Kaisaniemen uusi vintage UFF
4
Kaisaniemen uusi vintage UFF on avattu maaliskuun alussa metrohalliin. Kävimme siellä avajaispäivän jälkeen. Mutta nyt vasta pääsin kirjoittamaan aiheesta pikkuruisen jutun. Mitään valtavia ostoksia emme tehneet, vaikka oleskelimme myymälässä pitkään.
Kaisaniemen uusi vintage UFF
Tässä myymälässä on enemmän vuosituhannen vaihteen vaatteita. Löytyy tosin myös joitain kasarivaatteitakin, mutta enemmän juuri vuosituhannen vaihteen muotia. Nyt myös on alkanut näkyä paljon 2000 -luvun matalia farkkuja yms. Mitkä ovat muotia juuri nyt. Joten vintage -liikkeitä kannattaa alkaa käymään läpi. Itse taas pysyn edelleen siellä kasari -ja ysäriluvuilla. Ne ovat enemmän meikäläisen juttuja.
Kaisaniemen myymälä on valoisa ja ei mikään hirmuisen suuri, mutta miellyttävä myymälä. Härdelli tykästyi tähän myymälään heti ja yksi syy siihen oli tämän myymälän miesten osasto, josta hän teki upean paita löydön. Kun poika puhuu kirppiskierroksesta, niin tiedämme heti minne menemme ensimmäisenä. Enkä kyllä ihmettele miksi tykkää myymälästä.
Mitä kivaa tuli hankittua?
Teimme aika pienet ostokset, yksi syy on se ettei ole oikein tarvetta mihinkään ja toinen syy oli se, etten muistanut ottaa omaa listaa mukaani, enkä näin muistanut mitä olin listaan kirjannut. Mutta keltainen ja vihreä on värit joita tällä hetkellä metsästän.
Löydöt:
- keltainen kesämekko
- housuhame (valkoiset)
- Pojalle kirjava kauluspaita
Keltaisen mekon kanssa olen suunnitellut käyttäväni Kierrätyskeskuksen ilmaisosastolta löytynyttä harmaata miesten bleiseriä, joka on minulle tietenkin over size mallinen. Mutta katsotaan miten ne toimii päälläni. Useasti miesten bleiserit hukuttaa meikäläisen sisälleen kunnolla. Olen sen verran pikkuruinen pimatsu.
Eli toisin sanoen, jos vintage kiinnostaa, mutta on arkaillut mennä tutkimaan mitä kaikkea löytyy, niin tässä UFFissa kannattaa käydä tutustumassa millaisia vintage vaatteet ovat ja oppimaan muutenkin miten hyödyntää kyseisiä vaatteita omassa pukeutumisessa sekä tyylissä. Meinaan kun näitä voi yhdistellä lähestulkoon miten tahansa. Taivas on rajana.
Itse harvoin puen pelkkää kasaria päälleni, vaan yhdistän niitä moderneihin osiin. Se on se kaikkein hauskin juttu tässä hommassa. Ainakin minusta. Ja en, en ole unohtanut minun ihanan rönsyilevää tyttömäisen romanttista pukeutumistakaan. Nyt vain jotenkin on inspiraatio toisaalla tällä hetkellä.
Aurinkoista päivää kaikille!
Seuraa minua:
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Parisuhde katoaa, jos ei sitä vaali. Parisuhde vaatii kovaa työtä. siinä ei voi ajatella vain itseään, vaan parisuhde on paketti, johon kuuluu sinun lisäksi se toinen osapuoli. Valitettavan useasti käy niin, että pariskunta unohtaa toisensa ja se johtaa vääjäämättä eroon, jos niistä solmukohdista ei kyetä keskustelemaan ja avaamaan.
Parisuhde katoaa arjen jalkoihin
Me olemme olleet naimisissa 16 vuotta. Avioliittoon on kuulunut ylä -ja alamäkiä yhtä paljon kuin avioliitossa on vuosia. Meillä on moni asia mennyt myös vinoon ja sen vuoksi lähdimme Tallinnaan pikku reissulle arvioimaan avioliiton tämän hetkistä tilaa. Meidän solmukohdat iski vasten kasvoja kun jouduin sairaalaan. Matka tosin oli jo hankittu ennen kuin kaadoimme moskan kodin lattialle. Ensin ajattelinkin, että en lähde reissuun mieheni kanssa mutta mietin asiaa uudelleen ja lähdimme yhdessä, matka oli todella tunteiden vuoristorataa. Tallinna oli hyvä paikka käydä asioita läpi. Näimme myös Tallinnan uusin silmin.
Meidän elämässä on ollut muutaman vuoden valtavaa kiirettä ja suorittamista, molempien urat ovat lähteneet käyntiin ja miehen opinnot ovat vieneet elämässä paljon tilaa. Minun monimutkaiset työkuviot ovat vieneet voimia. Olemme todella kadottaneet toisemme näiden muutaman vuoden aikana ja tämä on yksi ensimmäisistä kunnon kriiseistä, joka liittyy vain meihin kahteen. Muissa kriiseissä on ollut kyse vakavasta sairastumisesta yms. Nyt kyse meistä kahdesta, meidän elämästä ja meidän tunteista. Löydämmekö toisemme näistä sotkuista, ei voi vielä tietää.
Asioista täytyy voida puhua
Ei matka ollut helppo, vaikka teimme paljon kivoja asioita, vakavien keskusteluiden välissä. Emme kuitenkaan piiloutuneet niiden asioiden taakse, joilla olemme itseämme hoitaneet näiden muutaman vuoden aikana, vaan keskityimme ihan muihin asioihin. Kuten hengailuun, teimme asioita, joita olemme suunnitelleet monet kerrat, mutta ikinä emme kuitenkaan toteuttaneet suunnitelmia. Yksi niistä oli Tallinnan kaupungin muurilla kävely. Pääreittiä ei tällä kertaa kierretty, jätimme sen toiseen kertaan. Menimme tällä kertaa myös syömään Balti Jaama Turgiin, eikä varattu pöytää ravintolasta. Tällä kertaa myös menimme lasillisille ja vain juttelimme.
Tallinna oli täynnä ihmisiä, toisin kuin viime syksynä, jolloin Tallinna oli tyhjä. Myös laiva oli piukassa ihmisiä. Keli oli mitä mahtavin, aurinko paistoi ja oli ihan lämmintäkin, ei kuitenkaan kuuma. Emme pitäneet mitään kiirettä, meillä ei ollut kiire mihinkään, olimme siellä toisiamme varten ja otimme siitä kaiken irti. Me emme vielä voi sanoa, miten meidän yhteinen taival päättyy tai miten tämä tiukka umpisolmu avataan. Mutta tärkeää on se, että me olemme voineet puhua toisillemme ja olemme tulleet toisiamme puolitiehen vastaan. Yksi askel on otettu ja sitä askelta seuraa seuraava askel.
Rentoa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua: