Mun suosikkilaukku kautta aikojen on ollut vartalolaukku ja varsinkin tämä laukku, jonka tässä keväällä ompelin fakkujen jämistä, joita kassillinen on…Edelleen. Vaikka materiaalia meni paljon, niin silti niin vähän, että täytyy varmaan tehdä toinen samanlainen, tosin ehkä vähän isompi ja antaa se tuolle isommalle pojalle. Sopisi hänelle hyvin.
Tätä laukkua on jotenkin paljon helpompi kantaa, mitä reppua tai käsilaukkua. Itsellä lähes kaikissa repuissa kainalot hinkkaa ihan liikaa repun remmeihin vaikka olisivatkin ohuet. Tässä mallissa kantaminen on tasainen, vaikka laukku itsessään ei ole tasaisesti puettu päälle. Tätä on helppo myös kantaa joko selässä tai tuossa edessä, myös helppo siirtää lennossa uuteen asentoon.

Laukussa on neljä osaa: takaosa, läppä, etuosa sekä remmi. Kaikki osat on kierrätysmateriaalista. Myös vuori sekä vetoketju ja merkit. Pientä hienosäätöä pitää tehdä, ihan ei lähitarkastelua kestä tämä ensimmäinen versio mutta toimii juuri niin kuin halusinkin. Kannattaa siis aina säästää erilaisia osia, vaikka järkevää on hankkia aina jokaiseen projektiin omat materiaalit, mutta joskus on hyvä, että se oma pieni arsenaali löytyy kotoa, eikä tarvitse lähteä kaupoille, vaan alkaa vain tekemään ja toteuttamaan pään sisäistä maailmaa näkyväksi.

Niin hullua kuin se on, minä en ole laukkuihmisiä ja silti niitä laukkuja on ja paljon. Yhtään enempää en tarvitsisi, en ole kyllä aikoihin enää ostanut laukkuja mutta jostain syystä näitä on tullut tehtyä nyt enemmän mitä yleensä. Joten on aika laittaa osa laukuista pois. Epäilen myös, että näitä vartalolaukkuja tulen tekemään muutaman vielä lisääkin, eri materiaaleista tosin.

Olen niin paljon kirjoittanut meidän risteilyistä, että ihan aina ei halua mennä ihan yksityiskohtiin näissä hommissa. Tällä kertaa muutenkaan ei keskitytty kuvaamaan meikäläisen vaatteita kuin ekana päivänä vain yhdet vaatteet vaan kuvattiin ihan muita juttuja. Vaikka ompelut vilahtaisi kuvissa, niin tulen kuvaamaan ne joskus paremmin ja yksityiskohtaisemmin.
Minulle on myös vähän sanottu siitä, että miten me voidaan koko ajan matkustella. Risteilyt ovat meille helppoja, kun meillä on Siljan Club one -kortti ja sen kautta tulee aika mahtavia tarjouksia, kuten tämä risteily. Saimme joulun alla neljä mahtavaa tarjouskuponkia, joista käytimme kaksi. Joulun Tallinnan risteilyn sekä tämän kevään Tukholman risteilyn. Tämä olikin enemmän vanhemman pojan shoppailu reissu, me kun ei hankittu oikein mitään, ei edes karkkeja mitä yleensä tuomme reissuilta. Risteily maksettiin pisteillä+rahalla ja matka meiltä neljältä neljän hengen hytissä maksoi 30€, ei siis hullumpi hinta. Toki aamupala ja buffa nostaa hintaa mutta tällä kertaa jätettiin toinen ruokailu kokonaan varaamatta kun haluttiin mennä vähän fiiliksen mukaan, mutta buffaan pojat haluavat aina menomatkalla, joten se pitää ottaa tietenkin hommaan mukaan.
Halvallakin siis voi matkustaa mutta se ei hetkessä käy, tarjouksia kuitenkin mielellämme hyödynnämme ja se on ollut ihan paras juttu, koska meillä lapset ovat jo aikuisia, vain yksi lapsi on pikkuinen palleroinen.

Tällä reissulla oli valtavasti lapsia ja meidän nuorinkin osallistui lasten juttuihin tällä kertaa mielellään, yleensä syödään siihen aikaan, ettei mihinkään tuollaisiin ehditä mutta nyt syötiin aikaisemmin ja pojalla oli aikaa muuhun. Toki iso osa oli häntä pienemmille, joten se ei ihan nyt innostanut tarpeeksi. Hevi Sauruskin riitti sen verran, että näki kun ne tuli lavalle. Hän sai myös osallistua kilpailuun, joka oli yli 10 vuotiaille mutta ohjaajat katsoivat, että Härdelli on sen verran ison oloinen, että voi hyvin osallistua ja kaveri oli yksi voittajista ja sai kovasti haaveillun rubiikin kuution. Härdelli kun rakastaa rubiikin kuutioita, niitä on monen monta mutta tällaista tavallista ei vielä ole, mutta nyt on.