Kun harmittaa, lähde kävelylle
4
Kun syksy kutittaa nenua ja moni asia harmittaa, ei vain se, että syksy on koittanut. Työ muuttuu taas toisenlaiseksi, tästä saimme keväällä jo maistiaisia. Siitä huolimatta en osannut varautua tällaiseen mitä tuleman pitää. Ja ei, en ole jäämässä työttömäksi, ihan muista asioista on kyse. Muutos, jota en kykene hyväksymään on tulossa. Mutta jos se harmittaa niin paljon kuin se harmitti, niin kannatti lähteä kävelylle.
Kun harmittaa, lähde kävelylle
Viime viikolla oli ihanan aurinkoista vielä illallakin ja koska olen ollut pitkään kuin viulunkieli, mies halusi viedä minut kävelylle syksyiseen Helsinkiin. Minä olen aina tykännyt Jätkäsaaresta, sekä Kalasatamasta, mutta koska käyn useammin Kalasatamassa niin mies veikin minut kävelylle Jätkäsaareen. Samalla reissulla kävimme myös iltapalalla ja viinilasillisilla Ruoholahden puolella. Teki kyllä niin hyvää hengailla ihan kiireettömästi. Kävellä ja kuvata, katsella minne voisi haluta joskus muuttaa, kun nuorimmainen lähtee opiskelemaan.
Kovasti mietin taas, että mitä haluan tehdä isona ja sen tiimoilta olen näpytellyt työhakemuksia uutterasti. Saa nähdä minne minun tie taas vie, vai viekö mihinkään. Olenko jäänyt jumiin tähän yhteen näkemykseen, vai voiko joku tarjota jotakin uutta ja mielenkiintoista. Harkitsen vakavasti myös vaihtoa toiseen maahan. Työni kautta siis. Mutta saa nähdä miten tieni alkaa muodostua, mukulakivi kerrallaan.
Kävely auttaa moneen asiaan
Oikeastaan mikä tahansa ulkoilu auttaa parantamaan mieltä ja tuomaan uudenlaisia näkökantoja ajatuksille. Kävelimme ristiin rastiin Jätkäsaarta ja mietimme missä vaiheessa kannattaa laittaa asuntohakemus vetämään. Olen tosiaan kaupunkilainen ja vaikka täällä Helsingin maalla on ihan kivaa ja luonto lähellä, niin kaipaan juuri kaupungin sykkeeseen. Sieltäkin on lyhyt matka kuitenkin luonnon syliin jos niin haluaa.
Kun muutettiin Helsinkiin, pyöräilimme paljon pois päin kaupungista, mutta nyt kun täällä on asunut pidempään, niin olen alkanut kaivata toisenlaista olemista. Haluan, että kaikki on lähellä ja on helppo liikkua julkisilla. Täältä kun kestää tulla iäisyys. Kaupunkilaisen valituksia siis. Mutta vielä odottelemme, että poika käy yläasteen tässä koulussa ja kun lähtee opiskelemaan, asuisimme silloin Jätkäsaaressa. Ehkä kaikki vielä selviää, toivottavasti.
Mukavaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Olipa kerran viikonloppu
Olipa kerran, kyllä se oli vain tämän yhden kerran. Tämä tietty viikonloppu, oli se viikonloppu kun meidän porukka otti ja lähti virkistäytymään hiukan neljän seinän sisältä ulos. Sitä ennen olimme kovalla tohinalla rakentaneet lisäosaa vaatekaappiini. Minulla kun ei ole oikein ole kaappitilaa. Nyt on, ainakin pikkuisen.
Olipa kerran viikonloppu
koska en ole tosiaan saanut aikaiseksi ommella aikoihin ja vielä vähemmän noita kuvia on tullut otettua, niin keskityn nyt kertomaan minun päivän polttavista uutisista, ne joko kiinnostaa teitä tai ei, valinta on sinun. Mutta asiaan. Minulle tuli siis pienen pieni kaapin palanen vanhan kaapin kylkeen, ihan siitä yksinkertaisesta syystä, että minulla ei ole tarpeeksi kaappitilaa ja haluan vaatteeni kaappiin. Tai ainakin näin olen suunnitellut.
Kaapin kasaamiseen meni jonkin hetki ja sen täyttämiseen toinen hetki, sitten alkoikin päässä kivistää sen verran, että sanoin miehelleni, että nyt on pakko päästä katsomaan tulevalle matkalle jotakin pientä. En siis meinaa ostaa erikseen reissulle vaatteita, mutta halusin etsiä pari juttua, joita on helppo käyttää reissussa. Toki voisin ommellakin, mutta niin kuin huomaatte, en saa mitään aikaan…Minä kurja laiskimus.
Tasarahapäivät
Tiesitte varmaan, että tämä tässä oli taka-ajatuksena, eli shoppailu, kulutushysteriaa. Mutta hei, kun tarvitaan niin tarvitaan ja oli hyvä päästä ovesta hetkeksi ulos, kun pari päivää oli jo mennyt makkarin laittamisessa. Suuntana oli siis Hakaniemessä oleva Vintage UFF ja sieltä tein pari löytöä, jotka lähtee mukaan reissullemme. Tai oikeastaan vain kaksi mekkoa lähtee mukaan ja ehkä myös toppi. Farkut jäävät kotiin odottamaan parempaa huomista.
Shoppailun jälkeen alkoi vatsaa kurnia kuin sammakko ja kaarsimme viereiseen Memphis ravintolaan. Samalla saimme mieheni kanssa muistella omaa nuoruutta ja millainen paikka Memphis oli silloin. Söimme kiireettömästi ja höpötimme höpöjä. Hauskaa oli ja kun ruoka oli saatu kurkusta alas, oli mukavaa lähteä kotia kohti pesemään pyykkiä ja täyttämään vaatekaappia söpöillä hameilla ja upeilla housuilla. Täytyy tosin myöntää, että kyllä sitä vaan tarvitsisi vielä yhden kaapin. Ja vaatehuone olisi parempi, jos se olisi sisustettu fiksummin.
Rentoa iltaa kaikille!
Seuraa minua: