Turun saariston Rosala on ollut pitkään sellainen paikka, jonne olen halunnut mennä. Varsinkin tuonne viikinkikeskukseen. Nyt kun tein DNA testit ja selvisi taustasta asioita, jotka tietenkin johtaa minut niin viikinkien maailmaan kuin myös kelttien, on aika tavallista, että haluan uppoutua enemmän myös viikinkien elämään. Keltit on minulle paljon tutumpia kuin viikingit.

Rosala viikinkikeskus

Meidän matka Rosalaan alkoi Turusta sunnuntaina aamulla. Tarkoituksena oli ylittää autolautalla Kasnäsistä Rosalaan. Autolautan matka kestää noin 30 minuuttia. Lauttaan mahtuu rapian 50 autoa sekä tietenkin polkupyöriä. Satamasta ei ole pitkä matka ajaa viikinkikeskukseen. Saari on pieni ja rauhallinen. Rantamökkejä on joka puolella. Hiittisistä sekä Rosalasta löytyy hyvin myös yöpymispaikkoja pidempään olemiseen.

Itse viikinkikeskus ei ole mikään suuren suuri, mutta mielenkiintoista nähtävää on kyllä. Päätimme jo ennen reissua, että syömme siellä brunssin. Olikin mahtavaa päästä alueelle ja syödä rauhassa ennen kuin sukelsimme museoalueelle. Pääsimme tutustumaan viikinkien uskomuksiin sekä historiaan, käsitöihin ja soittimiin. Upea päällikön talo nousi keskeltä pihaa komeana. Tuollä päällikön talossa voi järjestää juhlia ja tapahtumia. Myös alueella järjestetään erilaisia tapahtumia kuten näin heinäkuussa viikinkipäivät.

LUE LISÄÄ: Viikinkikeskus

Kova sade ja liukkaat kalliot

Kun olimme aloittaneet kierroksemme museoalueella, alkoi sataa kunnolla. Sadevarusteet päälle ja jatkettiin kiertämistä. Miesväki innostui pihaleikeistä ja minä aloin kierrellä sitten yksin paikkoja. Muinaispolkua pitkin kun tallustelin ylöspäin kohti kirkkoa sekä asuintaloa ja viikinkilaivaa, huomasin kallion olevan todella liukas. Sain tallustella todella varovasti, en ole ennen näin liukkaalla kalliolla kulkenutkaan, vaikka sateessa olen kallioilla ollut.

Oli todella mielenkiintoista nähdä miten tavallinen viikinkiperhe asuu, miten tulisijat on tehty. Oli myös kiinnostavaa, että täältäkin löytyy viikinkien jättämiä jälkiä. Tätäkö kautta olen päätynyt tänne? Hyvä kysymys. Viikinkien veneet ovat vaikuttavan näköisiä, enkä ihmettele sitä pelkoa mitä viikinkien tulo on kyläläisille aiheuttanut. Kunnioituksen ja pelon sekaiset tunteet. Minulle viikingit ovat jääneet hiukan hämärän peittoon, en ole niistä juurikaan ollut kiinnostunut muuten kuin uskomusten kautta. Miten viikinkien maailma syntyi ja miten jumalat ottivat paikkansa. Mutta itse viikinkien elämä avautui minulle vasta nyt. Voin kyllä suositella kohdetta kaikille. Mutta mikään valtavan suuri museo ei ole mutta mielenkiintoinen ja siellä saa kyllä aikansa kulumaan.

Laitan nyt postikortteja matkalta, tämä matka on ollut todella raskas monin tavoin. Meidän nuorempi koira on reagoinut erittäin huonosti ja nyt tässä majapaikassa missä nyt ollaan, on mieheni siskon koira hoidossa, vaikka ei pitänyt olla. Söpölle se on iso ongelma ja viime yön nukuin autossa koiran kanssa. Nuppu ottaa lunkisti ja viis veisaa tästä tuntemattoamsta koirasta.

Postikortteja matkalta

Toisin sanoen, meidän matka on valitettavasti keskeytyksen uhassa. Ei voida jättää Yyterin ajaksi koiria tänne mummilaan kun yksi koirista ei kestä tätä toista koiraa. Yritetty on ja eläinlääkärikin ollut apuna. Ei onnistu, niin ei onnistu. Nyt koitetaan neuvotella Yyterin kanssa joko pidempään oloa tai sitten jos voidaan peruuttaa varaus. Jompi kumpi. Mutta kestääkö koira sitten kuitenkaan koko reissua? Näköjään voi sitten lomareissukin mennä näin pipariksi.

Olisi tietenkin ollut fiksuinta peruuttaa koko reissu heti kun saatiin tietää tästä toisesta koirasta. Se kuitenkin salattiin niin pitkälle, että ainakaan Turkureissu ei ollut mahdollista peruuttaa. Sitten ajateltiin testata mutta tiedettiin jo valmiiksi ettei homma onnistu. Mutta haluttiin antaa koirille mahdollisuus. Tässä sitten tulos. Toivoisin todella, että ymmärrettäisiin kun on kyseessä pelkokoira, jolla trauma, ettei tällaisia yhteentörmäyksiä tapahdu. Jos on aikaisemmin jo sovittu ja tehty kaikki sen sopimuksen mukaan, niin ei sovi sitten tehdä toisen kanssa sopimusta myöhemmin ilman keskustelua.

Toinen lomaviikko takana

Toinen lomaviikko on nyt takana ja onneksi on lomapäiviä hyvin jäljellä. Siitä huolimatta tuntuu kuin loma loppuisi kesken, niin paljon olisi kaikenlaista puuhaa ja nähtävää. Ja tietenkin kun tulee tällainen harmi tähän, niin harmitus on suuri. Menee vähän niin kuin lomaa hukkaan tämmöisen vuoksi. Ajatellaan kuitenkin parempia juttuja, mitä kivaa ollaan päästy tekemään. Tänäkin vuonna Juku Park jäi huonojen kelien vuoksi mutta muuta päästiin tekemään.

Mitä ollaan tehty:

• Rosala Viikinkikeskus
• Ruissalon kasvitieteellinen puutarha
• Naantalissa moikkaamassa miehen luokkakaveria
• Sukuloimassa ympäri Turkua ja Turun lähialueilla
• Forum Marinum
• Vanha Rauma

Halusin ehdottomasti Forum Marinumiin. Halusin nähdä Suomen joutsenen, vaikka olen syntyperäinen turkulainen, niin en ole ennen ollut Suomen joutsenessa. Toinen tarkoitus vierailulle oli Titanic ja suomalaiset matkustajat ja heidän kohtalot. Eli kyllä me kaikkea kivaakin päästiin tekemään, vaikka tässä on stressattu paljon. Vanha Raumakin oli sellainen pieni pysähdyspaikka, käytiin huikopalalla ja jatkettiin matkaa eteen päin kohti Poria.

Tällä hetkellä istun sängyssä todella väsyneenä ja toisessa sängyssä kuuluu kova kuorsaus kun poika vetelee vielä unia. Mies tekee aamupalaa. Koirat on miehen kanssa ja anoppi tuon yhden koiran kanssa. Kohta alan laittaa tavaroita kasaan ja laittaa autoa kuntoon. Siellä on vielä kaikki petivaatteet yön jäljiltä. Ehkä tämäkin vielä muuttuu iloksi? Mitä luulette?

Nautinnollista sunnuntaita kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest