Vuoden 2025 hittineuleet -kooste vuoden lankatöistä
0
Jälleen uusi vuosikooste kaikille, jotka niistä pitävät, kuten minä. Vuoden 2025 hittineuleet -kooste kertoo koko viime vuoden lankatöistä, joita sain aikaiseksi. Niitä ei valtavan paljon tullut, mutta joakinen vaatekappale kertoo tarinaa siitä mihin suuntaan olen menossa lankatöideni kanssa. Koko vuosi olen keskittynyt jämälankoihin, joita pyörii nurkissa enemmän kuin olen uskonut. Nyö jatkuu myös tänä vuonna, poikkeuksena se, että pyrin olemaan ostamatta uusia lankoja. Viime vuonna kun tuli ostettua muutamat. Viime vuonna koin myös täydellisen epäonnistumisenkin, siitäkin kerron artikkelin lopussa.
Vuoden 2024 lankatöitä voit käydä katsomassa alla olevasta linkistä:
Vuoden 2025 hittineuleet -kooste vuoden lankatöistä
Vuosi ei tosiaan ollut mikään loistelias liittyen lankatöihin. Vuoden aikana on tapahtunut niin valtavasti asioita, että käsityöt ovat jääneet lähes kokonaan pois elämästäni. Onneksi ei kokonaan, sillä käsityöt ovat juuri se millä poistan työstä tulevaa stressiä. Ja toivon todella, että tänä vuonna tilanne muuttuu edes hiukan. Haluja käsitöihin olisi, mutta into vielä puuttuu.
Tammikuu
- Balaclavat on mun juttu. Olen aivan rakastunut näihin helppoihin ja näyttäviin asusteisiin ja niitähän on jo korikaupalla eteisen kaapissa. Tämä onkin niitä harvoja neulottuja balaclavoja, joita olen tehnyt. Suurin osa on virkattuja.
Maaliskuu
- Seuraava työ oli jämälangoista tehty bolero/hihakkeet. Näistä onkin tullut meikäläisen the juttu. Oli ne tehty ompelemalla tai neulomalla. Mitään ohjetta tähän ei ole vain kokeilemalla ja tekemällä. Ensin keräsin kaikki pikku kerät ja yhdistin ne yhdeksi ja ei kun neulomaan. Eikä haittaa, että joukossa on eri laatuisia lankoja.
Toukokuu
- Toukokuussa villiinnyin chenille -laukuista ja näitä tein sitten itselleni, tyttärelle ja pojan avovaimolle. Nämä laukut kulki mukana joka paikkaan ja ovat edelleen minulla hitti ja tekisi mieli virkata näitä lisää.
- Toukokuussa valmistui myös suurin työni, nimittäin mekko tyttärelleni. Hänen pyynnöstään virkkasin hänelle pellavasekoitelangasta ihanan kevyen häämatkamekon. Tämä mekko on rakkaudella valmistettu ja tarkkaan virkattu. Jouduin tekemään mekon nuken päälle, joten kertaakaan sitä ei päästy sovittamaan. Se jännitti, että istuuko mekko oikein tytölle.
*****
Heinäkuu
- Heinäkuussa julkaisin toisen suuren työni. Valmistin itselleni virkatun mekon jämälangoista, joita on vielä paljon korissa. Tämä on jo toinen jämälankamekko. Valitettavasti en päässyt kertaakaan käyttämään mekkoa viime kesänä, mutta toivottavasti tulevana kesänä pääsen.
Syyskuu
- Syyskuussa sekosin seuraavaan ihanuuteen, tällä kertaa neuleeseen, nimittäin Talvimarja -kauluriin ja teinkin niitä sitten kaksi saman tien. Syksyllä tuli selväksi, että kaulurit ja liivit ovat tulleet jäädäkseen vaatekaappiini ja se on vain hyvä.
- Syyskuussa valmistui myös liivi, tällä kertaa jämälangoista. Mistä kaikkialta näitä jämälankoja oikein tulee? Niitä tulee omasta takaa ja jossakin vaiheessa ostin myös Kierrätyskeskuksesta lankajämiä projekteihin ja nyt niitä on sitten enemmän kuin olen ajatellut. Mutta liivistä tuli hieno.
Lokakuu
- Lokakuussa pengoin kaapit ja keräsin kaikki jämälangat erilliseen laatikkoon ja aloin tekemään erilaisia töitä. Tein hattuja, kämmekkäitä, isoja ja pieniä juttuja. Ja lisää tulee koko ajan. Olen hämmästynyt miten paljon näitä lankoja onkaan ja sen lisäksi on eri projekteihin hankitut langat…
Marraskuu
- Marraskuussa syntyi ehkä vuoden toiseksi ihanin juttu, nimittäin villahousut. Nämä housut ovat siitä ihanat, että nekin tehtiin jämäkeristä. Kyllä, tätä lankaa oli enää jäljellä neljä kerää ja kaikki meni näihin housuihin. Jouduin lisäämään vyötärölle toista lankaa, jotta saan housut valmiiksi, mutta hyvät niistä tuli.
Epäonnistunut neule valmistui ja se purettiin heti atomeiksi
Syksyllä neuloin mielestäni ihanan ja lämpöisen neuleen mutta kun sain neuleen valmiiksi se oli aivan kamala ja virheitä oli niin paljon, etten kyennyt sitä päälleni laittamaan. Neuleen kohtaloksi koitui se, että purin sen heti. Nyt langat odottavat korissa uutta ideaa ja uutta tulemista. En pakota sitä, vaan annan sen tulla kun sen aika on.
Suunnitelmia vuodelle 2026
Minulla on pieniä suunnitelmia tälle vuodelle ja ne ovat se, että keskityn vielä enemmän jämälankoihini. Ostin itselleni lahjaksi muutaman kirjan Kierrätyskeskuksesta ja toivon, että saan niistä lisää ideoita seuraaviin jämälankaprojekteihin. Yhden työn olenkin jo saanut valmiiksi ja odotan kovasti, että saan sen kuvattua teille tänne blogiin. En saanut paljon aikaan, mutta sain merkityksellisiä töitä paljon. Parasta on se, että jämälangat ovat ottaneet paikkansa ja voin luoda VillaNannan -tyyliin sopivaa myös langoilla. Tässä vuoden 2025 hittineuleet -postaus.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Talvinen mökkeily joulun jälkeen on hiljaista, arkista ja palauttavaa. Tämä päiväkirjamainen merkintä kertoo 25.–26. joulukuuta vietetystä mökkireissusta, kaappien pesusta, saunasta, lautapeleistä ja siitä, miten mökki toimii muistutuksena eikä pakopaikkana.
Talvinen mökkipäiväkirja – välipäivät 25.–26.12.
Joulu oli jo ohi, kun lähdimme mökille. Se tuntui yllättävän hyvältä. Ei ollut enää kiirettä, ei aikatauluja, ei velvollisuutta tehdä joulua loppuun. Jäljellä oli vain välipäivien pehmeä tyhjyys, sellainen jossa mikään ei vaadi huomiota.
Ajoimme perille joulupäivänä. Autossa oli hiljaista, sellaista väsymystä, joka ei paina vaan keventää. Maisema muuttui vähitellen: tie kapeni, lumi syveni, puut seisoivat tummina ja rauhallisina. Kun käännyimme viimeiselle tielle, tuntui kuin olisimme astuneet sivuun ajasta.
Tilan ottaminen haltuun
Mökki oli kylmä tullessamme. Se ei haitannut, se kuuluu asiaan. Aloitin pesemällä kaappeja. Se oli tietenkin ensimmäinen tekoni, vaikka kukaan ei vaatisi sitä. Kaappien puhdistaminen ja tavaroiden purkaminen on tapa ottaa tila haltuun. Tyhjensimme mukanamme tuodut tavarat paikoilleen: keittiöön, vaatekaappiin. Kun esineet löytävät paikkansa, mieli seuraa perässä.
Laitoimme lämmityksen päälle. Valitettavasti takkaa ei voitu laittaa päälle, koska nuohoojan pitäisi se ensin tarkistaa. Päästää noet sisälle tällä hetkellä. Mutta se on kevään hommia se. Mutta vähitellen alkoi pikkuinen mökkimme lämmetä ja uunista alkoi tuoksua herkulliset tuoksut.
Sauna, ruoka ja hiljaisuus
Lämmitimme saunan ja söimme. Yksinkertaista ruokaa, ei mitään erityistä, mutta juuri oikeaa siihen hetkeen. Sauna teki hyvää ja oli ihanaa pitkästä aikaa saunoa puulämmitteisessä saunassa. Saunan jälkeen istuimme hiljaa, iho vielä lämmin, hiukset kosteat. Talvinen mökki tekee puhumisesta tarpeetonta.
Levitimme sohvat sängyiksi, Söpö pääsi vielä asioille pihalle. Mitään lenkkiä ei uskallettu säkkipimeässä lähteä tekemään. Vain nopea ”nurkan takana” käynti ja äkkiä lämpimään tupaan.
Lautapelit ja hitaat illat
Illalla pelasimme lautapelejä, samoja, jotka veimme kotoa mökille. Niissä on jotain lohdullista: tutut säännöt, sama rytmi, mutta eri ympäristö. Aika kului huomaamatta. Lautapelit saivat jäädä mökille. Meillä kun noita lautapelejä on valtavasti ja näin tulee pelattua kaikkia.
Puhuimme myös mökin laittamisesta. Siellä on paljon tekemistä. Pientä ja isompaa, sellaista joka ei tapahdu nopeasti. Suunnitelmat eivät tuntuneet taakalta vaan lupaukselta. Ajatus siitä, että jokin kehittyy hitaasti, käsin ja ajan kanssa, on rauhoittava.
Talvinen yö
Yö oli hiljainen. Sellainen täydellinen hiljaisuus, jota kaupungissa ei ole olemassa. Nukuin raskaasti, ilman heräilyä. Unet jäivät mieleen vain tunteena. Heräilin paljon, vuodesohvan parja oli minulle aivan liian kova. Ajattelin koko yön vain sitä, että meidän pitää ostaa erillinen petauspatja. Aamuyöstä alkoi rintaranka olla niin kipeä, että hengittäminen sattui.
Nukkuminen oli jännittävää muutenkin, sillä yö oli todella pimeä. Kaupungissa ei ole koskaan niin pimeää kuin maalla. Pihavalot eivät valaise paljoa. Ulkona oli myös aivan hiljaista, niin hiljaista, että pystyi kuulemaan oman hengityksensä.
Aamu mökillä
Aamulla valo tuli hitaasti. Harmaata, sinertävää, pehmeää. Keitin kahvin ja istuin villatakki päällä pöydän ääressä. Ajattelin, ettei mikään oikeastaan ole kesken. Ainakaan juuri nyt.
Aamun aikana otin kuvia harmaasta puvusta, jonka olen itse tehnyt. Se on yksinkertainen ja mukava, juuri mökkiin sopiva vaate. Sellainen, jossa voi siivota, saunoa ja istua iltaa ilman että tarvitsee ajatella pukeutumista. Käsintehty vaate tuntuu mökillä erityisen oikealta, kuin se kuuluisi luontevammin hitaaseen aikaan. Ei ollut tarvetta täyttää iltaa ohjelmalla, riitti että olimme paikalla.
Lähdimme myös Söpön kanssa lenkille, vaikka Söpö pysyy hienosti pihalla, niin se villiintyy niin paljon, että lenkkeily ei taivu ilman remmiä, ja vaikka ranta on meillä ihan pienen matkan päässä, niin Söpö ei sitä kykene ilman remmiä kulkemaan, koska matkalla on niin paljon sellaista, että kaveri ottaisi ja lähtisi livokkaan.
Pojan lyhyt vierailu
26. päivänä vanhempi poikani pistäytyi mökillä avovaimonsa kanssa. Vierailu oli lyhyt, mutta lämmin. Sellainen hetki, joka jää mieleen juuri siksi, ettei siitä tehty numeroa. Kahvia, muutama sana, naurua ja hyvästit.
Kiersimme tontin ja esittelimme pihan rakennukset. Kerroimme suunnitelmistamme, mitä teemme alueella ja poika sanoi vain, että ehkä mökki ja piha on kunnossa 20 vuoden päästä. Tekemistä nimittäin on ihan valtavasti. Tontti on aivan villiintynyt ja rakennukset enemmän ja vähemmän rempattavissa. Myös huonekalut on sellaisia, jotka pitää miettiä. Sinne on vaihdettu jo ruokapöytä ja tuolit sekä toinen vuodesohva on hankittu sinne ennen joulua. Mutta seuraavaksi ompelen verhot. Vähitellen mökki alkaa tulla meidän näköiseksi paikaksi.
Lähdön aika
Palasimme kotiin jo samana päivänä. Se riitti. Talvinen mökkeily ei vaadi pitkiä aikoja tai suuria eleitä. Mökki ei ole pako arjesta, vaan muistutus. Siitä, että hiljaisuus on olemassa, ja että yksinkertaiset asiat, kaapit, sauna, lautapelit, yhdessäolo, kantavat pitkälle.
Vaikka meillä oli suunnitteilla villi laskettelureissu mökille, niin sitä ei valitettavasti saatu ja siksi vierailu mökillä kesti vain tuon yhden yön. Todellisuudessa en olisi kyennyt olemaan siellä pidempään, koska vuodesohva oli minulle aivan liian kova. Mutta sängyn tila hoidetaan sijauspatjalla, mikä on toinen asia mikä hoidetaan kun sinne menemme seuraavan kerran.
Ihanaa päivää!
Seuraa minua:
Joulun hetkiä:
Merinovillaa ja laskettelun unelmia – käsintehty tyyli ilman lunta