Tämä surumielinen syksy on ollut jotenkin todella hankala, siitäkin huolimatta, että ruska on ollut todella upea ja kaikenlaista on päässyt tekemään ja kokemaan. Vaikeaa syksystä on tehnyt se, että minun on ollut suuria vaikeuksia päästää kesästä irti ja töissä on ollut poikkeuksellisen haasteellista. Olen kuitenkin oppinut paljon tämän syksyn aikana, varsinkin työstäni. Nyt pääsen hetkeksi ottamaan vähän rennommin kun tämä osa-aikaisuus päättyy ja siirryn keikkailemaan. On aika huoltaa itseään ja tehdä asioita joista nauttii, ehkäpä näin saan kiinni tulevasta talvesta.

Minun on ihan pakko paljastaa teille yksi asia! Pääsen kotiin, matka on ostettu ja suunnitelmat on tehty…Jaa, että missä mun koti on? Se selviää kun klikkaat tästä. Olen kovasti myös miettinyt miten saisin nuo minun vanhat postaukset tuolta siirrettyä kivasti tänne uuteen blogiin. Olen myös saanut siitä hiukan kommenttia, että miksi ei niitä ole kun olen kirjoittanut hyviä vinkkejä kuitenkin. Kyllä ne tulee jossakin kohtaa. Minun ikävä Kazimierziin on ollut niin musertavaa, että nyt on pakko lähteä, vaikka muita matkasuunnitelmia olisi ollut, en vaan voi pysyä poissa.

Tämä syksy on surumielinen syksy

Olen ristinyt tämän syksyn surumieliseksi syksyksi. Toivon kuitenkin, että tämä kääntyy iloiseksi syksysksi vielä, ennen kuin talvi saapuu. Olen kovasti yrittänyt löytää kivoja asioita ja koittaa ymmärtää monimutkaisia ihmissuhteita mutta joskus se yksi ihmissuhde voi olla niin painostava, että sen alle musertuu ja onkin siksi mukavaa, että voin nyt hiukan hengähtää, kun työkuviot muuttuu.

Tämän viikon keskityn vain itseeni ja oman navan kaiveluun, rakennan itseni ehjäksi pienillä palikoilla ja ensi viikolla olen astetta lujempi ja katseeni on tulevaisuuteen. Ei liikaa märehtimistä, otetaan oppia tapahtuneista asioista ja tukeudutaan tukipilareihin, joita onneksi löytyy monen monta.

Miten parannan mielialaani kiireen ja väsymisen keskellä?

En ole tosiaan ommellut nyt tämän työkomennuksen aikana kuin pari kertaa, mutta neuleita on tullut väsättyä tai ylipäänsä erilaisia lankatöitä, kuten kirjontaa. Tämä on hyvin terapeuttista. Laitan leffan pyörimään ja otan työn käteen. Tosin, nyt on käynyt niin, että en sitten ole juurikaan liikkunut. Joka sitten taas on huono juttu. Liikkumattomuus onkin yksi syy miksi haluan pitää pienen tauon työstä. Pääsen näin liikkumaan ja seikkailemaan, se on sitä puuhaa, jota todella tarvitsen tällä hetkellä, lankatöiden lisäksi. Jos vaikka surumielinen syksy muuttuisi iloiseksi syksyksi.

Toinen tapani on sukeltaa vaatekaappini syvyyksiin ja tehdä ihania löytöjä sen uumenista. Ihana terran sävyinen neulepaitani olen tehnyt sinä vuonna kun muutimme Helsinkiin. Mitään ohjetta tähän laatikkopaitaan ei ole. Hyvin helppo ja yksinkertainen tapa neuloa paitoja. Takkini olen ommellut myös aikaa sitten, myös tuohon aikaan kun muutimme tänne. Housut olen tänä syksynä löytänyt kirpparilta ja saapikkaat ilmaisosastolta. Nämä kyllä lämmittää mieltä ja sydäntä.

Ihanaa päivää kaikille!

-Melissa-

Seuraa minua: Instagram, Facebook

Virkatut villasukat langanpätkistä on jokaisen vilukissan the juttu. Syksy on lämpimien ja pehmeiden vaatteiden aikaa. Minulle ihanat villavaatteet tuovat sitä mielihyvää mitä tuo kesällä aurinko ja lämpö. Syksyllä lämpöä tuo villavaatteet ja luonnon ruska, myös vaatteissa. Varsinkin villasukkia alkaa kaivata aika pian kun ilma kylmenee ja lattiat myös alkaa hohkaamaan viileyttä sisälle. Helpoin ja nopein tapa saada villasukat jalkaan on virkata ne. Villasukkia ei voi koskaan olla liikaa, vai mitä?

Virkatut villasukat langanpätkistä

Kotilieden lehdessä oli mahtava ohje, jota oli testattava, näin sain myös tuhottua pieniä langan pätkiä, joita en osannut missään oikein käyttää. Ohje löytyy linkistä ja kannattaa laittaa tämä talteen. Vaikka en ole mikään hyvä virkkaamaan, enkä ymmärrä ohjeita niin siitä huolimatta ohje on aika helppo, joten tällainen paukapääkin sai ihan näköiset sukat väsättyä. Näiden tekoon ei mene montaa tuntia ja siksi näitä tekee kerralla enemmänkin, vaikka koko suvulle…Jos vain jämäkeriä riittää.

Olen todella huono virkkailemaan yhtään mitään, yritystä ei puutu mutta virkkuukoukku ei vaan oikein pysy kädessä ja sitten on vielä kaikki ohjeet. Ne menee täysin yli hilseen, ainakin kymmenen kertaa. Olikin kiva huomata, että tämä ohje oli todella helppo, en kuitenkaan tehnyt ihan niin kuin ohjeessa oli kun en kaikkea tajunnut mutta sovelsin ja lopputulos on oikein onnistunut. Parasta tässä on vielä se, että muistin miten olen ekan sukan tehnyt ja näin osasin tehdä monen monta kivaa sukkaa.

Koska nämä sukat ovat aika tiheät, niin ne ovat myös todella lämpimät. Toki ohjeessa puhutaan tossuista mutta minulle nämä ovat ihan sukat vain. Tästä mallista on tullut myös ihan minun lempparini, johtuen nopeasta valmistuksesta ja toki ulkonäöstä. Eihän näitä ole pakko tehdä langanpätkistä ja pikkukeristä, vaan ihan myös ostaa langat ja tehdä oman näköisiä. Itse taas tykästyin näissä juurikin tuohon räsymatto ilmeeseen. Se jotenkin tuo niihin särmää ja asennetta. Parasta tässä on se, että joukossa on oikeasti 20 vuotta vanhoja langan loppuja. Esimerkiksi nuo ruskeat raidat. Olen aikanaan neulonut ruskean ribbineuleen, jonka olen myöhemmin purkanut ja käyttänyt langat muuhun. Loput jämät piiloutui näihin sukkiin. Aika mahtavaa.

Oikein ihanan pehmeää ja lämpöistä syksyä kaikille!

-Melissa-

Seuraa minua: instagram, Facebook