Ilmaisosaston paras löytö
8
Mikä on minun ilmaisosaston paras löytö? Tai oikeammin voisi sanoa se lempparein. Kyllä, minulla on se lempivaate olemassa, jonka olen kaivanut ilmaisosaston laatikosta. Se on se vaate, joka on niin paljon pidetty, että alkaa jo hapertumaan joka puolelta. Se on juuri se vaate, jonka laittaa päälleen silloin kun olo on huono ja se päällä tuntee olonsa voimakaaksi ja voittamattomaksi. Totta, sellaisen voimallisen ihanan lempivaatteen olen kaivanut esiin ilmaisosaston laatikosta jo vuonna 2013, kun löysin Kierrätyskeskuksen maailmaan.
En kovinkaan paljon käytä ilmaisosaston vaatteita sellaisenaan, vaan useammin ne menee tuunaukseen, mutta poikkeuksia löytyy jonkin verran ja mielestäni se on vain hyvä asia. Nyt kun en siellä kirppareilla halua pyöriä tämän vallitsevan tilanteen vuoksi, niin on hyvä hetki pysähtyä esittelemään niitä asioita, joita blogiin ei ole vielä ehditty koskaan laittamaan. On kuin koko ajan olisi muka jotain uutta, vaikka ne ovat olleet vain piilossa.
Ilmaisosaston paras löytö
Minulla tosiaan on muutamia vaatteita, jotka olen ilmaisosastolta löytänyt ja ne ovat saaneet jäädä ihan sellaiseksi pidettäviksi, en ole halunnut niitä lähteä muokkailemaan, sillä ne ovat oikeanlaisia. Mutta pari vaatetta on muodostunut minun ylitse muiden vaatteiksi ja tämä mekko on yksi niistä parista.
Lapusta ei enää saa selvää minkä merkkinen mekko on, mutta vanha tämä jo on niin tekotavoiltaan kuin leikkauksiltaan. Jo löydyttäessä, mekossa oli pikkuruinen reikä ja tiesin jo silloin, että tämä ei välttämättä nyt enää montaa vuotta säily meikäläisellä. Olenkin kovasti kursinut mekkoa kasaan käsin. Onneksi ei näy päälle päin, että mekkoa on paljon korjailtu. Ja näinhän tämän pitääkin mennä, että korjaa aina niitä lempivaatteitaan. Kangas liestyy helposti lähinnä helmastaan.
Olen tehnyt sen päätöksen, että kun mekkoa ei voi enää käytää, puran sen ja teen kaavat mekon mukaan ja teen uuden mekon. Onkin hyvä idea sillä minulla on tuota kangasvarastoakin niin paljon, että hyvä, jos tulee nekin kankaat käyttöön. Uskon, että mekosta tulee kuitenkin modernimpi, sillä ihan samanlaista kuosia minulla ei ole. Mekon ulkonäkö tulee siltä osin muuttumaan paljonkin. Se tosin ei kyllä haittaa ollenkaan. Mekon malli on se mikä ratkaisee tässä.
Mahtavaa viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Hopotikopoti hummani hei
Hopotikopoti hummani hei sanoo Melissa töidensä ääreltä. Olen järjestämässä kesällä kepparikurssia nuorille ja kurssilla olisi tarkoitus tehdä vähän toisenlainenkin keppari, ei vain sitä oikeaa ja parasta. Teemme myös kynästä kepparin. Silloin kynäkeppari voi olla myös satuolento, tarujen yksisarvinen, jos vain haluaa alkaa vääntelemään kaikenlaisi hyvin pieniä juttuja.
Minusta jokaisella pitäisi olla yksi yksisarvinen elämässään, tai ainakin se kynähevonen, jos ei muuta. Näissä on vähän haastetta, sillä ihan pienen pipertäminen ei ole helppoa puuhaa. Ei ainakaan tällaiselle nakkisormelle kuin minä olen. Mutta tämä oli vain tehtävä.
Hopotikopoti hummani hei
Ajatus lähti siitä, että tosiaan kesällä keppiheppapaja aukeaa meillä töissä ja mielestäni jokainen heppapajalainen voi tehdä itselleen myös kynään pienen hepan, halutessaan tietenkin. Meillä kun on niin paljon muutakin tekemistä kuten keppihevosen tekeminen, ruusukkeiden teko, esteradan pystytys. Mutta ne jotka ehtii saa tehdä kynäänsä ihanan hepoaisen. Ja näppärimmät voi tehdä myöskin yksisarvisen ja toki jos tahtoo, niin Pegasos on mahdollinen tehdä myös. Mikä itseään kiinnostaa.
Tähän tehdään itse kaavat, hyvin yksikertainen pää ja korvat, silmiksi kelpaa napit tai pienet helmet ja harjaksen saa tehtyä ihan vain langasta. Hiukan täytettä ja heppa on siinä. Itse ainakin tykkään todella paljon ja näitä innostuu tekemään enemmänkin. Hirmu pitkää harjasta ei kannata tehdä, sillä se häiritsee kirjoittamista. Mutta jos Barbielle sen tekee, niin kepiksi riittää tikku ja silloin voi tehdä myös erilaisia riimuja yms. tykötarvetta. Eli jos ei halua kynään tätä, niin kyllä nuketkin mielellään leikkii tällaisella. Oikeasti. Näin uskoisin.
Ompelin lähes kaiken käsin, vain harjaksen ompelin koneella. Se oli näin paljon helpompaa näillä nakeilla. Uskon kuitenkin, että homma hoituu hyvin myös koneella. Jos on super varovainen. Nyt onkin kiva keskittyä kaikenlaiseen väsäilyyn, kun lunta tuiskuttaa ikkunan takana eikä ihana aurinko suostu näyttämään kasvojaan. On hyvä valmistautua sisällä kevääseen ja tehdä kaikkea pientä kivaa itselle ja muillekin. Vai mitä tuumaatte siitä? Olisiko kiva saada tällainen suloinen pieni keppihevonen hirnahtelemaan omaan kotiin? Silitellä sen päätä samalla kun tekee läksyjä tai muita kirjoitushommia?
Ihanaa ja nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: