Vaatekaappipäiväkirjaa ei kirjoiteta alasti
2
Tiesitkö, että vaatekaappipäiväkirjaa ei kirjoiteta alasti? Kaapissa on oltava vaatteita, jotta päiväkirjan sivut täyttyy. Viime viikolla kaivelin kaappiani vähän enemmän mitä yleensä. Sillä halusin löytää yhden tietyn hameen, mutta löysinkin toisen hameen, jonka olen tehnyt samoihin aikoihin sen toisen hameen kanssa.
Vaatekaappipäiväkirjaa ei kirjoiteta alasti
Olen aina ollut farkkutyttö ja sen huomaa kyllä kaapistani, nimittäin jos josnkinmoista farkkua löytyy mitä voi yhdistellä vaikka ja minkä kanssa. Tämä minun hameeni on ommeltu 2007-2011 välillä. Tarkkaa aikaa en valitettavasti muista. Hameen kaava on Burdasta, mutta siitäkään en valitettavasti tiedä, että minkä vuoden lehti. Hame ei oikein koskaan ole ollut päälläni, sillä se on ollut aivan liian suuri, paitsi nyt ja jotenkin vierastan tuota takaosan volankia. Volankihameet on mun juttu, mutta ei ihan tällaiset puolittaiset.
Toinen sellainen asia, josta en oikein ole pitänyt, on hameen materiaalin ulkonäkö. Farkku on aivan liian tasainen makuuni, mutta eihän se kulu, jos ei sitä käytä. Mutta materiaali ei näytä farkkukankaalle, vaan on jotenkin ihan perus puuvillan näköistä, vaikka sitten tuntuu farkulle. Farkku on aikanaan ostettu Eurokankaasta, tuon ajan kankaita minulla on edelleen kaapissa ja niitä koitan saada tehtyä tässä mahdollisimman paljon.
Kierrätyskeskuksen Plan B -mallisto
Tiesitkö, että kierrätyskeskuksella on oma Plan B -mallisto? Mallistosta löytää niin huonekaluja, sisustustuotteita, vaatteita sekä asusteita. Kaikki valmistetaan vanhasta uutta periaatteella ja niin on tehty paitanikin. Mieheni on ostanut tämän lahjaksi muutama vuosi sitten ja tässä on kyllä kaikki mistä pidän.
- kierrätysmateriaalista tehty
- puhvihihat
- hyvin valmistettu
- moderni, mutta henkii hyvin mennyttä aikaa
Paita on tosiaan tehty vanhoista pöytäliinoista ja voisi melkein olla minun tekemä. Ei kuitenkaan ole, vaan jonkun toisen ihanan ompelijan tekemä. Paita on ollut esillä aikaisemminkin täällä blogissa ja tulee varmasti näkymään myöhemminkin. Paita on helppo yhdistää muihin alaosiin helposti, mutta tällä hetkellä suosikkiyhdistelmäni on tämä, jossa on tämä söpö puolivolankihame. Hmeen ja paidan kaveriksi laitoin tutut sandaalit, jotka olen hankkinut laivalta ja reppuna minulla oli tuttu itse virkattu reppu, joka nyt ei näköjään löydy yhdestäkään kuvasta.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Paitamekko kesäillassa
Päivänasun nimi on paitamekko kesäillassa. Paitamekko, joka on aina helppo pukea päälle, joko sellaisenaan tai sitten vaikka erilaisten housujen kanssa. Itse pidän erilaisista paitamekoista todella paljon, sillä niitä voi käyttää monin eri tavoin. Vaikka takkina halutessaan.
Paitamekko kesäillassa
Tämän ihanan ohuen puuvillaisen paitamekon ostin Tallinasta Sveta vintagesta, jonka sijaitsee Balti Jaama turgissa. Tässä paitamekossa on kaikki josta pidän, on raitaaja on kierrätetty. Vaikka virheellisesti voisi luulla, ei paita ole Ralph Laurenin mallistoa, vaan Uspan. Lauren ja Uspa kiistelee logosta, joka on erehdyttävästi samanlainen kuin Laurenin Polologo. Menen itsekin välillä aivan sekaisin näistä. Vähän sama tilanne kuin Ugg:lla. Kaksi yritystä, joista toinen on alkuperäinen ja toinen sitten jotain muuta. Tämä mekko on siin Uspan mekko, ei Ralph Laurenin.
Alunperin tarkoitus oli laittaa mekko ihan sellaisenaan päälle, mutta jotenkin tunsin oloni alastomaksi, sillä alin nappi oli sen verran ylhäällä, etten kokenut oloani ihan turvalliseksi. Vetaisin sitten hätäpäissäni ohuet leveälahkiset housut jalkaan mekon alle. Housut on muutama vuosi sitten ostettu Fidasta, Malmin myymälästä.
Virkkasin asuun sopivat korvikset myös. Löysin melkein saman sävyistä lankaa kuin on paitamekon raidoissa. Ei nyt ihan samaa, mutta melkein. Jalkaan tutut sandaalit, jotka olen ostanut laivalta kun matkustimme Ahvenanmaalle ja selkään virkattu reppu. Näillä varusteilla oli kiva singahtaa lähiravintolaan jälkiruokaa nauttimaan.
The Social Bar & Bistro
Päätettiin mennä Hotelli Clarionin ravintolaan jälkiruokaa kun oltiin syöty ensin kotona ruoka. Olen tainnut mainita siitä, että täältä Suomesta puuttuu sellainen jälkiruokiin erikoistunut ravintola. Tällainen löytyy Krakovasta, on toki kahvilan nimellä, mutta sieltä saa laajan valikoiman erilaisia jälkiruokia. Meidän kahvilat eivät ihan sellaisia ole. Sellainen olisi kyllä kiva täälläkin. Mutta joka tapauksessa me menimme lähiravintolaan jälkkärille, sillä halusimme jotakin sellaista, jota itse ei tule tehtyä tai ei osaa tehdä.
Aina ei tarvitse siis mennä syömään koko menuuta, vaan riittää, että menee jälkkärille. Vain nautiskelemaan ja sen jälkeen kävelee rauhassa kotiin päin. Katsella merta, kuunnella lokkien tarinoita, nauttia vain omasta olostaan. Olen maailman paras oloneuvos ja voisin jatkaa oloneuvoksena vielä pidempään. En meinaa millään ymmärtää, että olen ollut jo kohta kaksi viikkoa töissä. Ja nämä fiilikset on kuin eilispäivää.
Mukavaa lauantaita!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: