Lumi saapui Helsinkiin
2
Lumi saapui Helsinkiin ja oli kiva kuunnella lasten riemua kun lumisotaa käytiin pihalla ja rinteissä laskettiin jo pulkalla, vaikka isoa kerrosta lunta ei tullutkaan, vielä eilen. En ole tässä aamulla vielä ehtinyt katsoa miltä maailma näyttää nyt. Onko se vähä lumi jo sulannut vai onko sitä tullut yön aikana lisää.
Lumi saapui Helsinkiin
Eilen oli minun ainut vapaani viikolla, eli pitkä työrupeama on takana ja edessä. Seuraava viikonloppuvapaa on vasta tämän viikon la ja su. Mutta eilen myös me intouduimme lumisateesta ja lähdimme päivällä kuvaamaan asua, jonka olen juuri saanut valmiiksi ja illalla pienessä lumisateessa lähdimme mieheni kanssa pienelle kävelylle, tällä kertaa ihan kahdestaan, ilman koiria. Koirat pääsivät aamulla pitkälle lenkille, joten meidän vanhus oli niin väsynyt, että oli paras jättää tytöt kotiin.
Illalla kääriydyin jo lämpimään toppatakkiin, joka on minulla ollut vuodesta 2013 kun Helsinkiin takaisin muutettiin. Kauluksen olen neulonut jämälangoilla erilaisin pinnoin ja jalkaan menneen muodin moon bootsit. Ihan parhaat kengät kun märkää lunta saadaan niskaan. Aluksi oli kylmä kun lähdettiin tallustamaan pitkin poikin, mutta hetken päästä lämpö alkoi kutittamaan selkää. Tehtiin parin tunnin tallustus lähimaastossa ja juttua riitti myös.
Miksi en pidä lumesta, enkä talvesta?
Ihan siitä syystä, että on kylmä ja pitää pukea paljon lämmintä päälle. Lumi on kylmää ja märkää, ainut hyvä puoli lumessa on se, että se tuo valoa pimeyteen, joka on syksyssä ja talvessa pahinta. Liika lumi taas ei ole kiva. Ainut talviset menot, joista pidän on laskettelu sekä myös luistelu. Hiihdosta en juuri tykkää, mutta olen alkanut nyt intoutumaan sellaisesta hiihtovaelluksesta. Hiihtoa kohtaan minulla ei mitään sanottavaa, mutta muita hiihtäjiä kohtaan kyllä. Täällä meillä kun on noita laturaivoajia sen verran paljon, että kiinnostus hiihtoa kohtaan on vähentynyt entisestään.
Uskon, että nämä jotka raivoavat laduilla on samoja ihmisiä, jotka raivoaa pyöränselässä sekä ratissa. Eivät siis osaa olla liikenteessä ollenkaan. Se on kurjaa, että nämä tontut ovat aiheuttaneet negatiivisen ilmapiirin, eikä laduille uskaltauduta lastenkaan kanssa. Sekö on se tarkoitus näillä, että hiihto kuolee, he haluavat olla viimeiset hiihtäjät? Vaikea sanoa mitä he ajattelee mutta valitettavasti sen näkee ja kuulee mitä he eivät ajattele.
Voimaa luonnosta
Oli sitten kesä tai talvi, niin luonnosta saa voimaa ja koska eilinen oli meikäläisen ainut vapaa, halusin hyödyntää sen kokonaan ulkoillen. Lumi saapui Helsinkiin ja sitä oli päästävä seuraamaan niin päivällä kuin illallakin. Olo parani ja energiataso nousi kun sai hiukan haistella luontoa. Autoja liikkui aika vähän, joten kävely oli mukavaa siltäkin osin.
Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Mitä sain synttärilahjaksi?
Mitä sain synttärilahjaksi? Minulta kysyttiin. Ajattelin siis laittaa parit lahjat esille tänne. Sain äidiltäni myös neulehommiin apuvälineitä, ne ovat tällä hetkellä jo kovassa käytössä, joten saatte nähdä ne myhemmin. Mutta sain paljon muutakin kuin neuleisiin liittyvää. Ja niin, me vietämme samaan aikaan myös isänpäivää kuin synttäreitäni, sillä olen syntynyt isänpäivänä, vaikka joka vuosi ei ne kohtaa toisiaan.
Mitä sain synttärilahjaksi?
Sain äidiltäni siis kauniit rintakorut, neulehommiin apuvälineitä sekä isoäitini keräämää astiasarjaa. Koska isoäitini on tuolla pilvenreunalla ollut jo vuosia, niin oli kiva saada jotakin isoäitini minulle aikanaan hankkimaa. Lahja rajan takaa. Mieheltäni sain kaksi neulekirjaa sekä kengät. Sain myös ompeluun liittyvän joulukalenterin. Sain myös liitoltani lahjakortin ja vielä on tulossa Espoon kaupungilta lahja.
Suurin lahja oli kuitenkin se, että sain syödä ja olla läheisteni kanssa. Lähdimme siis äitini luokse, jonne saapui myös isommat lapseni. Äitini oli tehnyt ruokaa ja leiponut pullaa ja kuivakakkuja. Mieheni oli tehnyt suklaakakun, joka oli koristeltu yksisarvisin. Nautin kovasti päivästä, vaikka se oli hyvin väsyttäväkin, koska pitkä matka edes takaisin ja muutama tunti vieraana vie voimia.
Pitääkö aina saada lahjoja?
Ei tietenkään tarvitse, en aina edes saa. Mutta jostain syystä tänä vuonna sainkin kivoja juttuja, voi liittyä pitkälti myös niihin haasteisiin, joihin olen törmännyt nyt tämän vuoden aikana. Paras lahja olisikin se, että ensi vuosi olisi helpompi ja rauhallisempi monin tavoin. Ihania lahjoja sain ja kaikki tulee kovaan käyttöön. Rintaneulat tulee tiettyihin uuden vuoden asuihin ja kengät toiseen asuun. Nämä asut saatte nähdä myöhemmin myöskin. Toinen asuista lähtee mukanani meidän matkalle.
Minulle lahjan saanti ei ole pakollinen juttu, yleensä toivon saavani ompeluaikaa, joten miesväki lähtee muualle vuorokaudeksi. Mutta tällä kertaa ikävöin kovasti äitiäni ja lapsiani, joten teimme pienen päiväreissun. Sekin olisi riittänyt lahjaksi. Viisikymppiset tulee vain kerran elämässä, joten ymmärrän, että silloin halutaan kunnolla juhlistaa sankaria. Ja kyllä, meillä huomioitiin isä sunnuntaina. Isänpäivä oli meillä Hesepäivä. Ja mieheni sai muutoinkin sellaisen päivän kuin halusi. Meillä nuo isän -ja äitienpäivät eivät oikein ole sellainen juttu. Kun lapset olivat pieniä, niin he halusi tehdä kortit ja nautittiin brunssi kotona. Mutta ei juuri muuta. Ei nytkään. Mitä toinen haluaa ja toivoo ja niillä mentiin.
Touhukasta torstaita kaikille!
Seuraa minua: