Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun – tästä asusta tuli kuin suoraan satukirjasta
0
Joskus vaatteet eivät synny tarpeesta vaan tunteesta. Eilen ompelukone lauloi pitkälle iltaan, ja pala palalta syntyi asu, joka näyttää aivan siltä kuin olisin astunut vanhaan satukirjaan. Tämä itse ommeltu romanttinen kesäasu syntyi rakkaudesta röyhelöihin, vintagehenkisiin yksityiskohtiin ja vaatteisiin, joilla on tarina. “Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun” kuvaa täydellisesti sitä tunnetta, joka valtasi minut, kun sidoin viimeisen rusetin paikalleen.
Ompelin itselleni unelmieni romanttisen kesäasun – tästä asusta tuli kuin suoraan satukirjasta
On hetkiä, jolloin kangas tuntuu käsissä enemmän kertomukselta kuin materiaalilta. Sellainen hetki oli eilen.
Levitin pöydälle valkoisen sydänkuvioisen kankaan ja punavalkoisen ruudun, enkä vielä täysin tiennyt, millainen asusta tulisi. Tiesin vain, että halusin jotakin pehmeää, romanttista ja sellaista, joka näyttäisi kuin se kuuluisi aurinkoiseen puutarhaan, vanhaan italialaiseen kivitaloon tai kesäiseen satumaailmaan.
Ja ehkä vähän myös minulle.
Olen aina rakastanut vaatteita, joissa on tunne mukana. Sellaisia, joita ei löydä ketjuliikkeen rekistä kymmeninä samanlaisina kappaleina. Vaatteita, joissa näkyy kädenjälki, pienet epätäydellisyydet ja se, että joku on oikeasti käyttänyt aikaa niiden tekemiseen.
Siksi ompelu tuntuu minulle niin tärkeältä. Kun ompelee itse, ei synny pelkästään vaate. Syntyy tunnelma, muisto ja joskus jopa pieni pala identiteettiä.
Tähän asuun halusin:
- suuret puhvihihat
- rusetit eteen
- röyhelöiset lahkeet
- kevyen vintage-romanttisen tunnelman
jotain satumaista mutta silti käyttökelpoista
Rakastan erityisesti sitä, miten valkoinen sydänpaita ja ruudulliset housut näyttävät yhdessä melkein vanhan ajan pyjamasetiltä, mutta kuitenkin modernilta ja rohkealta. Tässä on jotain samaa kuin vanhoissa satukuvituksissa, joissa vaatteet olivat pehmeitä, kerroksellisia ja hieman yliampuvan romanttisia. Ehkä juuri siksi tämä tuntuu niin omalta.
Ompelin asua pitkälle iltaan asti. Siinä vaiheessa, kun maailma hiljenee ja kuuluu vain ompelukoneen ääni, tulee usein tunne, että on täysin oikeassa paikassa. Jokainen röyhelö ja jokainen rusetti teki tästä enemmän “minun näköisen”. Ja kyllä, tiedän varmasti, että tämä asu jakaa mielipiteitä.
Joku ajattelee ehkä, että se on liian romanttinen, liian runsas tai liian erikoinen. Mutta juuri siksi pidän siitä niin paljon. Maailmassa on jo tarpeeksi turvallisia vaatteita. Minä haluan vaatteita, jotka näyttävät siltä, että niillä on oma tarina. Ehkä juuri siksi käsintehdyt vaatteet koskettavat niin monia. Niissä näkyy aika, tunne ja luovuus tavalla, jota pikamuoti ei koskaan pysty täysin jäljittelemään.
Tämä asu muistutti minua myös siitä, miksi käsityöt ovat niin tärkeitä. Ompelu rauhoittaa, kehittää luovuutta ja antaa mahdollisuuden rakentaa jotakin täysin omannäköistä. Kun tekee itse, oppii samalla katsomaan vaatteita aivan eri tavalla. Yhtäkkiä ei mietikään vain sitä, mitä ostaisi seuraavaksi, vaan mitä voisi luoda omin käsin. Ja ehkä kaikkein tärkeintä on tämä: kun puin asun ensimmäistä kertaa päälle, tunsin itseni onnelliseksi. Ei täydelliseksi. Ei trendikkääksi. Vaan omaksi itsekseni. Ja se on vaatteessa lopulta kaikkein kauneinta.
Mitä mieltä te olette tästä romanttisesta itse ompelemastani asusta? Voisitteko itse käyttää jotain tällaista?
Aurinkoista viikonloppua kaikille!
Seuraa minua: