Oodi farkkutakille
4
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui ja mieheni kaivoi maalit esiin. Joskus elämässä tulee eteen hetkiä, jolloin tekee mieli nousta arjen yläpuolelle. Meidän hetkemme tuli, kun lentoliput Los Angelesiin kilahtivat sähköpostiin, ja tajusin, että minulta puuttuu täydellinen matkavaate. Eihän sitä nyt voi Kaliforniassa astella ilman jotain statementtia. Ja siitä syntyi tämä kaunokainen – minun, mieheni ja yhden hyvin kaoottisen maalausillan rakkaudenlapsi: farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Oodi farkkutakille – Kun Los Angeles kutsui
Takin selkään on ikuistettu asioita, joita ilman en yksinkertaisesti voisi elää: jäätelö, tähtisumu, vähän glitteriä, kaksi epäilyttävästi sinistä muffinssia (?) ja tietenkin – dramaattinen piirrosminäni, joka näyttää siltä kuin Barbie olisi eksynyt Studio Ghiblin maailmaan. Mieheni taiteellinen näkemys? Ensin tuli visio, sitten tuli t – ja lopulta tuli kiire, koska lento lähti seuraavana aamuna.
Tämä takki ei kuitenkaan ole vain vaate. Se on elämänasenne. Kun puin sen päälleni ja astuin Helsinki-Vantaan terminaaliin, tunsin oloni kuin suomalaiseksi Carrie Bradshaw’ksi. Jokainen käännös sai aikaan pieniä huudahduksia – osa niistä innostuksesta, osa ehkä pelästyksestä, mutta reaktio on aina parempi kuin välinpitämättömyys, eikö?
farkkutakki: Kierrätyskeskus, ilmaisosasto Neule: Ross dress for less, Los Angeles Housut: Fida Kengät: Adidas outlet, Tammisto
farkkutakki, joka huutaa SWEET isolla ja glitterillä.
Ja voin kertoa – Los Angeles rakasti tätä takkia. Yksi koira haukkui sitä, mutta uskon sen olleen hyväksyvä haukahdus. Kadulla sain peukutuksia, yhdeltä jäätelökioskilta ilmaisen tuutin (ehkä sattumaa?), ja yhdessä Kenkä-kaupassa myyjä sanoi ”That jacket is so extra I love it!” – ja sehän on juuri se energia, jota tässä elämässä tarvitaan.
SweetStyleAlert – Miten kulahtaneesta farkkutakista tuli tyylini ydin?
Tämä takki ei ole vain vaate – se on tarina. Ja kaikki alkoi Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta, josta nappasin vanhan farkkutakin ”ihan vaan kokeeksi”. Kulahtanut, muodoton ja kaikin tavoin… noh, ei ihan L.A.-muotia. Mutta sitten astui kuvaan mun mies, pensselit ja visionäärinen hullutus. Tekstiilimaalit, jäätelöt, glitterit, tähtiä ja söpö pastellisankaritar – yhdessä illassa takista tuli taideteos. Ja viime hetkellä valmiiksi ennen meidän lentoa Los Angelesiin! (todellisuudessa teoksen tekoon meni kaksi vuotta).
Se, mikä alkoi sattumalta ja ilman sen kummempia odotuksia, muuttui yhdeksi tärkeimmistä vaatteista minun vaatekaapissa. Tämä takki muistuttaa minua luovuudesta, rakkaudesta ja siitä, miten vaate voi kantaa mukanaan muistoja ja merkitystä. Tyyli ei aina synny ostamalla – joskus se löytyy ilmaisosastolta ja herää eloon, kun sille antaa mahdollisuuden. Nyt tämä takki on enemmän kuin asuste – se on osa mua.
Kiitos rakas mieheni tästä vaateihmeestä. Ja kiitos elämä, että toisinaan meille suodaan hetkiä, jolloin farkkutakista voi tulla osa tarinaa – tai ainakin lentokenttädraamaa.
Ihanaa päivää kaikille,
Nanna
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Käsityöharrastus ei ole halpaa
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa! Tiedätkö, mikä on vielä kalliimpaa kuin bensan hinta, sähkö ja avokadoleipä yhdessä? No, käsityöharrastus tietenkin! Ja silti me vaan hymyillään, kun löydetään se ”tarpeellinen” trikoo- tai merinovillakangas – viidettä kertaa tällä viikolla.
Käsityöharrastus ei ole halpaa. Mutta se on terapeuttisempaa kuin viisi kertaa psykologilla – ja tuotoksista saa pitää kiinni.
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa!
Tässä ei ole kaaos – tässä on luovuuden polku.
Langat maksaa, mutta niin maksaa elämäkin – ja kangas vielä enemmän! Hyvä merinovillalanka voi maksaa enemmän kuin viikonloppureissu Kuopioon, ja viskoositrikoo tuplasti sen verran – jos siinä on flamingoja tai seeproja. (Koska miksi ei?) Ja silti me ostetaan – koska se kuosi! Se fiilis! Ja se mahdollisuus, että just tästä syntyy mekko, joka pelastaa koko elämäntilanteen.
Varasto ei ole kaaos – se on järjestetty inspiraatio
Kun joku kysyy, miksi sinulla on 27 muovilaatikkoa lankaa ja kangasta olohuoneessa, vastaat: ”Tää on mun varasto. Tärkeä osa prosessia.”
Käsityöläisen kaapit eivät ole täynnä rojua – ne ovat täynnä potentiaalia! Jokainen kaavapaketti, kangaspala ja puikko odottaa sitä oikeaa hetkeä. Ja koska kangas ei homehdu (toivottavasti), se on melkein kuin säästötili – mutta hauskempi.
Ei, en kaatanut kaapillista materiaalia pöydälle. Tämä on suunnittelua.
Ompelukone ei petä – paitsi silloin kun se tekee sitä ihme siksak-jumitusta
Sä tiedät, että tää harrastus ei ole halpa, kun huomaat sanoneesi ääneen lauseen: ”Tarvitsen uuden peitetikkikoneen.” Ja sitten selaat Tori.fi:tä, Verkkokauppaa ja kaikki suomalaiset kangaskaupat… vaan huomatakseen, että kaikki koneet maksavat saman verran kuin viikon Thaimaan-reissu.
Mutta hei – ainakin kone pysyy kotona. Ja sillä saa aikaan itselle täydellisesti istuvat housut, joita kaupasta ei koskaan löydy. Vähän kuin tekisi ruokaa itse – paitsi että tämä voi vaatia 40 euron kaavat, kolme metriä kangasta ja hermoromahduksen.
Mutta se tunne, kun valmistuu… priceless.
Se hetki, kun viimeinen tikki on tehty, lanka päätelty, tai ompelusauma silitetty. Se on euforiaa. Se on se hetki, kun peilin kautta katsoo sinua uusi vaate – jonka sinä teit. Ihan itse. Omat kädet, omat virheet ja oma ylpeys. Ja silloin koko se kangasbudjetin repeäminen ei tunnu enää missään.
Tarkoitus oli vain lyhentää yhdet housut – nyt on ompeluhuone, 400€ kone ja oma Etsy-kauppa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: