Trashlook tyylin huipentuma
2
Onko Trashlook tyylin huipentuma vai kierrätyshenkisen kapinallisen kunnianosoitus? Tässä sitä taas ollaan, portaita nousemassa ja tyylissä lujana. Päällä trashlookin kuningatarasu, joka voisi yhtä hyvin olla taideinstallaatio tai luontopolitiikkaa puhuvan aktivistin sotisopa. Tervetuloa VillaNannan maailmaan, jossa tyyli ei ole koskaan sattumaa, mutta joskus se on kyllä sattumanvaraista.
Trashlook tyylin huipentuma
Trashlook sanana se voi herättää närkästystä tai virnistyksiä, mutta minulle se on enemmän kuin look, se on asenne. Trashlook ei ole ”roskaa”, vaan kierrätettyä historiaa, elettyä elämää ja pientä kapinaa kertakäyttökulttuuria vastaan. Jokainen vaatekappale kertoo tarinan, ja juuri se tekee trashlookista upeaa.
Kierrätyskeskuksesta catwalkille
- Aloitetaan hatusta, koska miksei. Se on jonkun käsin virkkaama, en tiedä kenen, mutta jos luet tätä ja tunnistat hattusi: kiitos. Löysin sen Kierrätyskeskuksesta ja rakastuin heti. Se on kuin jäätelöpallo sateenvarjon alla, virkattu suojakuori, joka ei ota itseään liian vakavasti. Sinivalkoinen raita käy täydellisesti yksiin tennareiden kanssa, jotka muuten ovat myös Kierrätyskeskuksen aarteita vuosien takaa.
Tämä onkin yksi trashlookin ihanuuksista: värit loksahtavat paikoilleen, vaikka niiden ei pitäisi. Tyyli ei pyydä lupaa, se vain tapahtuu.
Takki, joka kuiskuttelee italiaksi.
- Seuraavaksi tämä ihana valkoinen takki. Italialaista alkuperää ja UFFin löytölaarista. Se lepattaa tuulessa kuin elokuvissa, mutta samalla siinä on tiettyä robustia charmia. Se ei ole trendikäs, mutta se on minä. Ja ehkä vähän sinäkin, jos uskallat päästää irti ”sääntömuodista”. Trashlook ei nimittäin katso sesonkia eikä siluettia, se katsoo peiliin ja virnistää.
Paidasta paita syntyy, leikkuujätteestä rakkaudella
- Paidan tarina on ehkä lempiosani. Se on tehty leikkuujätteestä, pienistä kangaspaloista, jotka olisi muuten heitetty menemään. Yhdistelin niitä käsin, vähän kuin elämässäkin yhdistellään hetkiä, ihmisiä, muistoja. Pitsiosuus tuo ripauksen romantiikkaa, ja yläosan ruutukuosi on kuin karkkipaperi lapsuuden kesistä. Tämä paita ei huuda “muotia”, se kuiskaa “merkitystä”.
Farkkushortsit ja rosoisen rehellinen helma
- Ja kyllä, farkut ovat lyhentyneet kesän mittaan shortseiksi. Jämäpaloista kootut, vähän epäsymmetriset, mutta sitäkin rakkaampia. Ne muistuttavat siitä, että täydellisyys on tylsää. Trashlookissa juuri virheet tekevät vaatteesta elävän. Nämä shortsit eivät istu kuin hansikas, vaan kuin vanha ystävä, mukava, helppo ja hiukan kulunut.
Trashlook ei ole laiska valinta
Usein kuulee sanottavan, että trashlook on ”helppo” tapa pukeutua. Että se olisi muka vain kasa sattumia. Mutta se on itse asiassa hyvin tietoinen valinta. Valinta olla kuluttamatta uutta. Valinta rakastaa vanhaa. Valinta olla juuri sellainen kuin on ilman filtteriä, ilman vaatekaapin paineita. Trashlookissa on ripaus punkkia, hippimeininkiä, vintageunelmia ja tämän päivän ekologista järkeä. Se ei pyri miellyttämään, vaan kertomaan. Siitä, kuka olet ja mistä tulet ja ehkä vähän myös siitä, mihin suuntaan maailma voisi kulkea.
Tyylissä on pilke silmäkulmassa ja se näkyy
Trashlook ei ota itseään liian vakavasti. Se ei silitä vaatteita suoriksi eikä yritä sulautua massaan. Se on kuin tuo vanha italialaistakki tuulessa, vähän ryppyinen, mutta niin elossa. Joten jos joskus tuntuu, että vaatekaappi huutaa tylsyyttään tai kaupat pursuavat samaa tusinamuotia, suuntaa Kierrätyskeskukseen. Kokoa oma tarinasi. Pue päälle vähän menneisyyttä ja paljon asennetta. Trashlook on villi, valloittava ja vapaa, aivan kuten sinäkin.
Aurinkoista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
VillaNanna lomalla -Langat kerällä
Villananna lomalla, kun langat jäävät kerälle ja kahvi ehtii jäähtyä. Villananna-blogi pitää viikon kesäloman. Lue tarinallinen lomatervehdys ja kurkista, mitä tapahtuu, kun villalangat saavat huilia ja bloggaaja hengittää hetken hiljaa.
VillaNanna lomalla -Langat kerällä
Oli kerran blogi, joka ei malttanut olla hiljaa. Aina se jakoi tarinoita, ohjeita, oivalluksia ja joskus ihan vain ilon pilkahduksia keskelle päivää. Sen nimi oli Villananna. Se oli kotoisa kuin vanha villapaita, jossa oli vähän reikiä mutta paljon muistoja. Mutta eräänä päivänä, tarkalleen ottaen juhannuksen jälkeen, Villananna huokaisi syvään ja sanoi: ”Kuule, nyt minä tarvitsen hetken. Vain viikon. Lupaatko katsoa sillä välin, ettei langat karkaa ja että kahvi ei keity liikaa?”
Ja niin bloggaaja pakkaa mielensä reppuun, jättää läppärin nukkumaan ja lähtee seikkailemaan maailmaan ilman aikataulua. Ehkä jossain vuoren juurella odottaa maisema, joka kutoo ajatukset uusiksi. Ehkä joku villapaidan hiha hymyilee vastaantulijalle ja muistuttaa, että kaikkea ei tarvitse aina jakaa heti, joskus riittää, että vain on.
Ei draamaa, ei isoja julistuksia – vain pieni luova tauko
Sellainen, joka tekee hyvää niin langoille kuin mielellekin. Villananna-blogi jää siis pienelle kesälomalle. Ei huolta, se ei ole unohtanut sinua. Päinvastoin: se kerää juuri nyt tarinoita, lankainspiraatiota ja elämänmakuisia hetkiä seuraavia postauksia varten. Ehkä pian puikot taas kilisevät, ja sormet tanssivat näppäimistöllä kuin juhannuskärpäset auringossa.
Mutta nyt: hiljaisuus. Lempeä, hyväntahtoinen tauko. Se sellainen, joka antaa tilaa ajatuksille ja uusille ideoille. Sinullekin. Nähdään ensi viikolla, virkistyneenä, inspiroituneena ja ehkä vähän päivettyneenä.
Villananna kiittää, huikkaa aurinkotervehdyksen ja lupaa palata pian langanpäitä selvittelemään. Älä kuitenkaan huoli: Villananna palaa pian takaisin inspiroituneena, ehkä rusottavin poskin ja pää täynnä uusia tarinoita.
Myös Instagram jää samalle lomalle, sillä vaikka minulla ei ole lomaa, niin VIllaNannalla on. Nuoret tarvitsevat kaiken mahdollisen huomion tulevana viikkona ja te pääsette mukaan reissulle vasta myöhemmin. Myöhemmin pääsette näkemään minne minun tieni vei ja miksi ihmeessä jätin VIllaNannan ihan yksin. Ja langat? Ne kyllä odottavat, juuri siinä, mihin viimeksi jäivät.
Nähdään ensi viikolla!
– Villananna
Seuraa minua: