Ota kuva, ota toinenkin, kolmas toimii parhaiten. Valokuvien ottaminen itse on kummallinen taito, jota minulla ei ole sitten pätkääkään. Nyt on tullut taas hetken harjoiteltua kännykän ominaisuuksia ja selfieiden ottamista. Mitä enemmän harjoittelen, sen huonommaksi tulen.

Ota kuva, ota toinenkin

Aina puhutaan siitä kun selfiet on aina samasta kulmasta ja aina sitä ja tätä. Olen aina ihmetellyt miten muut saa otettua peilin kautta kivoja kuvia tai miten etukameralla saadaan niin söpöjä kuvia. Totuus tietenkin on se, että meikäläinen ei ole söpö tai kiva edes. Koska selfie ei vaan minulla luonnistu. Ei, vaikka tyttärenikin on yrittänyt opettaa tätä erikoista jaloa taitoa.

Ajattelin sitten, että jos välineurheilu auttaisi asiaa ja singahdin ostamaan itselleni puhelinta varten tripodin… Sehän on sitten vekkuli ja metka vehje. Onhan siitä nyt paljon hyötyä monessa asiassa, mutta niitä selfieitä ei edelleenkään saa niin kuin suunnittelee. Vaikka laukaisija on viritetty hyvin, niin tuntuu kuin ei koskaan ehtisi oikeaan asentoon tai sitten pyllähtää pitkin pituuttaan jalat kohti taivasta. Alkaa kammottava hekotus, kun nauran yksinäni omalle touhulleni. Ihmisiä kulkee ohi ja katselee pitkään, että mikä kumman kylähullu tuossa pyörii.

Monta kymmentä kuvaa ja ehkä yksi onnistunut

Selfieiden maailma ei tahdo avautua, ei sitten millään. Miten ihmeessä muut siinä onnistuu, jos minulla ei toimi edes mitkään apuvälineet. Ei auta, uudelleen pystyyn vaan ja yritetään uudelleen. Ja taas kuvaaminen meni poskelleen. Huoh, ei auta maammelaulukaan tässä kohtaa. Kun nainen on käsi, niin se on käsi. Ehkä joskus vielä tämä maailma saattaa minullekin avautua, vai mitä luulette?

Aina kuitenkin kannattaa yrittää uudellee ja uudelleen, ehkä sieltä joskus se hyväkin kuva onnistuu ja mikä parasta se kuvakulma. Ehkä saatan säilyä kuivana tai puhtaana kun hääräilen pihalla kännykän kanssa, mene ja tiedä. Ehkä jo huomenna saan sen the selfien, jota olen nyt monta vuotta satojen kuvien jälkeen yrittänyt, yrittänyt niin kovin, että harmaita hiuksiakin on alkanut tulla muuallekin kuin vain kypäräksi päälaelle. Mene ja tiedä.

Mahtavaa viikkoa kaikille!

Seuraa minua:

Instagram

 Facebook

Bloglovin

Blogit.fi

Twitter

Pinterest

Nyt siivotaan lumppulaatikko. Katsotaan mitä kummaa on laatikot syöneet. Mitä tuunataan, mitä lahjoitetaan, mitä mitäkin. Lähtöpassit sai pari hattua, jotka eivät valitettavasti enää meille mahtuneet päähän. Ehkä meidän aivot ovat kasvaneet yli?

Nyt siivotaan, siivotaan, joka lumppulaatikko siivotaan

Olen useasti saanut kritiikkiä siitä, että vaatteita on paljon ja että ehdinkö kaikkia käyttämään. Minun on vastattava tähän, että minulla ei ole vaatteita, joita en käytä, paitsi ne, jotka eivät päälle enää mahdu. Ne useimmiten lähtee kiertoon, jos en niitä tuunaa. Siinä ei ole järkeäkään. Joukossa on myös vaatteita, joita säästelen ihan tarkoituksella. Kuten yksi ihana slipoveri, joka pyöri 20 vuotta kaapissa ja nyt on taas vihdoin kovassa käytössä.

Toki voi miettiä mikä on paljon. Minulle tämä määrä on sopiva, toiselle taas liikaa, toiselle liian vähän. Ihmiset ovat niin erilaisia. Mutta miksi kummassa minulla on sitten näin iso määrä pipoja, hanskoja ja kaulaliinoja? Yksi syy on se, että kun jämiä jää, tulee helpoiten tehtyä juuri ihania talvisia asusteita. Tuo on se syy miksi niitä sitten tulee ja tulee koko ajan enemmän. Toki kaikkia käytetään, vaikka se ei aina siltä näytä. Mutta käytössä ovat kuitenkin.

Millainen oli siivouksen lopputulos?

Pois lähtee siis kolme hattua, jotka ovat liian pieniä meille kaikille. Ovat nähtävästi kutistuneet vesisateesta? Mene ja tiedä miksi… Pois lähtee myös yksi itse neulottu tuubihuivi sekä 20 vuotta vanha kaulaliina. Muut jäävät käyttöön vielä, vaikka joukossa on myös vanhanaikaisia ja muodista kadonneita asioita. Minä kun en siitä muodista piittaa, niin ei haittaa, vaikka laittaisin päähäni neulotun erittäin paksun lippiksen. Sellainen kuin Sinkkuelämää sarjassa Carriella oli viimeisessä kaudessa, Pariisissa päässään. Jotenkin haluaisin tehdä sellaisen toisenkin. Mutta ehkä pidän pintani tällä kertaa ja unohdan koko asian.

Hylly on nyt mukavasti siivottu ja kaikki mahtuu näppärästi hyllylle. Pipolaatikko ja hanskalaatikko on hyvin saatavilla ja kaulaliinat nätisti viikattuna vieressä. Näin se homma toimii, välillä on pakko siivota kun kaikki menee niin nopeasti mullin mallin. Tämä on siis minun todellisuus somen ulkopuolella.