Aurinkoinen Porvoo
0
Porvoo oli aurinkoinen vaikka satoikin. Aurinkoa ei tosiaan nähty kun suunnistimme kohti Porvoota tuossa viikonloppuna viikko sitten. Aamulla oli kauni ilma kun lähdimme, matkalla alkoi tulla vettä, mutta onneksi meillä oli mukana Museokortti, joten ei tarvinnut miettiä tekemistä. Joten automatkalla jo suunnittelimme, että emme lähde kiertämään mitään.
Aurinkoinen Porvoo
Porvoo kuuluu meillä joka kesäiseen käyntikohteeseen. Tosin yleensä viimeinen kesälomapäivä vietetään Porvoossa. Tosin nyt muutamana vuonna se on ollut hiukan liukuva. Mutta tosiaan nyt lähdimme reissuun ihan siitä syystä, kun nyt ollaan ihan muualla kuin Suomessa. Koska sade päivä, niin päätimme ettemme ole Porvoossa pitkään, vaan käydään museossa, haetaan suklaata ja sitten syömään ja kotiin lämpimään. Ei olla ennen oltu Porvoossa museossa, joten tämä oli kivaa vaihtelua hommaan. Koska auto parkeerattiin jälleen 24 paikalle, niin pääsimme siitä suoraan sillan yli kohti Raatihuonetta. Joten se oli meillä Museokorttikohteena.
Minusta Museokortti on erittäin hyvä juttu olla olemassa, kun ei tarvitse oikeasti budjetoida mitään museota, kun menee sisälle vain. Toki tämä vaatii sen, että museossa hyväksytään Museokortti. Eli voi mennä ihan milloin tahansa museoon ja se jos mikä on parasta. Tylsä päivä, mennään museoon. Eivät toki kaikki museot maksa paljon mutta silti on tämä kortti on kätevä. Kierrettiin siis museo rauhassa ja annettiin pahimman sateen huuhtoutua taivaalta.
Päivän asuna oli tilkusta tehty maksihame ja Uffista ostettu neulepaita.
Ravintola ja suklaata herkkusuille
Sade oli hiukan rauhoittunut, kun lähdimme museosta ja tietenkin vilkkaalle kadulle, jonka varrella on kaikenlaista kivaa. Suklaapuotiin menimme heti ja ostimme sieltä vähän tuliaisia kotiin. Suklaakahvia sekä pari keksiä. Sen jälkeen mentiinkin kovalla tohinalla kohti Ravintola Ranta-aittaa, sillä sade alkoi jälleen ropista hivenen kovempaan tahtiin. Onneksi oli pöytä vapaana ja pääsimme istumaan ikkunan luokse, jossa valoisampaa. Tilasimme alkupalat ja alkudrinkit ja nautimme olostamme. Mikään kiire ei ollut enää mihinkään.
Linkki ravintolan omille sivuille.
Suosittelen lämpimästi ruokailua Ranta-Aitassa. On meinaan todella hyvää ruokaa. Alkupalat olivat erittäin hyviä, tilasimme kaksi erillistä alkupalaa ja jaoimme ne keskenämme. Saimme erikseen jakolautaset. En ole koskaan syönyt missään niin hyvää kukkakaalia kuin tuolla sain. Pääruokana söin itse ankkaa, joka oli todella suussasulavaa. Jälkkäriksi me molemmat otimme porkkanakakkua ja nyt täytyy myöntää, etten ole tuolla tavoin syönyt porkkanakakkua vielä koskaan, mutta oli aivan älyttömän hyvää.
Hyvillä mielin vatsat pullollaan lähdimme kohti kotia ja jätimme heipat ihanalle Porvoolle.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Meillä Suomenlinna kuuluu jokakesäiseen retkikohteeseen, joka on aina ollut nuorimman pojan toive. Mutta tänä vuonna Suomenlinna jäikin hänellä laskuista pois, Suomenlinnan taika on loppunut eikä kiinnostusta retkeilyyn enää ole. Suosikki pizzeriakaan ei sinne saa poikaa houkuteltua. Syyksi siihen ettei halua tulla sanoi, että oli jo toukokuussa äidin kanssa ja Nikolaissa syömässä, joten viettää mieluummin aikaa kavereiden kanssa kuin lähtee reissuun.
Suomenlinna sai uudenlaisen merkityksen
Jätimme siis pojan rannalle ja suuntamme nokkamme kohti suloista saarta nimeltään Suomenlinna. Turisteja oli valtava määrä tulossa samaan lauttaan meidän kanssa ja jonoa oli yhtä paljon kuin aikanaan ennen koronaa. Olin vähän häkeltynyt siitä ja ahdistunutkin. Enhän voi sietää ihmisiä. Mutta hienosti päästiin lähtemään pienellä purkilla kohti Suomenlinnan satamaa. Tällä kertaa ei lähdetty seikkailulle, vaan suunnistimme heti matkan kohti Bastion Bistroon, sillä minulla oli jo kova nälkä. Lähdimme niin myöhään liikkeelle. Yleensä olemme Suomenlinnassa jo ennen puolta päivää.
Valitsin lohta ja mieheni burgerin, nautimme ruokailusta ulkona ja kun ruoka oli saatu alas kurkusta, lähdimme kävelemään reippaasti kohti Ehrensvärd -museota. Siellä oltiinkin oltu jo muutama vuosi sitten museopäivänä. Jäi hiukan sellainen olo, että näyttelyä oli typistetty paljonkin. Muistelisin, että viimeksi olisimme olleet myös jossain alakerrassa katsomassa jotakin. No mutta tällä kertaa siis ei missään alakerrassa käyty.
Linkkejä:
Jälkiruokaa näköalalla
Museoinnin jälkeen tallustelimme kohti Raivntola Piperia tarkoituksena nauttia jälkiruoka tässä kohtaa, ennen Kustaanmiekan tyypillistä turistikierrosta. Alunperin oli tarkoitus, että menemme myös uimaan, mutta emme musitaneet koko asiaa kun oli lähdönaika, joten uiminen jäi tällä kertaa. Tästä reissusta tuli muutenkin tällainen syömisreissu, tutustuttiin uusiin makuihin paikoissa, joissa emme ole ennen olleet. Pojan kanssa kun ne on aina ne samat. Paitsi Kekrijuhlissa, silloin ei ole pizzeria Nikolai edes auki, niin pakko tutustua muihin ravintoloihin silloin.
Kun kävely ja pakolliset kuvat oli napsittu lähdimme rauhallisesti tassuttelemaan kohti satamaa ja kohti Kauppatoria. Oli aika suunnata kohti kotia, kun lapsonenkin jo soitteli perään, että koska me tullaan kotiin. Ikävä oli rassukalla. Tai näin ainakin kiusoittelimme. Oli kiva reissu, vaikka ilman lasta se tehtiin. Olemmekin aivan uuden edessä, kun nuorimmainenkin on jo siinä iässä, että elää omaa elämää ja me omaamme.
Ja tällä reissulla sai Suomenlinna uuden merkityksen, miten me kaksi aikuista voimme yhdessä nauttia tästä paikasta, kun lapsoset eivät enää meidän kanssa reissuille lähde. Uuden opettelua siis meillä nyt ja paljon. Onneksi meillä on yhteisiä juttuja ollut aina, niin ei ihan tuulesta jouduta kehittelemään uutta. Otamme vanhat jutut haltuun uusilla tavoilla, aikuisten tavoilla.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
