Käsityöharrastus ei ole halpaa
4
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa! Tiedätkö, mikä on vielä kalliimpaa kuin bensan hinta, sähkö ja avokadoleipä yhdessä? No, käsityöharrastus tietenkin! Ja silti me vaan hymyillään, kun löydetään se ”tarpeellinen” trikoo- tai merinovillakangas – viidettä kertaa tällä viikolla.
Käsityöharrastus ei ole halpaa. Mutta se on terapeuttisempaa kuin viisi kertaa psykologilla – ja tuotoksista saa pitää kiinni.
Käsityöharrastus ei ole halpaa – mutta onneksi lankakeriä ja kankaita ei lasketa!
Tässä ei ole kaaos – tässä on luovuuden polku.
Langat maksaa, mutta niin maksaa elämäkin – ja kangas vielä enemmän! Hyvä merinovillalanka voi maksaa enemmän kuin viikonloppureissu Kuopioon, ja viskoositrikoo tuplasti sen verran – jos siinä on flamingoja tai seeproja. (Koska miksi ei?) Ja silti me ostetaan – koska se kuosi! Se fiilis! Ja se mahdollisuus, että just tästä syntyy mekko, joka pelastaa koko elämäntilanteen.
Varasto ei ole kaaos – se on järjestetty inspiraatio
Kun joku kysyy, miksi sinulla on 27 muovilaatikkoa lankaa ja kangasta olohuoneessa, vastaat: ”Tää on mun varasto. Tärkeä osa prosessia.”
Käsityöläisen kaapit eivät ole täynnä rojua – ne ovat täynnä potentiaalia! Jokainen kaavapaketti, kangaspala ja puikko odottaa sitä oikeaa hetkeä. Ja koska kangas ei homehdu (toivottavasti), se on melkein kuin säästötili – mutta hauskempi.
Ei, en kaatanut kaapillista materiaalia pöydälle. Tämä on suunnittelua.
Ompelukone ei petä – paitsi silloin kun se tekee sitä ihme siksak-jumitusta
Sä tiedät, että tää harrastus ei ole halpa, kun huomaat sanoneesi ääneen lauseen: ”Tarvitsen uuden peitetikkikoneen.” Ja sitten selaat Tori.fi:tä, Verkkokauppaa ja kaikki suomalaiset kangaskaupat… vaan huomatakseen, että kaikki koneet maksavat saman verran kuin viikon Thaimaan-reissu.
Mutta hei – ainakin kone pysyy kotona. Ja sillä saa aikaan itselle täydellisesti istuvat housut, joita kaupasta ei koskaan löydy. Vähän kuin tekisi ruokaa itse – paitsi että tämä voi vaatia 40 euron kaavat, kolme metriä kangasta ja hermoromahduksen.
Mutta se tunne, kun valmistuu… priceless.
Se hetki, kun viimeinen tikki on tehty, lanka päätelty, tai ompelusauma silitetty. Se on euforiaa. Se on se hetki, kun peilin kautta katsoo sinua uusi vaate – jonka sinä teit. Ihan itse. Omat kädet, omat virheet ja oma ylpeys. Ja silloin koko se kangasbudjetin repeäminen ei tunnu enää missään.
Tarkoitus oli vain lyhentää yhdet housut – nyt on ompeluhuone, 400€ kone ja oma Etsy-kauppa.
Rentoa päivää kaikille!
Seuraa minua:
Pitääkö tyylibloggaajalla olla aina jotain uutta
Pitääkö tyylibloggaajalla olla aina jotain uutta? Olen viime aikoina pohtinut paljon tätä kysymystä. Ehkä siksi, että kevät tuo aina mukanaan uutuuden kaipuun – lehtien muotisivut pursuavat trendejä, ja some on täynnä raikkaita värejä, uusia mallistoja ja “täydellisiä kevätkamoja”. Ja samalla sitä huomaa katsovansa omaa vaatekaappia miettien: pitäisikö munkin ostaa jotain uutta? Näyttääkö tämä vanha takki jo liiankin tutulta?
Pitääkö tyylibloggaajalla olla aina jotain uutta
Mutta mitä enemmän tätä mietin, sitä vakuuttuneempi olen siitä, että tyylibloggaajan ei tarvitse olla jatkuvasti uuden perässä. Tyyli ei ole kertakäyttöinen juttu. Se ei ole sitä, että joka postauksessa olisi uudet kengät tai trendikkäin hame – vaan sitä, että rakentaa jotain pysyvämpää. Jotain omaa.
Minä itse tykkään käyttää samoja vaatteita eri tavoin. Rakastan sitä, kun voin yhdistää viime kevään lempparimekon uusiin kenkiin, tai kerrostan tutun neuleen alle kauluspaidan ja saan heti vähän uudenlaisen fiiliksen. Ei tarvita kokonaan uutta, vaan uusi tapa katsoa tuttua.
Ja toisaalta – rehellisesti – en edes halua olla jatkuvasti ostamassa. Se ei ole kestävää, ei ympäristölle eikä lompakolle. Enkä usko, että minun lukijatkaan odottavat sitä. Ehkä me kaivataan enemmän aitoutta kuin alati vaihtuvaa kulissia. Aitoa pukeutumista, jossa näkyy arki, tunne, ja persoonallisuus. Se on sitä tyyliä, mikä oikeasti kestää aikaa.
Neule: PréPorté
Housut: Itse tehdyt
Oman tyylin voima ei synny uutuuksista, vaan siitä, miten puet tarinasi ylle yhä uudelleen.
Mitä vanhemmaksi tulen, sitä enemmän huomaan kaipaavani rauhaa myös pukeutumiseen. En halua kiirehtiä trendien mukana, vaan haluan pysähtyä, hengittää, pukea päälle villatakin jonka taskussa on viime syksyn lehti – ja muistaa, että vaatteet kantavat mukanaan tarinoita. Ne eivät ole pelkkiä kankaita, vaan muistoja, tunteita, päiviä, jolloin tapahtui jotakin tärkeää tai ihan tavallista.
Tässä kevään kynnyksellä haluan rohkaista myös sua katsomaan omaa vaatekaappiasi uusin silmin. Löytyykö sieltä vaate, jota et ole käyttänyt hetkeen? Voisitko stailata sen uudella tavalla? Ehkä yhdistää hameen neuleeseen, jota et ole ennen kokeillut? Tai pukea sen “juhlavaatteen” ihan tavalliseen arkipäivään? Koska ei, tyylibloggaajalla ei tarvitse olla aina uutta. Riittää, että on oma itsensä. Ja se, jos mikä, on aina muodissa.
Lempeyttä ja kerroksia kevääseen,
Nanna
Seuraa minua: