Rakensin elämäni juuri tällaiseksi ja kyllä, nautin siitä
8
Istun usein alas tällaisina hetkinä ja mietin, miksi nämä tuntuvat niin suurilta. Aurinko, vesi, kahvi joka jäähtyy käteen, eikä kukaan vaadi mitään. Ei aikatauluja, ei suorittamista, ei sitä jatkuvaa tunnetta, että pitäisi olla jossain muualla. Tällaiset hetket eivät ole isoja, mutta ne ovat merkityksellisiä. Huomaan ajattelevani yhä useammin, että rakensin elämäni juuri tällaiseksi ja kyllä, nautin siitä, vaikka kaikki ei näytä ulospäin miltään erityiseltä. Mutta tämä on minun elämä, sellaista, jota olen aina halunnut elää.
Rakensin elämäni juuri tällaiseksi ja kyllä, nautin siitä
Tämä kuulostaa ylimieliseltä. Tiedän sen.
Mutta tiedän myös sen, että suurin osa ihmisistä ei oikeasti rakenna elämäänsä. He ajautuvat siihen. Ottavat vastaan sen, mitä tulee, mukautuvat, tinkivät vähän lisää ja lopulta unohtavat, mitä edes halusivat. Minä en halunnut unohtaa.
VillaNanna ei ole koskaan ollut pelkkä blogi. Se on tapa elää ja nähdä kauneus siellä, missä sitä ei ensimmäisenä huomaa. Kierrätetyissä materiaaleissa, itse tehdyissä vaatteissa, keskeneräisyydessä. Se on maailma, jossa täydellisyyttä ei tavoitella, mutta silti kaikki näyttää omalla tavallaan valmiilta.
Ja sama pätee elämääni. En odota täydellisiä hetkiä. Rakennan niitä.
Se voi tarkoittaa rantaa perjantaina ilman suunnitelmaa. Eväitä kotoa, viltti mukaan, juoma joka ei maksa juuri mitään. Aurinko tekee loput. Ja yhtäkkiä se näyttää ja tuntuu joltain, mistä moni maksaisi paljon.
Mutta tässä tulee se kohta, joka rikkoo illuusion: hyvä elämä ei ole kallista.
Halpa elämä voi näyttää yllättävän hyvältä
Meille on opetettu, että nautinto maksaa. Että pitää matkustaa, ostaa, kuluttaa, ansaita enemmän, jotta voisi “elää hyvin”. Että ne hetket, jotka näyttävät hyvältä, vaativat taustalle rahaa. Ei vaadi.
Usein ne hetket, jotka näyttävät kuvissa parhailta, ovat juuri niitä, joihin ei ole käytetty juuri mitään. Ranta on ilmainen. Aurinko on ilmainen. Aika, se on ainoa, joka maksaa, jos sitäkään osaa ajatella rahassa. Minulle tämä on ollut ehkä suurin oivallus. Se, että voin rakentaa elämästäni nautinnollisen ilman, että minun täytyy jatkuvasti tavoitella lisää. Että voin ottaa mukaan yksinkertaisia asioita ja tehdä niistä hetken, joka tuntuu erityiseltä. Ja silti, kuvissa se näyttää siltä kuin kaikki olisi täydellistä. Se on ristiriita, josta harva puhuu.
Koska totuus on, että tämä elämä on samaan aikaan sekä tavallista että poikkeuksellista. Se ei ole rakennettu rahalla, vaan valinnoilla. Sillä, mihin suostuu ja mihin ei. Sillä, mitä jättää pois. Ja tämä on se kohta, joka provosoi. Kaikki eivät pysty tähän. Ei siksi, että tämä olisi vaikeaa, vaan siksi, että tämä vaatii luopumista. Luopumista siitä ajatuksesta, että kaiken pitää näyttää hyvältä muille. Luopumista jatkuvasta suorittamisesta. Luopumista siitä, että elämä alkaa vasta sitten kun kaikki on valmista. Minulla ei ole kaikkea valmista. Mutta minulla on nämä hetket.
Se, että voi istua auringossa ilman kiirettä, ilman syyllisyyttä, on yllättävän iso asia. Se, että ei tunne tarvetta täyttää jokaista hetkeä tekemisellä. Se, että yksinkertainenkin asia voi tuntua ylelliseltä, kun sen antaa olla sitä. Ehkä juuri siksi tämä toimii. Koska tämä ei ole rakennettu näyttämään hyvältä. Tämä on rakennettu tuntumaan hyvältä. Ja lopulta, se näkyy myös ulospäin.
Nautinnollista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Samankaltaisia postauksia:
Tilkuista syntynyt paita – mekosta paidaksi helposti
On hassua, miten yksi vaate voi aloittaa ketjun. Tällä kertaa kaikki alkoi tästä paidasta ja vasta sen jälkeen syntyi jotain vanhasta farkkupaidasta. Tämä tilkuista syntynyt paita – mekosta paidaksi helposti on siis oikeasti koko tarinan alku. Se ihan ensimmäinen työ, jonka tein ja kohta oli monta erilaista yläosaa valmiina.
Tilkuista syntynyt paita – mekosta paidaksi helposti
Kaikki lähti liikkeelle kankaan jämistä. Niitä oli kertynyt pieni kasa. Sellaisia paloja, joita ei raaski heittää pois, mutta joista ei myöskään tunnu syntyvän mitään valmista. Ne jäävät helposti odottamaan sitä “oikeaa ideaa”. Tällä kertaa en jäänyt odottamaan. Päätin kokeilla.
Näin muunsin mekkokaavan paidaksi
En lähtenyt etsimään täydellistä paitakaavaa. Sen sijaan tartuin Fibre Mood 21 -lehden Dina-mekon kaavaan. Se oli jo valmiiksi tuttu ja hyväksi todettu. Mutta en halunnut mekkoa. Halusin paidan. Lyhensin helman ja pidin muuten kaavan lähes ennallaan. Muutos oli pieni, mutta vaikutus suuri. Yhtäkkiä sama kaava näyttikin täysin erilaiselta, rennommalta, arkisemmalta, juuri sellaiselta mitä olin kaivannut.
Tämä on yksi ompelun vapauttavimmista oivalluksista: kaava ei ole sääntö. Se on mahdollisuus. Kun sen uskaltaa nähdä niin, tekeminen muuttuu heti luovemmaksi. Mekosta voi tulla paita, ja joskus juuri se tekee vaatteesta paljon käyttökelpoisemman.
Korvakorut on itse virkatut
Miksi jämäkankaista ompelu kannattaa
Kankaan valinta teki tästä paidasta erityisen. Koska käytin jämäpaloja, lopputulos ei ole täysin hallittu. Raidat eivät mene täydellisesti, ja kuvio elää hieman eri tavalla. Mutta juuri se tekee tästä kiinnostavan. Pieni epätäydellisyys tuo vaatteeseen eloa. Se tekee siitä persoonallisen, sellaisen, jota ei tule vastaan kenelläkään muulla. Yhdistin paidan UFFista löytyneisiin housuihin. Tässä yhdistelmässä on jotain hyvin tasapainoista: itse tehty ja kierrätetty kohtaavat. Se tuntuu omalta.
Tästä alkoi koko vaatesarja
Tämä paita ei jäänyt yksittäiseksi projektiksi. Kun olin saanut sen valmiiksi, kangasta jäi vielä yli. Ja siitä syntyi ajatus seuraavaan vaatteeseen, siihen, jossa lähtökohtana oli vanha farkkupaita.
Jos et ole vielä nähnyt sitä, se löytyy täältä:
On itse asiassa aika hauskaa, miten järjestys meni: ensin syntyi tämä paita jämistä, ja vasta sen jälkeen lähdin jatkamaan ideaa eteenpäin farkkupaidan kanssa. Ikään kuin yksi projekti olisi avannut oven seuraavaan. Ja ehkä juuri niin luovuus toimii. Yksi ajatus johtaa toiseen.
Vaate, joka päätyy oikeasti käyttöön
Tämä paita on yksi niistä vaatteista, jotka eivät jää kaappiin. Se on helppo, mukava ja toimii monessa tilanteessa. Juuri sellainen, jonka vetää päälle ajattelematta liikaa. Ja ehkä siksi siitä tuli lempivaate.
Samalla se muistuttaa minua yhdestä tärkeästä asiasta: kaikkea ei tarvitse suunnitella täydellisesti etukäteen. Riittää, että aloittaa. Riittää, että katsoo materiaalia uudella tavalla. Koska joskus ne pienimmät palat eivät olekaan vain jämää. Ne ovat alku jollekin uudelle.
Ihanaa viikonloppua!
Seuraa minua:
Täältä löydät ensimmäisen postauksen, jossa esittelin jämäkankaista tehtyjä vaatteita: