Hae
VillaNanna

Pieniä korjauksia vaatteisiin

Joskus kun on ommellut jotain itselleen, niin se ei sitten olekkaan ihan juuri niin kuin pitäisi, niin vaatteet jää pitkäksi aikaa kaappiin nyhjöttämään, saattavat mennä jopa kiertoon jos ei pää suostu raksuttamaan ollenkaan. Näille kahdelle vaatteelle kävi juuri niin. Tein, kokeilin ja kaappiin. Paidasta tiesin jo heti mitä pitää korjata mutta korjaaminenkin joskus ottaa aikaa ja paljon. Housut taas, ne olivat tässä muuton tiimellyksessä jo kierrätykseen menossa mutta nappasin ne pois sieltä ja laitoin tuunaus pinoon. Nyt vihdoin molemmat vaatteet on korjattu ja nyt toimii molemmat.

Paidasta korjasin hihat kapeammaksi ja housut lyhensin ja nyt tykkään molemmista, minulla on joku kumma halu saada tuollaisia lyhykäisiä pöksyjä jalkaan. Pätkäsen farkkuja ja suoriahousuja samaan pituuteen. Tykkään itse valtavasti, sopii hyvin tiettyyn tyyliin hyvin. Tällä hetkellä muutenkin tyylini on hiukan muuttunut, vaikka taistelen sitä vastaan kovasti. Peter Pan- syndrooma ei ota helpottaakseen, sen vuoksi ihan kiusallani laitoin olkaimelliset rintaliivit paidan kanssa, koska mä voin laittaa ja esitellä liivien nirunaruja. Tosin ei se muutoinkaan minua haittaa vaikka nirunaruja jostain vilkkuu tai laitetaan tarkoituksella näkyviin asuun.

Vähän jännittää, kun kesän jälkeen palaa töihin, yhtään ei taas tiedä mitä tapahtuu ja millaisia ovia taas aukeaa. Blogin tahti hidastuu ja toivottavasti vihdoin saadaan asuntoa laitettua niin, että ompelukin olisi paljon helpompaa tai olisi mahdollista ommella ilman koneiden jatkuvaa siirtelyä. Kun arki kunnolla alkaa, niin on aikaa laittaa kotia kuntoon. Tällä hetkellä tämä on aika kaaoksessa.

Mekko, joka ei ole minua varten

Joskus käy niin, että ihastuu kankaaseen, ihastuu malliin ja ompelee mallin nopeasti ja odottaa kuumeiseti, että saa mekon päälleen ja ……………. Kamala! Näin kävi minulle tänä kesänä. Lumppulaatikon kätköistä kaivoin kankaan, jonka olen hulluina aikoina ostanut kun hurahdin viskoosiin ja tämä suloisuus pilkisti laarista ja vilkutteli. Kangasta on käytetty myös erilaisiin tuunauksiin yms. koska tätä on iso määrä, vieläkin jäi pätkä ja nyt jännittää tuleeko siitä koskaan tehtyä yhtään mitään, sillä ei tämä ole minun kangas, eikä mekkokaan. Tunnen olevani tämä päällä pikkuinen possu, jolle on puettu kukkaseppele päähän. 
Mieheni uskaltaa olla toista mieltä ja tämä mekko on kuulemma yksi lemppareista, johtuukohan tuosta porsaasta? Mene ja tiedä. Meillä ei yleensä kohtaa nämä asiat vaikka mies osaa löytää ja ostaa minulle upeita kenkiä. Mutta vaatteet ei yleensä osu ihan yhteen…Poikkeuksiakin kyllä löytyy. 
Olen nyt vähän kahden vaiheilla, että mitä tälle mekolle nyt tekisi. Pistänkö Kierrätyskeskukseen, Hopeen, myynkö vai jätänkö vielä muhimaan ensi kesään ja ehkä tuunaan sen. Ehkä se selviää aikaanaa. Mekko on Burdan kaavalla tehty ja kaavan voi ostaa myös netistä. Tykkään mallista edelleen ja kaava oli helppo ja nopea, ehkä ongelma on enemmänkin kuosi ja väri, jotka eivät ole mun juttu ollenkaan vaikka romanttisesta härpäkkeestä tykkäänkin.