Kuka vielä muistaa tämän neuleen?
2
Kuka vielä muistaa tämän neuleen? 2000-luvun alussa kaikilla oli tällainen, suuri kaulus, liukuvärjätyllä langalla tehty neule. Yksivärisiäkin toki oli myös, sitä ei pidä unohtaa. Oliko sinulla tällainen paita?
Kuka vielä muistaa tämän neuleen?
Viime syksynä löysin Fidasta tämän neuleen ja pakkohan se oli ottaa mukaan, ihan siitä syystä, ettei minulta löydy tällaista paitaa ollenkaan itseltäni, ei ainakaan tuon 2000 -luvun alun jälkeen. Ainut joka minulla oli, päätyi lankakeräksi, sillä se ei enää mahtunut päälleni millään tavoin. Näin se saa uuden elämän jonain muuna, kunhan joskus saan jotakin aikaan siitä.
Itse rakastan suuria poolokauluksia, oli ne sitten tiukempia tai tällaisia lötköpötköjä kuin tässä paidassa. Tämä paita onkin ollut aika kovassa käytössä nyt kun kelit ovat huonontuneet ja lämmintä on tarvittu päälle. Aina ensimmäisenä haluaa sukeltaa isoon lämpimään paitaan, kuin se olisi ihanan pehmeä peitto. Syksy kiitää kovaa vauhtia ja kohta meillä onkin ensilumi maassa, siihen ei kuulkaas enää pitkään mene.
Harvoin pukeudun mustavalkoiseen, mutta tämä paita oli niin hauska, koska joukossa on myös harmaata. Voitteko uskoa, että olen nuorena kulkenut vain mustissa, joskus oli valkoinen kauluspaita päällä myös, mutta lähes aina mustaa päällä. Nykyään en osaa koko mustassa oikein kulkea vaan aina pitää olla jotain ihanan värikästä. Tummat masentaa meikäläistä niin paljon.
Miten paljon minulla on lenkkareita ja tennareita?
Tällä hetkellä niitä on aika reilusti, johtuen paljon siitä, että keväällä perin aika ison määrän kaikenlaisia ihania tossuja pojaltani, joka alkoi kasvaa maata pitkin ja siro 36 jalka kasvoi hetkessä kokoon 39. Nyt se on hiukan tasaantunut kun kesän aikana jätkä viuhahti pituudesta minun ohi. Minun pikkuinen vauveli on nyt minua pidempi. Lyhin meistä on tyttäreni, joka on minua sentin lyhyempi. Taisto se oli tämäkin.
Minun lenkkareista ja tennaireista on ollut kyselyjä ja kerran olen kuvan laittanut Instaan. Mutta olen luvannut tehdä aiheesta ihan kunnon postauksenkin, kunhan kiinnostukseni herää aiheeseen. Mutta miksi halusin ottaa asian esille, liittyy siihen, että kuvissa jalassani on poikani vanhat lenkkarit, jotka on myös hankittu aikanaan Fidasta. Vaikka siis paljon keskityn itseeni ja omaan vaatekaappiini, niin kyllä se poikakin kaikkea kivaa saa päälleen. Ei tarvitse alasti pojan kulkea. Uskokaa pois.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö
Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö on uusi tarina meidän korona-ajan haasteisiin. Miten sairastelu on muuttunut koronan myötä. Ja miten stressaavaa sairastuminen on. Tästä kerron nyt, tässä postauksessani.
Koronavuoden saaga: Pehmeiden nenäliinojen yö
Keskiviikko ja torstain välisenä yönä heräsin siihen, että nokka vuotaa, on turvoksissa ja kurkku on tahmea ja koriseva. Tärisin kylmästä, vaikka hiki virtasi seulana pitkin lattioita. Joka puolelta kiristi ja sattui. Tiesin olevani kipeä. Aamulla tekemään Oma olo arvio ja pomolle soitto. Nyt jään kotiin odottelemaan ja tervehtymään.
Hoitaja soittaa aika nopeasti perään ja antaa ohjeet koronatestiin menoon ja varaa ajan. Pahinta tässä oli se, että minun oli peruutettava koronarokotus. Minulla oli siis samana päivänä samaan aikaan tehostusrokotus aika. Tämän ajan peruutus harmittaa edelleen todella paljon, sillä matka suunnitelmat taas muuttuu hetkeksi. Aikoja on nyt niin vaikea saada rokotuksiin, kaikki ajat ovat varattu.
Noh, ei auttanut. Yksi yö stressiä, ja arvauksia, että onko nyt korona vaiko eikö ole. Olokin muuttuu sitä mukaan miten otan lääkkeitä. Torstai menee tosin pelkästään nukkuessa ja suihkussa käymisessä. Jostain syystä kuume ei nouse, mutta alilämpöä on. Onneksi perjantaina pääsee testiin.
Ihanan pehmeitä, tilkuista tehtyjä puuvillanenäliinoja. Alun perin tämä kangas oli lakana, josta tein paidan ja lopuista nenäliinoja.
En myöskään ollut yksin, sillä Söpö hoiti minua erittäin hyvin koko sen ajan kun mieheni ja poikani olivat töissä ja koulussa. Pärjäsin siis loistavasti, vaikka en jaksanutkaan alkaa kokkailla mitään. Olin vain kuin ellun kana ja söin leffoja, katseellani. Välillä jatkoin neuletta, välillä taas vain makoilin. Oman jaksamisen mukaan.
Koronavuoden saaga: Testauspäivä
Olen reipas ja valmistaudun hyvin koronatestiin, minulle kun se homma ei ole kauhean mukava homma. Olen sen verran kipuherkkä, että viimeksikin testi aiheutti kipuja. Tällä kertaa tosin ongelma oli se, että nenäontelot olivat sen verran turvoksissa, että testaaja joutui hiukan rajummin työntämään tikkunsa nokkaan. Muutoin testaaja oli kyllä paljon hellempi mitä aikaisempi ottaja. Pyyteli myös kovasti anteeksi kun kyyneleet valuivat pitkin poskia ja yskin sekä kakoilin.
Sitten tämän jälkeen alkaa se kovin stressi, mitä tulos näyttää. Olin kuitenkin särkylääkkeiden ansiosta aika hyvässä kunnossa, niin päätin vallata sohvan, kerrankin. Siitä on niin paljon aikaa kun olen saanut vallata sohvan. Keräsin kaiken tarpeellisen ympärilleni. Oli herkut, neuletyö ja leffoja levitettynä pöydälle. Vaikka meillä on suoratoistopalvelut olemassa, niin halusin palata aikaan kun niitä ei ollut ja sairaana aina katsottiin leffoja telkkarista.
Sitten vihdoin myöhään illalla, tuli viesti, että testitulos on negatiivinen. Syvä huokaus.
Lauantain treffi-ilta ja illallinen merellä
Asia, joka minua jäi nyt oikeasti harmittamaan kaikkein eniten on se, että en päässyt eilen nauttimaan illallista merelle. Kyllä toki harmittaa tuo tehosterokotuksen peruuntuminenkin, mutta varsinkin tämä, etten päässyt illalliselle. Tärkeää on kuitenkin se, että huomenna pääsisin töihin. Miestäkin harmitti homma aika paljon. Kaipasin kuitenkin ulos, joten päätimme kaikesta huolimatta viedä Härdelli hoitoon suunnitelman mukaan.
Istuin koko tämän ajan autossa mutta väsyin sen verran reippaasti, että halusin pian kotiin nukkumaan. Oloni vaihteli lauantaina aaltomaisesti. Hetkessä olin pirteä ja puuhastelin jotakin pientä ja hetken päästä nenäliinat taas kourassa peiton alla horkassa. Mies halusi kuitenkin pitää treffi-illan ja siksi poika lähti pappalemaan.
Miten meidän treffi-ilta sitten meni? Mies valmisti ihanan toastin ja sen päälle herkuteltiin köyhillä ritareilla ja katseltiin telkkarista ei mitään ohjelmia. Sohvalle me sitten myös nukahdettiin. Tosin jossain kohtaa minä heräsin ja herätin isännänkin viemään koirat ulos. Onneksi kello oli vasta yksitoista.
Nyt aamulla olo on toinen ja toivottavasti vihdoin voin sanoa hyvästit tälle flunssalle!
Mukavaa Sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: Instagram, Facebook, Bloglovin, Blogit.fi
LUE MYÖS: