Kesä on ollut upea
2
Kesä on ollut upea, kun sitä tarkastelee nyt näin aamutuimaan. Eilen oli maauimala bileet, jotka nuorisopalvelu järjesti nuorille. Päivä oli upea ja vaikka aurinko ei paistanut kirkkaalta taivaalta, oli silti ihanan lämmin päivä. Nuoria oli hyvin paikalla ja meno oli mieletön. Eilinen tunnelma saikin olon ihanan raukeaksi ja lentelin iloisesti tuonne kesään, mitä kaikkea kivaa tuli kesällä tehtyä.
Kesä on ollut upea
Koska kesälomani on loppunut aikaa sitten, niin on hyvä muistella meidän kesää. Kesäkuussa olin töissä ja pidin nuorille keppari -kurssia ja junk journal -kurssia. Olin mukana myös askartelu -kurssilla sekä eläin -ja luontoleirillä. Kesäkuussa oli tosi kiva meno töissä ja kesätoiminnat ovatkin niitä herkkuhetkiä, kun voit tehdä mitä kivaa tahansa. Kuten myös nämä maauimala bileet, joissa olen mielelläni aina mukana. Lomani alkoi sitten eläin -ja luontoleirin jälkeen ja kesti kivasti viisi viikkoa. Olisin toki pidempäänkin ollut, mutta tarvitsen jouluksi myös lomaa. Joten tuo viisi viikkoa sai riittää.
Kesäkuun menot
Itsestä tuntui sille, ettei heinäkuussa sitten tapahtunut oikein mitään, mutta näin jälkeen päin ajateltuna, niin kyllä me kaikkea kivaa päästiin lopulta tekemään, vaikka miehen käsi paketissa olikin koko kesän. Pyöräilyä tosin emme voineet toteuttaa, vaikka niin sitä toivoin. Kesän kohokodat kuitenkin tapahtui juuri heinäkuussa, sen vuoksi koska kipeimmillään mieheni oli tuossa kesäkuussa. Hän ei kerta kaikkiaan kyennyt lähtemään kätensä kanssa.
Kesäloman parhaat palat
Tänä kesänä tuli ommeltua todella vähän. Olen siitä todella äimistynyt, virkkailu on ollut se tämän kesän juttu ja kaikenlaista on tullut virkattua. Iso määrä kasarineuleita on tullut purettua ja aloitettu niistä muuta, ikityö on odottamassa nyt toistaiseksi kaapissa, vaikka suunnittelin, että otan sen seuraavalle reissulle mukaan. Nyt kuitenkin virkkailut ovat jääneet ja syys/talvineuleet ovat ilmestyneet puikoille ja koukuille. Kesä on tällä hetkellä muisto vain.
Heinäkuun menot
Elokuun lomamenot
Loma on ohi ollut jo muutaman viikon ja haikeana katselen mennyt aikaa. Pikku hiljaa kuitenkin katse siirtyy tulevaan, joka on muutoksia täynnä. Ihan en kaikkiin muutoksiin ole valmis, mutta minkäs teet. Näiden kanssa on vain elettävä. Elämä jatkuu, vaikka maailma on myllerryksessä. Ilo ja onni pitää löytää pienistä hetkistä ja vaalia niitä.
Rentoa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua:
On vielä kesää jäljellä
On vielä kesää jäljellä, ainakin mitä sää meille kertoo. Hellettä lupailee, on elokuu ja helleaalto kutittaa meitä. Tosin, meillä yksi sankari on kovassa flunssassa. Ei koronassa, ei ainakaan vielä. Mutta ei anneta sellaisen flunssan häiritä sen enempää, vaan nautitaan helteestä (vaikka poika ei nauti kun kuume kiusaa). Mutta mehujää maistuu kipeänäkin.
Vielä on kesää jäljellä
Nyt kun on näin ihanat kelit, on silloin se hetki kun hyppää vihdoin pyörän selkään, kyllä, mieheni päätti tuossa viikko sitten uhmata fysioterapeuttia ja halusi lähteä minun kanssa pyöräreissulle. Ja kun kauas ei kotoa uskallettu lähteä, minä jalkavaivaisena ja mies olkapäävaivaisena, niin pyörät suunnattiin kohti meidän takapihaa ja siitä hiukan edemmäs lempipaikkaamme. Nimittäin Ruutinkoskelle. Tosin siitä sitten hiukan jatkettiin matkaa kohti Niskalan koskea. Voin kyllä sanoa, että oli aika reissu. Pellolla kun polkee, aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja mihinkään ei pääse varjoon. Siinä on kyllä kroppa koetuksella.
Tarkoitus oli mennä Pitkäkoskelle asti, mutta loppui puhti kesken, ihan vain siitä syystä, ettei sitä aurinkoa päästy karkuun. Hypättiin siis lopulta pellolta Keskuspuistoon ja huristeltiin menemään kohti Niskala Arboretumia ja siitä sitten kotiin päin. Heti oli viileämpi ajaa kun oltiin puiden suojassa. Koska pyöräily on ollut todella vähäistä nyt parina vuonna ensin meikäläisen jalkaongelman takia ja nyt miehen olkapääleikkauksen vuoksi, niin se kuntokaan ei ole mikään paras mahdollinen. Mutta ihanaa oli taas ajaa ja seikkailla.
Mikä Ruutinkoskessa viehättää?
Minusta Ruutinkoski on on yksi ihanimpia paikkoja Helsingissä. Kävely Vantaanjokea pitkin piristää kummasti kun kuuntelee kosken pauhunaa, tai tällä kertaa kyllä pientä solinaa. Vesi oli hyvin matalalla. Mutta yleensä pauhunan kuulee kauas, niin kovin joki kuohuaa. Se on upea ääni. Linnut saalsitaa ruokaa ja kalat uivat ihan pinnassa. On todella mielenkiintoista katsella mitä ympärillä tapahtuu. Istua vain kivellä ja ihmetellä luonnon upeutta.
Oltiin miehen kanssa ihan kahdestaan, poika oli omissa riennoissaan, niin tietenkin lähdimme viettämään yhteistä aikaa pyörän päälle. Vaikka tämä kierros on tehty tuhat ja sata kertaa, niin siltikin nautin joka kerta tänne tulemisesta. Ei kiire minnekkään, katsellaan sylikkäin miten joki virtaa ja linnut lentelee ympärillä. Kalat tulee rantaan ihmettelemään meitä ja vähän matkan päässä pojat kalastaa. Kaikkialla on elämää. Vetää keuhkot täyteen happea ja sulkee silmät. Tämä on elämää. Vielä siis ehtii nauttia kesästä ja tehdä lähialueille retkiä hyvässä seurassa (omassakin seurassa).
Tämä postaus on osaa yhteisöprojektiamme “On vielä kesää jäljellä”. Tervetuloa lukemaan muitakin näkemyksiä asiasta:
- Linkki 1: VIA PER ASPERA AD ASTRA
- Linkki 2: Aito ajatus
- Linkki 3: Jowisfreelife
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua: