Auringonpistos ja lämpöuupumus
10
Miltä tuntuu auringonpistos ja lämpöuupumus? Voin sanoa, ettei kovin kivalle. Oltiin lauantaina nuorten kanssa retkellä Turussa ja sanoin jo heti kun päästiin junasta, että meikälle tulee auringonpistos, mutta että vielä lämpöhalvauskin. Selvisin lopulta hengissä, vaikka eilen ei siltä tuntunut ollenkaan.
Auringonpistos ja lämpöuupumus
Lauantai oli kaunis päivä, lämpöä Turussa oli 28 astetta ja ilma oli kostea ja painostava. Meillä oli kohteena Turun Luostarinmäen museo, joka tunnetaan myös nimellä käsityöäismuseo. Ainakin meidän ikäiset, jotka siellä koulun kanssa aikanaan kävi. Olenkin ollut siellä viimeksi 80 -luvun alussa, joten koko ulkomuseo on muuttunut kovin. Paljon uutta tietoakin tuli ja nuoret tykkäsi pyöriä siellä paljon. Ja sain jokaisen ostamaan piparminttua, sillä ne olivat oma lapsuuden herkku kun mentiin Luostarimäen museoon, niin niitä piti ostaa aina.
Tein vähän muistakin ostoksia kuin vain piparminttua, ostin pari iso korttia, korvikset sekä avaimenperän. Kun oltiin kierros tehty ja nuoret vielä tutustuneet taloihin omatoimisesti, oli aika lähteä syömään Kupittaan keitaalle. Kun vatsat oli täynnä lähdettiin tutustumaan Kupittaan puistoon. Lintuja ei ollut lammella, joten se oli nopeasti kierretty, liikennepuisto oli liian kallis nuorille, joten suuntasimme kohti Seikkistä. Mutta sielläkin vaijerilla toimiva liukusysteemi oli poissa, joten osa jäi pelaamaan korttia nurmikolle ja osa meni kastelemaan jalkansa puroon.
Sunnuntaina taistelua
Neljältä yöllä kaikki alkoi ja sain kihlautua vessan keraamisen pytyn kanssa. Ajattelin todella, etten selviä hengissä koettelemuksesta, sen verran kauheaa oli. Ei pysynyt edes nielty kuola sisällä. Oliko tässä liikaa infoa? Lopulta kun katsoo aikaa taaksepäin, olisi ehkä sittenkin pitänyt vain mennä tiputukseen, olisi ehkä nopeammin päässyt jaloilleen mitä pääsin. Lopulta olin seitsemän aikaan illalla niin väsynyt, että nukahdin syvään uneen ja heräsin kymmeneltä täysin terveenä, väsyneenä, mutta terveenä.
Mitä opin tästä reissusta?
Aina pitää varautua hatulla sekä vedellä, kotona voisi juoda vielä nesteytysjuomaa. Lähdin siis reissuun ilman vettä ja ilman pääsuojaa. Aurinkosuojan olin laittanut. En tiedä mitä oikein ajattelin, etten ottanut omaa vettä mukaan. Käsittämätöntä. Minulla oli kyllä juotavaa ostettuna, mutta en sitten juonut sitä kuin junassa. Toivottavasti opin tästä nyt, että tällaisena hetkenä on muistettava myös itsensä.
Ihanaa alkanutta viikkoa!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Laiskan sunnuntai
Tiedättekö mikä on laiskan sunnuntai? Minäpä kerron, sellainen sunnuntai kun ei tehdä mitään muuta kuin tautiskellaan. Meikäläisellä on nyt kaksi pitkää viikkoa ja molemmissa päissä on sunnuntai vapaa. Lauantaina meillä oli töissä nuorten kevätnäyttely ja tästä syystä sunnuntai oli ainut vapaa.
Laiskan sunnuntai
Tosiaan lauantaina nukahdin heti kun pääsin kotiin töistä ja aamulla heräilin seitsemän aikaan. Jossakin vaiheessa mies sitten vain päätti, että lähdetään porukalla pienelle aamukävelylle ja syömään Konttiravintola Mortoniin ja näinhän me sitten tietenkin tehtiin. Ollaan pidempään jo suunniteltu, että mennään tuohon konttiravintolaan syömään ja nyt se sitten vihdoin toteutui ja voi että, että oli hyvä aamupala. Me jäimme miehen kanssa vielä hetkeksi viihtymään kun poika singahti kotiin takaisin lepäilemään.
Kun tultiin kotiin, laiteltiin parveketta hiukan enemmän sellaiseksi kuin sen haluan. Haasteita on ja niistä haasteista en pidä ollenkaan. Meillä oli kuitenkin suunnitelmissa, että mennään viereiseen ravintolalaivaan viettämään lämmintä kesäpäivää, mutta kun päästiin lähelle laivaa, niin se olikin kiinni, joten matka jatkui sitten rauhallisesti kohti keskustaa ja lopulta olimmekin kiivenneet Torniin. Upeat näköalat, en ole koskaan nähnyt Helsinkiä sellaisena kuin Tornista. Siellä viihdyimme hyvin ja kävelyreissu jatkui kohti Eiraa.
Nälkä kun yllättää
Pitää olla vähän hullu kun lähtee kävelylle ilman vettä. Tosin meidän ei pitänyt lähteä kävelylle, vaan piti mennä ihan lähelle istahtamaan ja katselemaan maailmaa. Lopulta olimme monta tuntia kävelyllä. Eirasta päätimme kuitenkin alkaa kulkea kohti kotia, sillä vatsat huusivat kilpaa ruokaa. Matkalla törmäsimme Jim Lim ravintolaan ja tietenkin oli sukellettava ovesta sisälle. Oli niin kova nälkä, että olisimme voineet syödä pelkkää tuoksua, mutta onneksi saatiin ruokaakin. Aasialainen makumaailma vei mennessään.
Syötiin hiljaa, kumpikaan ei puhunut mitään. Vettä kului aika reippaasti, koska pöljät olivat liikkeellä ilman omaa vettä. Kannattiko? No, ei. Oli muuten ihana lähteä kävelemään kohti kotia kun vatsa oli täynnä ruokaa ja vesikin oli alkanut tehdä töitä kropassa. Kun päästiin kotiin, laitoin ohjelman päälle ja otin virkkuukoukun käteen ja aloin hommiin. Ihana laiska sunnuntai.
Rentoa tiistaita kaikille!
Seuraa minua: