Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Yleinen | 14.7.2022

Maanantai vietettiin Suomenlinnassa, niin kuin jokaisena kesänä, syksynä ja talvena. Siellä meikäläiset ovat aina. Joka kerta myös sattuu ja tapahtuu vähän kaikenlaista, niin myös tällä kerralla. Mutta siitä kerronkin tuossa alempana enemmän. Meidän retken suunta on jokaisena kesänä yksi tietty ravintola ja se on Nikolai. Tänä vuonna kyseinen vierailu ei ollut ihan kiveen hakattu juttu, vaan saatiin jännittää onko Nikolaita enää tänä kesänä koko alkuvuoden.

Suomenlinnassa sattuu ja tapahtuu

Ennen kuin päästiin Suomenlinnaan asti, haluttiin mieheni kanssa käyttää Flying Cinema lippu, joka meillä on ollut käyttämättä siitä asti kun korona alkoi riehua ympäri maailman. Eli suunta oli tällä kertaa sinne ensimmäiseksi. Nautittiin virvokkeet kun odoteltiin pääsyä sisälle. Koska olimme nähneet jo Suomesta kertovan elokuvan, niin nyt valitsimme tietenkin Helsingistä kertovan pätkän. Täytyy sanoa, että tuo Helsinkiin liittyvä pätkä oli parempi kuin tuo toinen, molemmat toki valovuoden päässä verrattuna Lintsin samaisiin leffohin mutta tosiaan tuo Helsingistä kertova pätkä oli parempi.

Tämän jälkeen suuntasimme Suomenlinnalautalle ja suunnistimme kohti Helsingin parasta paikkaa, Suomenlinnaa. Yleensä meillä on jokin suunta ja suunnitelma, mutta ei tällä kerralla. Kunhan mennään syömään Nikolaihin ja se riittää. Tosin me kyllä kierreltiin vähän joka puolella ennen sitä. Suomenlinna on jo niin tuttu ja on kiva vaan olla ja nauttia elämästä, ei kiire mihinkään, ei yhtään mihinkään. Turistit ovat saapuneet Suomenlinnaan ja heitä olikin jälleen paljon. Varsinkin ruotsinkielisiä pyöri ympärillä isot määrät.

Suomenlinnassa on tosiaan ravintola Nikolai Kustaanmiekalla, josta saa oikeasti Helsingin herkullisemmat pitsat. Jos et usko minua, niin mene kokeilemaan itse. Minä en ole mikään pitsan ystävä ja lähes aina kun mennään pitsalle joudun pettymään. Jos on pitsa mikä ei maistu yhtään millekään tai sitten se ei ole hyvää muuten vain. Myös paikka, jossa Nikolai on, on mieletön. Siinä on ihana istua ja syödä. Toki lokit on riesana ja toivoisin, että aurinkovarjoja olisi enemmän kuin yksi. Suomenlinnassa kun ei niin vain pääse pakoon aurinkoa muualle kuin muuriin, mutta ei sielläkään voi koko ajan olla.

Muistohetki Isin sukalle rantaviivalla

Tänä vuonna ei muistettu ottaa uikkareita mukaan, joten uimaan ei päästy, tosin meren pintakin oli niin korkealla, ettei oikein uimarantaakaan ollut. Tämä myös kostautui meille, tottuneille Suomenlinnassa vierailijoille. Hetkeksi herpaantui mieli ja pelko, vaikka näkikin miten merenpinta oli noussut myös kallioilla. Ei muuta kuin tavarat vain siihen lähelle ja ei kun kuvaamaan. Symphony menee juuri Suomenlinnan ohi ja tietenkin olisi hyvä saada hyvä kuva tänne blogiin.

Miten sitten kävikään?

Aallot syöksyivät kovaa vauhtia kohti meitä ja imu nappasi meidän tavarat. Kaikki lähti imun mukana kohti merta. Härdelli pelasti minun farkkutakin, repun sekä isin repun. Minä pelastin meidän kengät, valitettavasti yksi sukka sekä veden varaan joutunut Härdellin puhelin menetettiin. Puhelin tosin saatiin kiinni, mutta se on menetetty. Se lähtee tosin huoltoon, kun minun viime syksynä tuhoutunut puhelimeni.

Mitä opimme tästä?

Kuuntele itseäsi, kun se sanoo: Älä vie tavaroita lähelle vesirajaa. Se minun sisäinen ääni huusi kovaa, että tavarat pitää jättää kauas, mutta enhän minä sitä nyt kuullut. Tämän vuoksi sitten pidettiin muistohetki menetetyille asioille rannalla ja jatkoimme reissua märkinä kohti laituria, matkalla nappasimme jäätelöt kioskista ja lokki repi minua hiuksista, kun koitin taistella tieni pois kioskista. Suojelin jäätelöäni ja sain iskun päähäni. Päästiin lopulta kotiin ehjin nahoin, eikä tuotu punkkejakaan meille kylään, tai emme ole niitä löytäneet. Jälleen reissu, jota voimme muistella.

Aikaisemmat vierailut Suomenlinnassa:

Niin kuin huomaatte, me voisimme jo asua Suomenlinnassa. Alue on hyvä vierailu kohde vuoden jokaisena aikana. Tokikaan Kustaanmiekalle ei oikein pääse lumisena päivänä, eikä alueella ole juuri paikkoja auki, mutta siitä huolimatta aivan ihana paikka vierailla vaikka joka päivä.

Rentoa päivää kaikille!

Seuraa minua:

Juhannusaatto Korkeasaaressa

Yleinen | 25.6.2022

7 Likes

Juhannusaatto oli tänäkin vuonna sellainen, että teimme jotakin ei perinteistä. Tai ehkä tämä on se meidän perinteinen juhannus, kun teemme jotakin mitä ei aikaisempana juhannuksena tehty. Tänä vuonna suuntasimme siis Korkeasaareen ja vietimme siellä mukavan päivän.

Juhannusaatto Korkeasaaressa

Korkeasaareen päätimme lähteä vesibussilla, joka lähtee Kauppatorilta. Liput kannattaa muuten ostaa valmiiksi netistä, niin tuohon vesibussiin kuin myös Korkeasaareen. Pääsee näpsäkämmin sisään, eikä tarvitse jonottaa niin kamalan pitkään. Yllättävää oli se, että juhannusaattona Korkeasaari oli täynnä perheitä. Olimme myös hämmentyneitä siitä, että eläimet olivat hyvin aktiivisia, yleensä kun kissatkin ovat piilossa päivällä ja tulevat esiin vasta ilta-aikaan. Osa häkeistä oli tyhjillään, joko odotettiin uusia asukkaita tai sitten muuten vain tyhjillään. Oli kiva lukea, että joitain eläimiä oli palautettu onnistuneesti luontoon.

Korkeasaaren sivut löytyy täältä.

Mutta parasta oli se, että Härdelli näki oman suosikkinsa eli pikku bandan. Kaksi pikku bandaa köllötteli puussa ja nauttivat unistaan hartaasti. Nähtiin kun isot kissat nauttivat herkkupaloistaan ja tunsimme miten maa tärähti kun iso tiikeri hyppäsi piilonsa katolta alas hakeakseen oman herkkupalansa. Saukkoja emme valitettavasti nähneet ja nälkä siinä kohtaa oli kasvanut sen verran suureksi, että nokkamme osoitti lopulta kohti karhulinnaa. Ensin ajateltiin syödä ulkona, mutta lokit aiheuttivat meille sen verran päänvaivaa, että siirryimme sisälle.

Yllätys oli meillä suuri, kun Korkeasaaren ruoka oli yllättävän hyvää. En yleensä niin välitä syödä missään tällaisissa paikoissa, koska ruoka ei ole niin hyvää mitä pitäisi. Samalla saatiin myös näytös, sillä karhut ruokittiin samaan aikaan kun me istuimme ruokailemassa. Eipä olla sitäkään hommaa ennen nähty.

Paluu kävellen Kalasatamaan

Korkeasaaresta päätimme kävellä Mustikkamaalle ja siitä isoisänsiltaa pitkin Kalasatamaan. Kun odottelimme kyytiä, niin oli kiva hetkisen leputella jalkoja ja nauttia virvokkeista HOB ravintolan terassilla. Samalla terassilla istuskelimme vuosi sitten kun lomani alkoi. Mieheni kunto alkoi myös tuossa vaiheessa heikentyä. Hänen olkapää on siis leikattu juuri ja käsi on kuutisen viikkoa paketissa. Reissu oli sen verran raskas, että kivut alkoivat pahentua ja terassilla istuessa mies hikoili jo kivuissaan. Odotti vain kovin, että pääsisi kotiin nukkumaan.

Myös Härdellillä oli vaikeuksia, hän palasi viikko sitten telttaleiriltä ja tuli kipeäksi samana paluuiltana. On siis ollut nyt toipilaana ja joutui ottamaan astmalääkettä päivän aikana, ei siis ihan vielä kunnossa hänkään. Paremmassa kunnossa kuitenkin mitä isänsä. Kotona vihdoin saatiin kengät pois jaloista ja pääsi sänkyyn pötköttämään. Hyvä reissu ja nyt voinkin hyvällä omalla tunnolla ommella koko päivän tänään.

Aurinkoista päivää kaikille!