Hääpäivä, 16 vuotta yhteistä taivalta
14
Hääpäivä ja vihdoin päästiin viettämään juuri tätä hääpäivää. Kuukausi myöhemmin, mitä meidän hääpäivä oikeasti on. Syitä löytyy monta miksi meidän yhteisen juhlan viettäminen kesti näin pitkään. Mutta emme mene niihin asioihin nyt, vaan keskitymme meidän yhteiseen päivään, jonka vietimme Klaus K hotellissa.
Hääpäivä, 16 vuotta yhteistä taivalta
Kyllä, olemme talsineet yhdessä 16 vuotta, ja 16 vuotta olemme olleet naimisissa. Menimme siis lähes heti naimisiin kun olemme olleet ensimmäisillä treffeillä. Mutta emme keskity siihenkään nyt, mutta voit lukea aiheesta aikaisemmasta postauksesta, jonka olen kirjoittanut muutama vuosi sitten, linkki on tuossa alla.
Meillä ei ollut niin isoa ohjelmaa mitä meillä oli pari vuotta sitten. Tähän liittyi niin korona kuin sekin, että ei kauheasti inspiroinut. Halusin elokuviin ja elokuviin siis mentiin, sekä syömään. Saatiin huone jo etukäteen ja vietiin tavarat huoneeseen ja tsekattiin millainen huone on. Ja ei kun kävelylle ja siirtyminen leffateatteriin. Alun perin oli tarkoitus mennä katsomaan House of Gucci mutta koska näytösajat eivät sopineet meidän suunnitelmiin, niin varasimme paikat Kuolema Niilillä näytökseen. Leffa oli ihan ok, koska kyse on tutusta leffasta, josta olen nähnyt kolme versiota, niin tämä ei kuitenkaan yltänyt niihin, joista pidän eniten.
Leffan jälkeen palasimme huoneeseen ja aloimme valmistautumaan illalliselle. Paikaksi oli valikoitunut Toscanini ravintola, joka on hotellin yhteydessä. Ja olikin muuten nappi valinta. Ruoka oli todella hyvää ja paikkakin autenttinen, vaikka päivällä ravintola oli niin jotenkin kolkko. Mutta ihmiset luovat tunnelman ja tyhjä ravintola muuttuu aivan toiseksi kun ihmiset tulevat nauttimaan elämästään. Valitsimme kolmen ruokalajin menuun ja keskusteluissa matkasimme jälleen kerran Krakovaan ja Zakopaneen. Suunnittelimme matkaa, tietenkin.
Iltakävely piristää ruokailun jälkeen kummasti
Meillä oli todella ähky olo kun päästiin kapuamaan huoneeseen takaisin, oli pienen tv hetken jälkeen lähdettävä katselemaan Helsingin valoja, saamaan hiukan ähkyä pois vatsasta. Kun saavuimme takaisin huoneeseen, olikin herkullinen iltapala tarjoiltu huoneeseen. Eli ilta vierähti täysin syömisen parissa. Mutta se ei mitenkään haitannut. Olin myös erittäin tyytyväinen siihen miten hyvin huomioitiin se, että sianlihaa ei saanut olla tarjolla meille. Erikseen vielä mainittiin missä ruuissa on sianlihaa. Ihan mahtava palvelu tältä osin. Tykkäsin muutoinkin hotellista, ihanan rauhallinen vaikka asiakkaita tuntui olevan kuitenkin reippaasti. Mieheni vaikuttui aamupalasta, joka oli runsas, mutta tarkkaan mietitty, ylimääräistä ei vaikuttanut olevan. Myös vegaaniset vaihtoehdot löytyivät helposti.
Meillä oli myöhäinen uloskirjautuminen, mutta mieheni halusi viedä minut vielä yhteen paikkaan. Kyllä, se oli kirppari. Tiedän tiedä, minulla on ostolakko päällä. Mies kuitenkin halusi antaa minulle lahjan, joten suuntasimme Hämeentielle ja ihanan suloiseen pieneen putiikkiin, Moody Monday -second hand on todella suloinen, pikkuruinen putiikki, jossa on ihana tunnelma. Kahviakin saa ostaa…Ihan vinkkinä. Tein siis pari täsmä hankintaa kevääksi ja täytyy kyllä sanoa, että en kyllä tarvitse enää mitään kaappiini. Se on nyt täynnä aivan ihania juttuja. Söpöjä keväisiä herkkuja.
Tällainen oli siis meidän hääpäivä tällä kertaa.
Nämä tuotteet olivat aivan ihania. Näitä sai lainata lainauspisteeltä ja kun lähdettiin, niin tuotiin ne takaisin lainauspisteelle. Näitä pitää saada myös kotiin.
Nautinnollista sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
Älä koskaan
Älä koskaan käytä vaatteita, joita käytit nuorena. Näin aina sanotaan. Silloin kun itse olin nuori, oli 80 -luvun kulta-aika. Kaikki ei todellakaan ollut hienosti ja hyvin, mutta muoti oli mielenkiintoista, se oli niin mielenkiintoista, että meikäläinen käyttää edelleenkin sen ajan vaatteita. En minä tosin niihin omiin sen ajan vaatteisiin enää mahdu, sillä olen 30 kg isompi kuin silloin, mutta esimerkiksi UFFin vintage liikkeistä löytyy juuri niitä vaatteita, joita silloin joko halusin tai käytin. Omassa koossa tietenkin.
Älä koskaan
Sanotaan ja mitä se sitten oikeasti tarkoittaa? Ainakin sitä, että näyttää silloin vanhalle, jos laittaa oman nuoruutensa vaatteita päälleen. Tai näin sanotaan. Mutta haittaako se? Jos näyttää vanhalle? Ikälopulle? Vai näyttääkö vanhanaikaiselle? Itseäni ei kauheasti haittaa, vaikka näyttäisin miten vanhanaikaiselle tai vanhalle. Itse tykkään sen verran paljon 80 -ja 90 -lukujen vaatteista, että olen innoista soikeana kun löydän jonkin asian, mitä olen jo vuosia etsinyt.
Älä siis koskaan kuuntele ketään pukeutumisessa, vaan pue päällesi juuri sellaisia vaatteita, kuin itse haluat käyttää. Valitse aina ne lempivaatteet kaappiin, älä koskaan ota mukaan kaupasta mitään sellaista, joka on vain ehkä tai voi olla, vaan sen vaatteen, joka sovittaessa nostaa itsetuntoa ja vaate päälle tunnet olevasi upea. Kaikki muut jätä ostamatta.
Kasariluvun neuleet
80 -luvulla oli paljon erilaisia neuleita, oli lepakkohihaa, oli isoja olkapäitä ja oli nämä ihanat mielenkiintoisilla tekstuureilla varustetut ihanuudet. Novitan lehdet olivat silloin täynnä toinen toistaan upeampia ja yliampuvimpia neuleita. Yksi neuleäiti oli tv kuuluttaja Irene Usvasalo ja hänen upeat neuleet näyttäytyi tv katsojille ja aiheutti ison neuloosin. 80 -luvun geometriset kuviot ja eri lankojen yhdistelmät samassa paidassa oli hitti tuohon aikaan. Itse ihailin valtavasti Irene Usvasalon neuleita ja olisin voinut käyttää niitä kaikkia. En vain neulonut siihen aikaan ollenkaan. En osannut, eikä se homma edes kiinnostanut. Oikeastaan mitkään käsityöt eivät olleet meikäläisen juttu, vaikka jotain aina koitin tehdäkin.
Koska todellisuudessa en koskaan sellaista paitaa saanut, jossa oli eri lankoja käytetty samassa paidassa, olen sitten etsinyt sellaista, minulle sopivaa jo vuosia. Kirppis intoiluni aikana olen sitten vihdoin löytänyt vintage liikkeet ja sitä kautta myös palanut takaisin omaan nuoruuteeni ja sieltä poiminut kaappiin erilaisia sen ajan hittivaatteita ja kovan uurastuksen jälkeen löytänyt myös juuri sen neuleen, jota olen vuosia etsinyt. Minulle kun ei kelpaa ihan mikä tahansa vaate, vaan sen pitää olla juuri se vaate.
Joten nyt vihdoin esittelen teille paidan, josta saan kuulla aina sitä, että älä koskaan käytä oman nuoruuden ajan vaatteita, näytät vanhan aikaiselle. Minun lempipaitani, minun vanhanaikainen look on nyt kaikkien nähtävillä, olkaa hyvät ja tätä paitaa käytetään ja paljon!
Tiistai on toivoa täynnä!
Seuraa minua: