhön.
Tällä hetkellä kuvataan Klaus Härön elokuvaa ”Ei koskaan yksin”, joka pohjautuu Abraham Stilleristä kertovaan kirjaan. Se on samaa aihetta kuin dokumentti mutta tekijät eivät liity mitenkään toisiinsa. Mielenkiintoinen elokuva tulossa siis.
Hääpäivän kattaus täynnä rentoa menoa ja kyyneleitä
Hääpäivän kattaus oli siis kaikinpuolin tunteita herättävä kokemus. Makunystyrätkin saivat kunnon annoksen tunnelatausta esimerkiksi hyvin persoonallisen makuisen ketsupin muodossa. Tämä kokemus jääkin taas sellaiseksi, josta puhumme vielä kauan. Katsotaan mitä ensi vuonna on tulossa. Mutta kaikkinensa meillä oli onnistunut hääpäivä ja kaikki valintamme sopi erittäin hyvin tähän päivään. Vaikka alunperin meidän suunnitelma oli aivan toinen. Haluaisin sen suunnitelman joskus toteuttaa kyllä.
Suunnitelmissa oli siis olla kotona, koska asumme nyt uudessa ihanassa talossa ja olisimme menneet museokierrokselle ja sen jälkeen joko syömään tai sitten tehty kotona ruokaa. Mutta mies sitten kuitenkin halusi tehdä asiat toisin ja varasi hotellin. Hän koki, että tuo toinen on liian arkinen tapa juhlia tätä hääpäivää.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pyykkipussi paviljongin verhosta
Pyykkipussi valmistui hienosti meidän vanhan paviljongin verhosta. Tosiaan meidän söpö piha on enää muisto vain ja tuota muistoa vaalin niin, että pelastin paviljongin pari parhaiten säilynyttä verhoa. Toinen verho on nyt leikelty ja toinen saattaakin päätyä parvekkeelle.
Pyykkipussi paviljongin verhosta
Koska verho on valkoinen, halusin siihen jotakin mikä tuo vähän väriä. Verhot olivat tuolla laatikossa, joten päätin kaivella laatikkoani vähän lisää ja ylijäämäprojektini ei tuottanut pettymystä. Löysin nimittäin tilkkuja, joista leikkelin erilaisia vaatteita. Ensin ompelin lankaa pussin ympäri kuin se olisi pyykkinaru, johon ompelin vapaalla konekirjonnalla vaatteita narulle. Sisäosan tein kankaisista kestokasseista, joita sattuu olemaan monen monta kaapissa. Materiaali näissä kestokasseissa on paksua, joten pyykkikassi pysyy nätisti kuosissa, mutta sen saan tarvittaessa myös pieneen tilaan.
Hyödynsin kestokassien sangat ja otin käyttöön myös verhojen tarranauhaosat, joilla verhot on kiinnitetty paviljonkiin. Näin kassin saa myös suljettua ja se on helppo siirtää pois jaloista sangoista. Lopputulos on minun mieleeni ja onnistui hyvin vaikka vuorin kassit menivätkin väärin päin. Se ei kuitenkaan haittaa yhtään, kukaan ei sitä katsele, eikä sisäpuoli muutenkaan näy ulospäin. Koska pyykkipussissa on sangat, sen voi vaikka laittaa koukkuun roikkumaan. Eli ei tarvitse pitää lattialla.
Mitä muuta voisi tehdä verhosta?
Tällä hetkellä en oikein tiedä mitä ihmettä sitä tekisi tuosta yhdestä lopusta verhosta. Ehkä kenkäpusseja, mutta niitäkin on jo aika monta. Ja kaapissa on iso määrä materiaalia niihin. Ei niitäkään voi kaapit täyteen tehdä. Joten nyt täytyy odotella, että tulisi jokin inspiraatio tuosta materiaalista. Tosin ylijäämäprojektin kohdalla tuo materiaali vie kyllä valtavasti tilaa laatikossa. Mutta ehkä kestän odottaa sitä ideaa vielä hetkisen.
Tai jos teillä tulee ideaa, niin otan mielelläni vastaan. Kangas on UV suojattu, vettähylkivää, mutta ei niin kauhean mukava kangas. Se on hyvin sähköistä ja kerää kyllä puoleensa kaiken mahdollisen karvan mitä meiltä löytyy. Pyykkipussin kohdalla on suihkutettu sähköisyyttä estävää suihketta, joten sen sähköisyys on hoidettu. Mutta hiukan mietityttää tuon loppuverhon käyttö. Katsotaan nyt mitä saan aikaan vielä tässä.
Nautinnollista pyykkipäivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: