Perhetreffit Fiskarsin kylässä
2Eilen meillä oli perhetreffit Fiskarsin kylässä. Mitään enempää suunnitelmia meillä ei ollut tekemisen osalta, vain pöytävaraus ravintolassa. Lopulta kävimme museossa, panimolla sekä Fiskars shopissa. Vintage kauppa ei ollut auki ja toiseen vintage liikkeeseen oli sitten sen verran pitkä matka, ettei sinne lähdetty.
Perhetreffit Fiskarsin kylässä
Meillä on normaalisti ollut perhetreffit Turussa aina tuossa touko-kesäkuun vaihteessa. Silloin yleensä on käyty syömässä synttäripäivällinen Vaakahuoneella. Viime vuonna vanhempi poikani ei päässyt mukaan, kun oli kiinni intissä ja tänä vuonna meillä kaikilla oli hyvin kiireistä töissä, joten tämä ihana perinne loppui. Mutta koska meille perhe on tärkeä, mietimme milloin voisimme järjestää aikaa ja nähdä, viettää päivä yhdessä.
Kun kolmella on loma heinäkuussa ja yksi neuvottelee vapaaksi päivän, niin ei muuta kuin kohde jonne kaikki mennään. Tyttäreni valitsi kohteeksi Fiskarsin kylän. Mehän olimme siellä viime kesänä nuorimmaisen kanssa pienellä seikkailulla. Paikka oli tuttu siis ja nytkin jäi paljon näkemättä, ensi kerraksi jäi siis vielä tekemistä.
Oli ihana seurata miten lapset ”kiusoittelee” toisiaan, heittäytyy leikkimään ja nauttivat toistensa seurasta täysin. Kun jouduttiin paljon jonottelemaan joka paikkaan, niin ihmisillä oli hauskaa kun katselivat ja kuuntelivat meidän tenavien hassutuksia. Lopulta kun teimme ostoksia Fiskars shopissa, alkoi kauhea sade. Vaikka meillä oli aikaa vielä ruokailuun, niin porukalla alkoi olla nälkä ja väsymys painoi jo hiukan. Ei muuta kuin kyselemään ravintolasta, joko voitaisiin tulla ja saatiin pöytä onneksi. Jono oli pitkä ja ruoka tuli pöytään eri aikaan. Kolme sai ruokansa vasta rapian puolen tunnin jälkeen. Mutta mukava oli istuskella ja jutella rauhassa.
Kun lapset kasvaa aikuisiksi
Kun lapset kasvaa ja muuttaa pois kotoa, niin siihen ei oikein osaa edes varautua. Vielä kun lapset asuu ihan eri paikkakunnalla, niin näkeminen on aina vähän hankalaa. Nuorimmaisen ikävä on kova paikka itsellekin kun itselläkin on ikävä niitä omia palleroitaan. Tämä porukka on aina ollut niin tiivis ja vaikka aina elo ei ole ollut ruusuista, niin siitä huolimatta pidämme yhtä. Perhe on tärkein.
Tällaiset perhepäivät lujittavat perhesiteitä ja löydetään toisenlainen tapa olla yhdessä perheenä, vaikka ne aikuisten lasten omat kumppanit ilmestyvät myös kuvioihin. He oppivat myös sen, että meidän perheessä tehdään asioita yhdessä, siihen pitää tottua. Koska meillä on hyvin pieni suku, niin on tärkeää pitää yhtä ja olla voimallisia yhdessä.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS:
Jokakesäinen retki Suomenlinnaan
Jokakesäinen retki Suomenlinnaan on jälleen tehty. Poika toivoo pääsevänsä joka ainut kesä Suomenlinnaan. Aina täytyy keksiä eri tapoja kiertää alue, ettei homma mene liian tylsäksi. Riippuu myös siitä ketkä kaikki on mukana siellä. Tällä kertaa olimme kolmistaan ja taas tehtiin asiat toisin.
Jokakesäinen retki Suomenlinnaan
Pojalle tosiaan Suomenlinna on se paikka, jossa käynti tuo kesän, kesä on silloin täydellinen. Mutta haasteita tulee siitä, että miten löydämme uutta alueelta, miten kierrämme, että olisi mielenkiintoista. Yhtenä vuonna keskityimme linnoituksen muureihin ja näköalapaikkoihin, yhtenä vuonna olimme museopäivillä ja jokaiseen museoon pääsi ilmaiseksi, yhtenä vuonna koettiin saarihyppely, yhtenä kertana kiersimme saaren toista reunaa ja toisena taas toista.
Nyt kiersimme kallioita pitkin kohti uimarantaa, uimassa vietimme pitkän tovin, se oli reissun kohokohta ja kun iltapäivästä ruokailun jälkeen olisi päässyt juoksentelemaan muureihin, niin poika sanoi vain, että eipä nyt jaksa enää. Nyt on veto poissa. Niin ihana reissu, ranta oli paras tällä reissulla.
yhtenä vuonna olimme museopäivillä ja jokaiseen museoon pääsi ilmaiseksi, yhtenä vuonna koettiin saarihyppely, yhtenä kertana kiersimme saaren toista reunaa ja toisena taas toista.
Joten sitten sovittiin, että kävellään lauttaa kohti ja lähdemme kohti kotia. Oltiinhan siellä jo koko päivä. Tärkeintä oli, että poika sai kokea jälleen rakastamansa paikan fiiliksen. Onkin hyvä kysymys, että miten sitten ensi kesänä linnoitus kierretään. Miehen kanssa haluttaisiin testailla alueen muita ravintoloita, mutta pojalle se paikka minne pitää päästä syömään on Nikolai. Tosin syksyllä päästiin Panimoravintolaan, kun Nikolai ei ollut enää auki.
Suomenlinnan linnoitus
Suomenlinna on Unescon maailmanperintökohde ja sitä alettiin rakentamaan 1700-luvulla, Suomen kuuluessa vielä Ruotsille. Suomenlinnan historiaan voi tutustua hienosti Suomenlinna-museossa. Ehrensvärd-museo kertoo Ruotsin aikakaudesta linnoituksessa. Molemmissa kannattaa käydä. Kaikkiin museoihin kelpaa myös museokortti. Itse suosittelen museokorttia, jos käy paljon museoissa. Helsingistä löytyy tosin myös paljon ilmaisia museoita, joissa käydä.
Olemme käyneet kaikissa museoissa paitsi tullimuseossa. Sen me jätimme tälläkin kertaa käymättä. Jos sitten ensi kesänä kävisi siellä. Aina kannattaa jättää toiseen kertaan jotakin. Kaikkea ei kannata yhdellä kertaa käydä, näkemistä on niin valtavasti. Jo linnoituksen muurien sisällä hyöriminen vie yhden päivän. Käytäviä on sen verran paljon. Tosin siellä kannattaa kulkea hyvin varovasti, ettei käy niin kuin minulle yksi kesä, kun kaaduin liukkaalle kivelle ja lonkka mätkähti kivelle. Silloin piti lähteä saman tien pois, kipu oli kaamea.
Varaa aikaa koko päivä ja suunnittele vierailu tarkkaan, mitä haluat nähdä ja minne mennä. Siirtyminen on välillä hidasta, jos on paljon turisteja paikalla. Välimatkat ovat myös pitkiä, joten aikaa kannattaa ottaa ja edetä rauhassa. Nähtävää ja koettavaa löytyy kyllä ihan kaikille. Alueella ei saa grillata koskaan, mutta ota kuitenkin viltti mukaan ja eväitä, niin voit levätä välillä ja nauttia hiukan evästä. Näin me itsekin liikumme. Yleensä syödään ravintolassa vasta illalla. Mutta tällä reissulla söimme jo iltapäivällä kun uinnin aikana alkoi tulla isompi nälkä.
Aurinkoista tiistaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: