Suomenlinnan kekri
9
Tämä tarina piti tulla ulos jo sunnuntaina, mutta meidän Suomenlinnan kekri muuttui osaltani helvetiksi, joten nyt kun se helvetti on pikku hiljaa ohi, voin kertoa teille meidän reissusta, kertoa mikä on kekri sekä mitä tapahtui sellaista, että meidän piti lähteä kesken juhlan pois. Vaikka homma ei mennyt suunnitelmien mukaan, niin se hetki kun kaikki oli hyvin koitetaan muistaa kauan.
Kekrijuhlissa oli kekritär rakentamassa kekripukkia, jota ei tänä vuonna poltettu, sai myös selvittää oman voimaeläimensä. Minä olen susi, pokani metso ja mieheni on hirvi. Valoesityksiä, musiikkiesityksiä, museo oli ilmainen (käytiin sotamuseossa), erilaisia opastettuja kierroksia ja tietenkin ruokaa ja juomaa.
Suomenlinnan kekri
Kekri on suomalainen syysjuhla, jonka juuret menee syvälle maatalouskulttuuriin. Ennen kekriä vietettiin sadonkorjuuta ja vuoden vaihtumista. Kekrin tarkoitus on olla yhdessä kaikki, ikään ja sukupuoleen katsomatta ja nauttia sadon tuomista herkuista. Kekrisesonki on koko lokakuu. Tällainen on siis kekri lyhykäisyydessään. Kekrinä voidaan myös pukeutua. Metsän eläimiksi, kekrittäreksi, kekripukiksi. Tuodaan valoa pimeyteen, juhlitaan myös valoa, kun se on kesän jäljiltä muisto vain. Erilaiset tarinat haltioista ja tietenkin vainajista.
Meidän suunnitelmissa oli kierrellä niitä museoita, joissa emme ole vielä käyneet, iltapäivällä syömään kekrimenuun mukaan, käydä tapaamassa kekritärtä ja selvittää meidän voimaeläin, seurata valon reittiä, nauttia musiikista ja kiertää Kustaanmiekkaa. Osa jäi siis tällä kertaa toteutumatta, sillä sain armottoman migreenikohtauksen, jonka kourissa olen tälläkin hetkellä, tai oikeastaan migreeni on jo poissa ja pikku hiljaa pääsen valoa päin. Vaikka ihan kaikkea ei päästy kokemaan, niin tärkeää oli, että jotain edes. Vaikka migreeniin sairastuinkin, niin haluan muistella reissua vain lämmöllä ja unohtaa sen osan, missä voin pahoin.
Minusta Viaporin kekri oli onnistunut tapahtuma ja vaikka korona aiheuttaa päänvaivaa, oli siellä mukava käydä. Aika väljästi sai silti vaeltaa, vaikka ihmisiä kuitenkin oli paljon ja virtasi joka puolella, niin samaa ihmismäärää ei silti ollut mitä normaalisti Suomenlinnassa olisi. Ilma oli myös hiukan harmillinen, vettä saatiin päivällä niskaan, onneksi päästiin sateen suojaan museoon, sekä kahvilaan. Illalla ei satanut enää ollenkaan ja saatiin nauttia ihanasta valokarnevaalista.
Mukavaa viikkoa kaikille!
Kun kengissä on kiviä ja sammaleet hyökänneet päälle
Ensimmäisen kerran mun elämässä, tämä kellojen siirtely on vaikuttanut mun elämään. Kun kengissä on kiviä ja sammaleet hyökänneet päälle. Ei vaan lähde liikkeelle koko emäntä, ei vaikka miten koittaisi potkia persuksiin itseään. Pimeys on ympärillä ja valoa näkee vain sikalan ikkunasta. Kyllä, minä työskentelen entisessä sikalassa. Vaikka sielläkin ikkunoita on, niin ei niistä paljon valoa sisälle tule. Kovasti tsemppaan itseäni kuitenkin eteen päin ja koitan kaivaa reikää seinään, jotta näkisin sen valon, vihdoin.
Miten paljon teillä vaivaa kellonjen siirtely?
Tämä olotila on jotenkin hyvin omituinen kaikkinensa. Jalat liikkuu juuri ja juuri, aivosumukin on vallannut taas alaa, tosin se sumu voi johtua myös siitä, että minulla on aivan liian monta välilehteä tällä hetkellä päässä auki. Pää surisee kuin se olisi täynnä mehiläisiä ja osa asioista unohtuu ihan kokonaan.
Kun kengissä on kiviä ja sammaleet hyökänneet päälle
MItne tätä tilaa voisi kohentaa? Onko siihen mitään apuja? Itse olen koittanut ottaa ihan levon kannalta jokaisen hetken kun en ole töissä. Toki nyt tuntuu sille, ettei mikään lepo ole riittävää. Uskon kuitenkin, että se pikku hiljaa nostaa minut ylös päin. Toinen voisi olla se, että kotona keskittyy itseensä, toki perheellisenä pitää huomioida myös lapset ja mieskin, mutta parasta on lukkiutua puoleksi tunniksi suihkuhuoneeseen, laittaa jalat vesikeppuun hyvän tuoksuisen kylpypommin kanssa, ja sivellä kasvoille kahvikuorinta-aine naamioksi. Sen jälkeen ihana suihku ja olet pessyt päiväsi pois. Illalla voi tehdä myös sellaisia asioita, jotka ilastuttavat itseäsi, kuten koirien lenkitys tai jokin helppo ja yksinkertainen käsityö, jonka osaa silmät kiinni. Syö erittäin hyvän iltapalan, jotain omaa herkkua, se piristää ainakin. Hyvä leffa päälle ja lämmpin peitto on myös hyvä apu kun väsyttää.
Minun selviytymislista:
- lepo
- leffa ja lämpöinen peitto
- tekee jotakin kivaa, kuten ulkoilee
- valmistaa kylpyhuoneeseen kotikylpylän
- käsityöt
Näillä keinoin luulisi selättävän kellojen kääntelystä aiheutuneet sekamelskat, vai mitä luulette? Vielä kun pari päivää tässä löntystää, niin pääsee viikonlopun viettoon. Onkin jo kekri lähellä. Viikonlopun odotuskin innostaa jaksamaan viikkoa eteen päin oikein hyvin.
Mukavaa päivää kaikille!