Random kuvia viikolta
2
Nyt tulee random kuvia ja vähän viikon kuulumisia. Muutto edistyy hitaasti, sillä vasta hiihtolomalla meillä on ensimmäinen huonekalujen siirto edessä. Tänään saadaan pojan uusi sänky uuteen kotiin. Ollaan siis roudattu lähinnä keittiötavaraa, vaatteita ja meikäläisen työmaata hitaasti mutta varmasti kohti uutta kotia.
Random kuvia viikolta
Viikko sitten perjantaina sain suru-uutisia, kun poliisi soitti minulle ja kertoi, että isäni on löydetty kuolleena kotoaan. Oman muuton lisäksi olen samaan aikaan hoitanut myös kuolinpesän asioita. Siksi tämä oma muutto on vähän hidastunut tässä. Mutta onneksi on aikaa molemmissa asunnoissa kuun loppuun. Pakko on kaikki saada hoidettua vain. Ei auta itkut markkinoilla. Ja näiden lisäksi opiskelen oppisopimuksella työn ohessa kestävän nuorisotyön tutkinto-osaa. Jostain syystä ei ole oikein opiskelu nyt tällä hetkellä maistunut.
Tosiaan muutamme täältä Helsingin maalaismaisemasta kaupungin sykkeeseen, meren äärelle. Korkeiden talojen syleilyyn. Olemme jo pitkään suunnitelleet muuttoa ja nyt yhtäkkiä vain löydettiin asunto ja ei kun muuttamaan. Toki poika joutuu siirtymään uuteen kouluun, mutta hän on todella innoissaan muutosta ja odottaa pääsyä uuteen kouluun. Toki kaverit jää tänne, mutta se ei häntä tunnu huolettavan ollenkaan.
Onkohan tämä opinahjon vanha opettaja?
Ensimmäinen aamupala uudessa kodissa.
Muutama rikkoutunut tavara on löytynyt.
Osa peleistä pääsee uuteen kotiin.
Toisilla on karvanopat, mun appiukolla Härdellin vanhat tossut.
Meikäläisen kesävaatteet joudutaan varastoimaan. Keväällä tuodaan talvivaatteet varastoon.
Miksi kantakaupunkiin?
Yksi syy on se, että minun on todella hankalaa liikkua töihin täältä missä nyt asumme. Toinen syy on se, että en ole koskaan tykännyt asua tässä asunnossa, miesväki tähän asuntoon ihastui ja tietenkin kolme vastaan yksi, muutto on ollut aika varma siinä kohtaa. Mutta nyt kun vanhempi poika on asunut pitkään muualla, niin olemme vähitellen löytäneet itsemme Helsingin kantakaupungista hengailemassa. Alue jonne muutamme on lähellä kaikkea ja ei tarvitse enää lähteä erikseen jonnekkin, että pääsee seikkailemaan, kun seikkailut odottaa heti oven takana.
Vaikka olenkin saanut lapsuuteni viettää maalla, niin en ole koskaan hinkunut asumaan sinne. Olen paljasjalkainen kaupunkilainen ja nautin kaupungin humusta. Kaupunginvalot ja erilaiset äänet saa sydämen sykkimään. Parasta on myös se, ettei autoa enää tarvita. Joka paikkaan pääsee joko kävellen tai spåralla. Saavutan kaupungissa sellaisen rennon fiiliksen. Siksi odotan muuttoa kovasti.
Aloitan heti neulehommat, kun päästään asettumaan uuteen kotiin.
Sen pituinen se.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Eettinen kysymys
Suuri eettinen kysymys avautui eteemme Krakovassa heinä-elokuun vaihteessa, kun olimme nauttimassa ihanan kevyestä elämästä siellä. Tämän postauksen teko kesti aika pitkään, sillä en oikein osannut laittaa ajatuksiani järjestykseen. Sen verran olen ollut kiukkuinen itselleni. Matkaillessa kun törmää useasti erilaisiin tilanteisiin, jotka olisi voinut jättää kokonaan reissusta pois.
Eettinen kysymys
Koska olen muuton keskellä tällä hetkellä, niin ompelu -ja neulehommat saavat nyt odottaa ja muutenkin vaatepostauksia tulee nyt hetken aikaa todella vähän. Kirjoittelen siis postauksia, jotka ovat odotelleet nyt pidempään tuolla suunnitelmissa. Mutta niitä blogin oikeita postauksia tulee kyllä heti kun mahdollista. Lupaan sen, blogi ei ole muuttumassa mihinkään. Mutta mennään aiheeseen.
Krakovassa on kaikenlaista nähtävää ja koettavaa ja paljon on myös sellaista, jota en voi suositella. Itse en esimerkiksi hevosvaunuihin suostu menemään, sillä siinä on isoja eettisiä kysymyksiä. Hevoset seisoo siellä päivät pitkät, nykyään tosin on lakimuutos tullut siihen, että hevosilla pitää olla lepotaukoja sekä ruokaa ja juomaa. Tämä muuttui kun yksi hevonen kuoli tuossa muutamia vuosia sitten. Mutta edelleenkin hevoset seisoo siellä päivät pitkät.
Museum of Alive Butterflies
Vanhan kaupungin ympäristössä jaetaan koko ajan erilaisia mainoksia ja koitetaan sisäänheittää porukkaa erilaisiin museoihin, sekä peliluoliin. Kun sain mainoksen käteeni, jossa oli mainos elävistä perhosista innostuin. Ajattelin, että kyseessä on vähän samalla tavoin rakennettu juttu kuin meillä täällä Suomessa. Eli on erilaisia kasvihuoneita, joissa lentelee sitten perhosia.
Mutta, älä mene tähän lankaan. Itse tosiaan kärsin edelleen siitä, että tuin tällaista toimintaa. Emme olleet kuin hetkisen, kun työntekijä lykkäsi heti meihin perhosia. Näky oli kamala tuossa paikassa. Revittyjä siipiä, kuollieta perhosia siellä täällä. Lapsia, jotka repi perhosia, eivätkä aikuiset sanoneet mitään. Lintuja häirittiin ja kiusattiin. Ei kukkia missään, vain yksi pieni huone, jossa oli kyllä ilman kosteus oikea mutta ihmismäärä oli aivan liian suuri huoneeseen nähden. Älkää menkö, älkää tukeko tätä toimintaa.
Eettisyys matkailussa
Kestävä kehitys on myös matkailussa asia, josta puhutaan paljon. Millä matkustetaan ja mitä määränpäässä voi tehdä. Vaikka kuinka tarkka koittaa olla, niin ei aina mene nappiin. Minulle tämä reissu opetti taas uutta myös siitä, että aina kannattaa hyödyntää googlea, aina. Ei olisi ollut iso asia nopeasti katsoa mikä paikka ja mitä siitä kirjoitetaan netissä. Olisin herännyt kuvitelmistani heti ja jättänyt tuon paikan kokematta.
Tuo hetki ei ollut minun hetkeni ja kannan siitä tullutta taakkaa harteillani. Minun olisi pitänyt ymmärtää, olenhan niin tarkka noista hevosistakin. Mutta astuin harhaan ja tein sellaista mikä ei kuulu minun toimintaani. Voin luvata, etten tee sitä enää toiste. En enää mene sokkona jonnekin, vaan selvitän ensin mikä homman nimi on. Tuo oli sellainen asia, josta jäi huono fiilis ja moitin itseäni asiasta edelleen. Tekemättömäksi sitä ei saa, mutta tällä tavoin koitan tuoda kaikille tiedoksi, ettei kannata mennä moiseen paikkaan ja tukea tuollaista toimintaa.
Hyvää sunnuntaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: