Kevätaurinko ja vintagekaunotar
4
Kevätaurinko ja vintagekaunotar, hetki kun lämpöä on kolme astetta ja tyyli sata! On niitä päiviä, jolloin kevät antaa meille vähän toivoa: aurinko paistaa, mutta ilma… no, sanotaanko että se hengittää niskaan kuin innokas husky. +3 astetta ja auringonpaiste, se suomalainen sää, joka saa meidät riisumaan takin ja katumaan sitä minuutissa. Mutta arvaatteko mitä? Minä en katunut mitään, koska päälläni oli tämän kevään ehdoton second hand -kaunotar -look!
Kevätaurinko ja vintagekaunotar
Kevätaurinko saa loistaa ja lämmittää, keskitytään me nyt tähän upeaan vintage -asuun, johon sonnustauduin ihan vahingossa tuossa kun oli suoritettava velvollisuus ja käydä äänestyluukuilla esittäytymässä.
Takki: Siisti kirppis (ja vielä siistimpi päällä!)
Tämä ruskea, syvään eläneen näköinen takki on kuin vintage-sankaritar sarjakuvalehdestä. Löysin sen Siistiltä kirppikseltä ja tiesin heti: tässä on takkini. Karvareunus tekee siitä samaan aikaan elegantin ja kapinallisen, kuin se huutaisi: “Minä kävelen kevääseen, säästä viis!”
Paita: Kierrätyskeskuksen ilmaisosasto (ja sielulle silkkaa samettia)
Tämä paita ei maksanut mitään, mutta se on kuin kultainen kajo kylmän iholla. Ilmaisosaston helmi, pehmeä kuin lempirunoni ja lämmin kuin katulamppujen valo myöhäisessä huhtikuun illassa. Olen varma, että joku isoäiti rakasti sitä ennen minua, nyt minä jatkan tarinaa.
Hame: UFF vintage (kevät tuulee helmoissa!)
Tässä hameessa on liikettä, leikkiä ja lempeää linjakkuutta. Se hulmuaa kevyesti tuulessa kuin joku sanoisi: ”Hei maailma, katso minua!” UFFin vintagelöytö, joka on yhtä aikaa sekä satukirjan prinsessan että 70-luvun taiteilijasielun valinta.
Saapikkaat: Fida (niin tukevat, että kestävät sekä askelen että elämän)
Fidan saapikkaat, niissä on sekä draamaa että käytännöllisyyttä. Niillä voisi tanssia kujalla, ratsastaa raitiovaunuun tai polkaista kevään alkuun. Tukeva korko, lämmin vuori ja fiilis kuin olisin astunut omiin juurilleni, tyylillä.
+3 astetta, mutta fiilis +25
Vaikka mittari näytti juuri ja juuri plussaa, olo oli kuin kevätsankarittarella. Aurinko paistoi silmiin ja elämään, ja joka kerros asussani kuiskasi: “Tämä on mun hetki.” Kun ei pukeudu lämpömittarin vaan fiiliksen mukaan, syntyy juuri tällaisia tarinoita. Kirppisten kohtaloita, ilmaisosaston iloja ja vintagevillityksiä!
Ja tiedättekö mikä tässä kaikessa on parasta? Se tunne, kun astut ovesta ulos ja tiedät, että koko asukokonaisuus on suntunyt sattumasta, sielusta ja säästä. Eikä siitä mitä muotilehti määrää. Jokaisella vaatekappaleella on tarina, jokaisella kerroksella pieni kuiskaus menneisyydestä, joka nyt elää uutta elämää minun päälläni.
Second hand ei ole vain valinta, se on elämänasenne. Se on vanha ystävä, joka ei koskaan petä, ja joka aina yllättää. Eikä tämä ole vain pelkkä tyyli, tämä on pienimuotoinen rakkausmanifesti käytetylle, kuluneelle ja kestäväksi rakatetulle.
Kun seuraavan kerran seisot kaappisi edessä ja mietit, mitä pukea päälle, muista tämä look, +3 astetta, aurinko ja sydän täynnä seikkailua. Ehkä sinunkin uusi lempivaatteesi odottaa jossain ilmaisosaston laarissa, vähän rypyssä, mutta täynnä potentiaalia. Vain sinua varten.
Ja muista: Koskaan ei ole liian kylmä olla kuuma – eikä koskaan liian tavallinen olla taianomainen.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
Ah, pääsiäinen. Se maaginen aika vuodesta, kun kaupat täyttyvät pörröisistä tipuista, lapset sokerihumalasta ja aikuiset… no, ainakin minä, laiskottelusta ja suklaamunien mättämisestä. Lopulta pääsiäinen oli ohi aivan liian nopeasti.
Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
Tänä vuonna päätin, että pääsiäinen ei ole pelkkää kaaosta ja stressiä, vaan nyt otetaan iisisti. Ja kuinka siinä sitten kävikään? No, me käytännössä vain nukuttiin ja syötiin suklaamunia. Aina kun joku kysyi, mitä teitte pyhinä, vastasin ihan pokkana: “En mitään, ja se oli parasta ikinä.”
Ensimmäinen aamiainen uudessa kodissa ja vielä pöydän ääressä
Tiedättekö, mikä oli oikeasti iso juttu? Me syötiin ekaa kertaa yhdessä aamupala pöydän ääressä tässä uudessa kodissa. Siis oikeasti katettiin pöytä, lapsi istui (melkein paikallaan), minä hengitin syvään ja mietin, että tässä se nyt on, meidän uusi arki. Ei enää muuttolaatikoita pöydällä eikä kahvikuppia lavuaarin reunalla. LED-kynttilät paloivat nätisti (meillä ne palaa kyllä muutenkin läpi vuoden) ja hetkeksi kaikki tuntui vähän juhlavammalta, vaikkei kukaan ollut edes kammannut hiuksiaan.
Parvekkeen melkein-ihme
Päätin myös vihdoin tarttua siihen ikuisuusprojektiin nimeltä tee parvekkeesta viihtyisä paikka, älä kaaosvarasto. Ja kuulkaa – sain parvekkeen melkein valmiiksi! Se “melkein” on tärkeä. Siellä on nyt matto (joka ei ole ihan oikean kokoinen), pari LED-kynttilälyhtyä ja sellainen fiilis, että tässä voisin joogata, jos osaisin joogata. Ja sitten se hetken inspiraatio: tein itselleni söpöily löhöämispaikan lattialle. Tiedättekö, pehmusteita, viltti, kahvimuki, ehkä kirja jota en oikeasti aio lukea. Vaan kuinkas kävikään? Söpö, meidän perheen pörröisin jäsen, katsoi paikkaa kerran, huokaisi tyytyväisenä ja omi sen. Eli nyt mulla on lattialla pehmustettu koiranpeti. Ihana.
Työhuoneen linnoitus… tai sen yritys
Minulla oli myös suuria suunnitelmia: laittaa työhuone siihen kuntoon, että voisin linnoittautua sinne tekemään niitä hommia, joita normaalisti lykkään ikuisuuteen. No, sainhan mä sen järjestykseen! Hetken seisoin ovella, tuijotin aikaansaannostani ja mietin, että “nyt teen hommia kuin kunnon yrittäjä”. Mutta sitten… laiskotti liikaa. Se uusi, upea työtila jäi täysin käyttämättä, koska sohva oli pehmeä ja suklaamunat lähempänä.
Pääsiäisen opetus: vähempikin riittää
Lopputulos? Tämä pääsiäinen ei ollut täydellinen Pinterest-juhla eikä Instan arvoinen. Mutta meillä oli kivaa. Nukuttiin, syötiin, vähän järjesteltiin ja naurettiin. Ja ehkä juuri se teki tästä pyhästä niin onnistuneen. Jos jotain opin, niin sen, että kaikki ei aina tarvitse olla valmista. Melkein valmis parveke, melkein käytetty työhuone ja täysin viety löhöpaikka, siinä tämän vuoden pääsiäispyhien virallinen saldo. Ja tiedättekö mitä? Se riitti oikein hyvin.
Ehkä nyt kun kello löy vappuaikaa, minäkin herään ja löydän uuden rytmin työhuoneessa ja silloin myös blogi muuttaa omalle kiertoradalleen ja täyttyy mitä ihanimmista asuista. Ehkä se on utopiaa, ehkä taas ei, ehkä ompeluprinsessan uni on liian syvä. Tänään kuitenkin ravistan sen prinsessan hereille.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: