Luin juuri Helsingin uutisista, että kirppiksilläkin on kova kilpailu ja esimerkiksi Hesyn kirppis joudutaan sulkemaan Hakaniemessä. Meillä oli tapana käydä Hesyn kirpparilla kun se oli vielä Maunulassa mutta Hakaniemessä ei olla oltu koskaan. Niin harvoin tulee käytyä siellä päin ja jos mennään, niin kohteet on muualla. Harmillista, että kirppuja menee konkkaan vaikka yhä enemmän ihmiset ostaa kierrätettyä tavaraa. Toivottavasti saavat myytyä kaikki myynnissä olevat tavarat uusiin koteihin ennen kuin sulkevat ovensa.

Minulle kirpputorit on enemmän kuin ostopaikkoja, ne ovat aikamatka menneeseen, vanhat tavarat kertovat mielenkiintoisia tarinoita ihmisistä, muodista ja sisustuksesta. Niin monista asioista. Joskus on kiva käydä hengailemassa kirppareilla, napata ideoita omaan pukeutumiseen tai tuunaukseen. Kirpparit ovat aarreaittoja, joissa tekee yllättäviäkin löytöjä. Oma mielikuvitus alkaa sykkiä ja keksii mitä mielenkiintoisimpia tarinoita tavaran ympärillä.

Jokin aika sitten, vanha soppakulho lauleli minulle kun astuin sisälle Nihtisillan tavarataloon. Pikkuinen, suloinen soppakulho. Näin heti sen suloisen kulhon meillä pöydässä, tarjoilemassa herkullista aurinkokeittoa. Kattauksen ei tarvitse olla pari paria, vaan voi hyvin sekoittaa muita vanhoja astioita, näin saa suloisen boheemin kattauksen, tällä kertaa myös aika romanttisen.
Vuosien etsiskelyn jälkeen ei juuri tarvita kuin pieniä ostoksia, joita hyödyntää.

Nyt kun kirpuilla menee huonosti, niin voisimme kerätä voimamme ja kertoa blogeissamme niistä kirpputoreista, joissa käymme ja nostaa muutama tärkeä löytö esiin. Kertoa miksi valitsemme juuri kirpparit aarteiden löytämiselle!

Olen aikanani tehnyt meidän aikaisemman asunnon parvekkeelle lavojen päälle patjat, vanhoista patjoista, jotka päällystin farkuilla ja koska meille rantautui kaapista toinen iso patja, jolla emme tee mitään, päätin päällystää sen toisen lavan päälle. Päälystämisessä käytin jälleen tuunausjätettä, jota on kertynyt vuosien saatossa aika isot määrät. Nyt ei farkkujen tuunausjätettä ole kuin muutama suiro. jotka menee ihan eri tuunaukseen, kunhan saan aikaiseksi moisen.

Ompelu ei ole mitään helppoa ja oli suuria vaikeuksia saada erittäin painava päällinen laitetua patjan päälle. Koska farkut kuitenkin venyy ja paukkuu, niin sekin toi oman juttunsa hommaan. Vaikka kuinka mittaili, niin silti oli päällinen miten sattuu. Lopputulos on tyydyttävä, sormissa komeat vesikellot mutta fiilis on korkealla, sillä sain vihdoinkin tämän projektin valmiiksi, jota olen suunnitellut koko tämän muuton ajan. Eilen olikin ihanaa ottaa kunnon asento sohvalla, laittaa Netflix päälle ja pötkötellä ja katsella leffaa. Eipä muuta tarvita…Paitsi jäätelöä.

Patja on joku vanha patja, joka on kulkenut meidän mukana monet vuodet ja farkkujen alkuperä on Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto. En valitettavasti laskenut, kuinka monet farkut menee täysimittaisen patjan päällystämiseen, varsinkin kun palasia on valtavan monta. Vaikka homma olikin hankala ja takkuinen, niin olen varsin tyytyväinen tähän hommaan. Alan olla tyytyväinen myös muuten pihaan vaikka se tulee tästä muuttumaan kun saadaan porttia ja aitaa väsättyä, ehkä vasta ensi vuonna mutta kuitenkin.