Vaatekaappipäiväkirja Kirppislöytöjä ompeluärsytyksiä
0
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma. Päivän asu, eli virallisesti ”Olin menossa roskakatokselle mutta eksyin Pariisin muotiviikoille” -lookki, sisältää seuraavat elementit:
Vaatekaappipäiväkirja: Kirppislöytöjä, ompeluärsytyksiä ja pinkki pumpuliunelma.
Itse ommellut, leveälahkeiset, klassisen sinivalkopilkulliset housut, joiden lahkeiden alle voisi piilottaa vaikkapa kissan (tai pienen kirppislöytökasan).
Fidan outletista poimittu valkoinen miesten kauluspaita, joka on niin iso, että se toimii tarvittaessa sekä tunikana että sateenvarjona.
Kierrätyskeskuksen ilmaisosaston denimtakki, joka sai uuden elämän kun ompelin siihen koristeelliset epoletit Kontin koru- ja nauhalaatikosta löydetyistä aarteista. Nyt takki huutaa: ”Minä olen kapteeni Kässä, kirppisten seilori!”
Itse virkattu pehmoinen pinkki laukku, joka muistuttaa tekstuuriltaan hieman kylpyhuonemattoa, mutta mikä sävy! Mikä pehmeys! Unelma, joka ei tiedä rajoja.
Kengät? Jotkut lenkkarit, koska muoti on hauskaa mutta mukavuus menee kaiken edelle.
Miksi tämä asu?
Koska miksei! Joskus vaatekaapilla tulee fiilis, että nyt lähtee kaikki. Tänään oli juuri sellainen päivä. Leveät lahkeet huusivat vapauteen, pinkki laukku halusi tuulettumaan, ja denimtakki kaipasi ylvästä hetkeään. Ja kun koko asu on joko tehty itse tai löydetty sekä-että-hintaisista paikoista, voi oikein tanssahtaa kadulla.
Tyyliä vai ei
On muuten ihmeellinen fiilis, kun koko asu on joko itse tehty tai löydetty paikoista, joissa eurot eivät huuda vaan kuiskaavat. Tämän päivän lookki ei ole vain muotivalinta, se on pieni vastalause pikamuodille ja oodi luovuudelle.
Ja hei, melkein unohdin tärkeimmän yksityiskohdan: nämä pilkkulahkeiset ilopillerit on ommeltu Kierrätyskeskuksen Näprä-osaston materiaalitukun aarteista! Kyllä vain, juuri siitä samasta nurkkauksesta, missä saattaa löytyä kolmen napin pussissa myös pieni pala menneisyyttä ja ehkä yksi kulahtanut kimallenauha. Tässä tapauksessa mukaan tarttui juuri sopivan räiskyvä kangaspala, josta syntyivät nämä lähes lentoon lähtevät housut. Kiitos Näprä, olette kuin käsityön taikurin varasto.
Yhteenveto päivän lookista:
- Housut: Ommeltu itsepäisyydellä Kierrätyskeskuksen Näprän kankaasta, pilkut pyörii kuin discopallossa
- Kauluspaita: Fida Outletin oversized-klassikko, joka suojaa sekä auringolta että elämältä
- Takki: Kierrätyskeskuksen denimrakkaus, nyt entistä upeampi käsintehdyillä epoleteilla
- Laukku: Pinkki, pehmeä ja pörröinen kuin pilvenhattara, virkattu rakkaudella
- Kengät: Mukavat. Erittäin.
Oliko tässä asussa järkeä? Ehkä ei. Oliko siinä iloa? Ehdottomasti. Ja juuri siksi tämä pääsee vaatekaappipäiväkirjan aarrearkkuun.
Jos googletit “kierrätysmuoti asuinspiraatio”, “itse ommellut housut blogi” tai “virkattu laukku tyyli”, olet juuri oikeassa paikassa. Täällä pukeudutaan pilkkuhousuihin, Näprän kangaslöytöihin ja suureen elämäniloon, eikä kumpikaan mene koskaan pois muodista. Nosta kätesi ilmaan ja huuda: ”Tämä on kierrätysmuodin voittokulku!”
Vaatekaappipäiväkirjan ideahan on yksinkertainen: kirjata ylös niitä hetkiä, kun vaatteet eivät ole vain vaatteita, vaan muistoja, hetkiä, ärsytyksiä, onnistumisia ja vähän glitteriä olkapäällä. Nämä vaatteet eivät ole tulleet verkkokaupasta parissa päivässä, vaan ne ovat syntyneet hitaasti, vähän kuin hapanjuuri, mutta ilman taikinajuurta ja enemmän ratkojaa.
Toki näiden housujen ompeluprosessissa meinasi lähteä hermo, ja jossain kohtaa epäilin, olinko itsekin pilkullinen, kun kangasta pyörittelin kolmatta päivää pitkin olohuonetta. Pinkin laukun virkkaaminen oli puolestaan niin terapeuttista, että harkitsin hetken alanvaihtoa, kenties pumpuliterapeutiksi?
Ja se denimtakki. Siitä tuli takkien takki. Se ei ehkä ollut se, mitä Kierrätyskeskuksen henkarilla odotin, mutta nyt se on statement. Epoletit heiluvat tuulessa kuin merenneidon hiukset, ja tunnen itseni kapteeniksi, en laivan, vaan kierrätyksen ja kädentaitojen.
Rakkaudella, Melissa
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Neula lanka ja lempeys
Neula, lanka ja lempeys, kuinka ompelu hoitaa kehoa ja mieltä. Ompeluhuoneessa on aivan erityinen rauha. Se ei ole hiljaisuutta vaan pehmeää, naputtavaa ja hurisevaa hiljaisuutta, sellaista, jossa sielu saa levätä ja kädet löytävät rytminsä. Kun istun vanhan ompelukoneeni ääreen, kahvikuppi höyryää vieressä ja lattialla lepäävät lankarullat kuin pienet aarteet, huomaan usein hengittäväni syvempään. Jokin sisälläni asettuu paikoilleen. Ja tiedätkö, se ei ole sattumaa.
Neula, lanka ja lempeys, kuinka ompelu hoitaa kehoa ja mieltä
Ompelu on paljon enemmän kuin vaatteiden tai sisustustekstiilien luomista. Se on meditaatiota, kehotietoisuutta ja tunnetyöskentelyä samassa paketissa. Tiede tukee tätä tunnetta: käsitöiden, erityisesti ompelun ja neulomisen, on todettu vähentävän stressiä, parantavan keskittymiskykyä ja jopa lievittävän masennuksen oireita. Mutta juuri ompelussa on jotain erityisen eheyttävää. Siinä on liikettä, suunnittelua, luovuutta ja lopulta konkreettinen, käsin kosketeltava lopputulos.
Moni meistä arjessa uupunut löytää ompelun kautta keinon jäsentää päivän melskeitä. Kun kangasta leikkaa, ikään kuin myös ajatukset saavat selkeämmät rajat. Kun tikki kulkee tasaisesti saumaa pitkin, mielikin rauhoittuu rytmin mukana. Ja kun viimeinenkin lanka on päätelty, lopputuloksena ei ole vain uusi vaate tai korjattu suosikkihame, vaan myös kevyempi sydän.
Ompelu tarjoaa myös mahdollisuuden olla läsnä. Se vaatii tarkkuutta, mutta ei pakota suorittamaan. Se antaa tilaa mokille, korjauksille ja uusille aluille. Kuinka lohdullista onkaan tietää, että virhekin voidaan purkaa ja ommella uudelleen, kuten elämässäkin.
Fysiologisesti ompelu aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää
Fysiologisesti ompelu aktivoi aivojen palkitsemisjärjestelmää: uuden oppiminen ja onnistuminen vapauttavat dopamiinia, eli hyvän olon hormonia. Sormien tarkka työskentely kehittää hienomotoriikkaa ja ylläpitää kognitiivista toimintakykyä. Ei ihme, että monet kokevat olonsa pirteämmäksi ja energisemmäksi ompeluhetken jälkeen.
Ja kun ompelemme yhdessä, jaamme tarinoita, kangaspaloja ja naurua, syntyy vielä syvempi hyvinvointi. Yhteisöllisyys, jakaminen ja toisten kannustaminen ovat voimavaroja, jotka kannattelevat pitkälle.
Jos siis olet joskus epäillyt, onko ompeluun käytetty aika ”hyödyllistä”, annan sinulle nyt luvan unohtaa koko kysymyksen. Ompelu ei ole vain hyödyllistä, se on hoitavaa, vahvistavaa ja elintärkeää. Se on lahja, jonka annat sekä itsellesi että maailmalle.
Nappaa siis sakset käteen, silitä kankaat rakkaudella ja anna sormenpäidesi kertoa tarina. Ompele itsesi takaisin lempeämpään arkeen, yksi sauma kerrallaan.
Lankoja ja lempeyttä,
Seuraa minua:
LUE MYÖS: