Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
2
Kirpputorit ovat täynnä vaatteita, jotka odottavat oikeaa omistajaa. Joskus vastaan tulee löytö, jonka kohdalla tietää heti, ettei sitä voi jättää rekkiin. Tällä kertaa sellainen oli vanhan ajan romantiikkaa henkivä neulemekko, jonka löysin UFF:sta. Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin, sillä vasta kotona ymmärsin, kuinka täydellisesti se sopisi yhteen Tallinnan reissulta mukaan tarttuneiden ruusukuvioisten sukkahousujen kanssa. Kun puin ne ensimmäistä kertaa samaan asuun, kokonaisuudessa oli jotain vanhojen postikorttien, kesäisten puutarhojen ja käsintehtyjen aarteiden tunnelmaa.
Kirpputorimekko sai minut rakastumaan ruusuihin
On olemassa vaatteita, jotka ovat käytännöllisiä. Sitten on vaatteita, jotka herättävät tunteita. Tämä neulemekko kuuluu jälkimmäiseen joukkoon. Näin sen UFF:n rekissä muiden vaatteiden välissä, eikä se näyttänyt erityisen näyttävältä. Se ei ollut kirkkaan värinen eikä siinä ollut mitään huomiota hakevaa yksityiskohtaa. Silti jokin siinä sai minut pysähtymään. Ehkä se oli väri. Ehkä se oli kaunis neulos. Tai ehkä se oli tunne siitä, että tämä vaate oli kulkenut jo pitkän matkan ennen kuin päätyi minun vaatekaappiini.
Pidän vaatteista, joissa näkyy elämä. Niistä, jotka eivät näytä siltä kuin ne olisi suunniteltu yhtä Instagram-kuvaa varten. Niistä, jotka tuntuvat kantavan mukanaan tarinoita. Tämän mekon kohdalla tarina alkoi jatkua heti, kun avasin sukkalaatikon. Siellä odottivat Tallinnan matkalta ostetut sukkahousut, joissa on pieniä ruusuja. Ne olivat niitä löytöjä, jotka ostetaan sydämellä eikä järjellä. Sellaisia, joiden kohdalla tietää tarvitsevansa niitä, vaikka ei vielä tiedä miksi. Nyt tiedän. Ne olivat odottaneet juuri tätä mekkoa.
Luonnonkuitujen pehmeys tekee eron
Yksi syy siihen, miksi ihastuin mekkoon niin nopeasti, on sen tuntu. Materiaalilappua ei ole itse tehdyssä mekossa, mutta neule kertoo paljon jo pelkällä kosketuksella. Se ei tunnu raskaalta eikä hiostavalta. Päinvastoin. Se on pehmeä, hengittävä ja laskeutuu kauniisti. Arvelen, että langassa voisi olla puuvillaa, bambua, viskoosia tai niiden yhdistelmää.
Juuri tällaiset materiaalit ovat usein niitä, joihin rakastun kaikkein helpoimmin. Ne tuntuvat miellyttäviltä ihoa vasten ja näyttävät kauniilta ilman, että niiden tarvitsee yrittää liikaa.
- Puuvillassa on luonnollista raikkautta
- Bambu tuo neuleeseen pehmeyttä.
- Viskoosi puolestaan saa vaatteen laskeutumaan tavalla, joka näyttää lähes huomaamattoman elegantilta.
Moni yhdistää romantiikan röyhelöihin, pitsiin ja suuriin yksityiskohtiin. Minulle romantiikka löytyy usein juuri tällaisista asioista. Pehmeästä materiaalista. Kauniista neuloksesta. Hitaasti tehdystä käsityömäisestä ilmeestä. Tämä mekko näyttää siltä kuin joku olisi joskus neulonut sen rakkaudella. Ja ehkä juuri siksi siitä on vaikea olla pitämättä.
Pienet ruusut muuttivat koko asun
Joskus asu tarvitsee yhden yksityiskohdan, joka sitoo kaiken yhteen. Tässä tapauksessa se olivat ruusut. Sukkahousujen pieni kukkakuvio voisi helposti kuulostaa liialliselta. Ainakin paperilla. Käytännössä ne kuitenkin tekevät juuri päinvastoin. Ne tuovat asuun keveyttä ja leikkisyyttä. Pidän erityisesti siitä, että ruusujen vihreät lehdet toistavat luonnon sävyjä ja tuovat kokonaisuuteen hieman vanhan ajan puutarhatunnelmaa. Ne eivät ole ensimmäinen asia, jonka asusta huomaa. Ne ovat sellainen yksityiskohta, jonka näkee vasta toisella vilkaisulla.
Ja juuri sellaiset yksityiskohdat tekevät pukeutumisesta kiinnostavaa. Nykyään muoti tuntuu usein jakautuvan kahteen ääripäähän. Joko kaiken pitäisi olla täysin minimalistista tai sitten mahdollisimman näyttävää. Minä viihdyn jossain niiden välissä. Pidän vaatteista, jotka kuiskaavat sen sijaan, että huutaisivat. Tämä asu tekee juuri niin. UFF:n neulemekko ei ole täydellinen. Tallinnan ruususukkikset eivät ole täydellisen neutraalit. Mutta yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka tuntuu enemmän minulta kuin moni uusi vaate koskaan.
Ehkä siinä onkin kirpputorien suurin viehätys. Niistä ei löydä vain vaatteita. Niistä löytää tarinoita, tunnelmia ja joskus jopa uuden syyn rakastua ruusuihin.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Lisää samaa sävyä olevia postauksia:
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Meidän perheessämme on yksi perinne, joka on vuosittainen kokoontuminen Turkuun, Aurajoen rannalle. Vaikka elämä vie meitä eri suuntiin, yksi päivä vuodessa varataan yhdessäololle. Tänä vuonna mukana oli hyvää ruokaa, jokilaivatunnelmaa, aurinkoinen Turku ja tietenkin kirppislöytö, joka keräsi enemmän kehuja kuin osasin odottaa. Tässä tarina siitä, miksi perhereissu Turkuun on vuoden tärkein perinne. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Perhereissu Turkuun – yksi päivä, joka on meille tärkeämpi kuin moni juhla
Joka vuosi toukokuussa tai kesäkuun alussa suuntaamme Turkuun. Tapaamispaikkana toimii lähes poikkeuksetta Vaakahuoneen Paviljonki, josta on vuosien aikana tullut meille paljon enemmän kuin ravintola. Se on paikka, jossa sukupolvet kohtaavat.
Paikalle saapuvat isovanhemmat, omat lapseni puolisoineen, välillä puolisoiden vanhemmat, kummit ja muita läheisiä. Kokoonpano vaihtelee vuodesta toiseen sen mukaan, kuka pääsee paikalle. Silti yksi asia pysyy samana: meidän pieni perhe kokoontuu yhteen.
Nykyään yhteisiä hetkiä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Kalenterit täyttyvät nopeasti, välimatkat kasvavat ja jokaisella on oma elämänsä. Siksi arvostan näitä tapaamisia vuosi vuodelta enemmän. Tällä kertaa saimme nauttia lähes täydellisestä alkukesän päivästä. Aurinko paistoi, Aurajoki kimalteli ja tunnelma oli juuri sellainen, jota toivoo vuoden ensimmäisiltä oikeilta kesäpäiviltä.
Ruokaa, Aurajokea ja yhdessäoloa
Perinne alkaa yleensä ruokailulla Vaakahuoneella. Pöytä täyttyy erilaisista annoksista, keskustelu rönsyilee aiheesta toiseen ja aikaa kuluu huomaamatta. Kukaan ei tunnu vilkuilevan kelloa, koska juuri sitä varten olemme paikalla: viettämässä aikaa yhdessä.
Ruokailun jälkeen lähdimme jokilaivaan kulkemaan edestakaisin pitkin Aurajokea. Turku näyttää vedestä katsottuna aina hieman erilaiselta. Jokirannan rakennukset, sillat ja ihmisvilinä muodostavat maiseman, johon en tunnu kyllästyvän koskaan.
Päivän aikana seuraamme liittyi vielä lisää väkeä. Joku ehti mukaan myöhemmin töiden jälkeen, toinen tuli toisesta kaupungista suoraan tapaamiseen. Se onkin yksi tämän perinteen parhaista puolista. Paikalle voi tulla silloin kun pääsee, eikä osallistumisen tarvitse olla täydellistä. Tärkeintä on, että nähdään. Illan edetessä nautimme vielä pientä huikopalaa ennen kuin oli aika suunnata nukkumaan. Päivä oli täynnä puhetta, naurua ja niitä pieniä hetkiä, joista syntyvät parhaat muistot.
Tallinnan kirppislöytö pääsi käyttöön
Päivän asu ansaitsee myös oman mainintansa.
Päälläni oli mekko, jonka löysin viikkoa aikaisemmin Tallinnasta Paavlin kirpputorilta. Se oli niitä löytöjä, jotka huomaa heti. Mekko jäi mieleen jo rekissä, ja sovituksen jälkeen tiesin, ettei sitä kannata jättää sinne. Rakastan kirppislöytöjä juuri siksi, että niillä on oma tarinansa. Harvoin vastaan tulee toinen samanlainen, ja usein vaate tuntuu paljon persoonallisemmalta kuin ketjuliikkeiden tarjonta.
Turun reissulla mekko pääsi ensimmäistä kertaa kunnolla käyttöön. Kevyt kangas, näyttävä kuosi ja kesäinen tunnelma sopivat täydellisesti Aurajoen rantaan. Juuri tällaisina päivinä muistan, miksi rakastan second hand -löytöjä niin paljon. Lopulta päivän tärkein asia ei kuitenkaan ollut ruoka, jokilaiva tai uusi mekko. Tärkeintä oli se, että saimme jälleen kerran viettää aikaa yhdessä.
Vuoden päästä tapaamme taas. Joku on ehkä muuttanut, joku vaihtanut työpaikkaa, joku saapuu paikalle uuden puolison kanssa ja joku ei tällä kertaa pääsekään mukaan. Mutta perinne jatkuu. Ja juuri siksi siitä on tullut meille niin tärkeä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
Lisää samasta aiheesta: