Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
0
Ah, pääsiäinen. Se maaginen aika vuodesta, kun kaupat täyttyvät pörröisistä tipuista, lapset sokerihumalasta ja aikuiset… no, ainakin minä, laiskottelusta ja suklaamunien mättämisestä. Lopulta pääsiäinen oli ohi aivan liian nopeasti.
Pääsiäinen: suklaamunia, laiskottelua ja vähän parveketerapiaa
Tänä vuonna päätin, että pääsiäinen ei ole pelkkää kaaosta ja stressiä, vaan nyt otetaan iisisti. Ja kuinka siinä sitten kävikään? No, me käytännössä vain nukuttiin ja syötiin suklaamunia. Aina kun joku kysyi, mitä teitte pyhinä, vastasin ihan pokkana: “En mitään, ja se oli parasta ikinä.”
Ensimmäinen aamiainen uudessa kodissa ja vielä pöydän ääressä
Tiedättekö, mikä oli oikeasti iso juttu? Me syötiin ekaa kertaa yhdessä aamupala pöydän ääressä tässä uudessa kodissa. Siis oikeasti katettiin pöytä, lapsi istui (melkein paikallaan), minä hengitin syvään ja mietin, että tässä se nyt on, meidän uusi arki. Ei enää muuttolaatikoita pöydällä eikä kahvikuppia lavuaarin reunalla. LED-kynttilät paloivat nätisti (meillä ne palaa kyllä muutenkin läpi vuoden) ja hetkeksi kaikki tuntui vähän juhlavammalta, vaikkei kukaan ollut edes kammannut hiuksiaan.
Parvekkeen melkein-ihme
Päätin myös vihdoin tarttua siihen ikuisuusprojektiin nimeltä tee parvekkeesta viihtyisä paikka, älä kaaosvarasto. Ja kuulkaa – sain parvekkeen melkein valmiiksi! Se “melkein” on tärkeä. Siellä on nyt matto (joka ei ole ihan oikean kokoinen), pari LED-kynttilälyhtyä ja sellainen fiilis, että tässä voisin joogata, jos osaisin joogata. Ja sitten se hetken inspiraatio: tein itselleni söpöily löhöämispaikan lattialle. Tiedättekö, pehmusteita, viltti, kahvimuki, ehkä kirja jota en oikeasti aio lukea. Vaan kuinkas kävikään? Söpö, meidän perheen pörröisin jäsen, katsoi paikkaa kerran, huokaisi tyytyväisenä ja omi sen. Eli nyt mulla on lattialla pehmustettu koiranpeti. Ihana.
Työhuoneen linnoitus… tai sen yritys
Minulla oli myös suuria suunnitelmia: laittaa työhuone siihen kuntoon, että voisin linnoittautua sinne tekemään niitä hommia, joita normaalisti lykkään ikuisuuteen. No, sainhan mä sen järjestykseen! Hetken seisoin ovella, tuijotin aikaansaannostani ja mietin, että “nyt teen hommia kuin kunnon yrittäjä”. Mutta sitten… laiskotti liikaa. Se uusi, upea työtila jäi täysin käyttämättä, koska sohva oli pehmeä ja suklaamunat lähempänä.
Pääsiäisen opetus: vähempikin riittää
Lopputulos? Tämä pääsiäinen ei ollut täydellinen Pinterest-juhla eikä Instan arvoinen. Mutta meillä oli kivaa. Nukuttiin, syötiin, vähän järjesteltiin ja naurettiin. Ja ehkä juuri se teki tästä pyhästä niin onnistuneen. Jos jotain opin, niin sen, että kaikki ei aina tarvitse olla valmista. Melkein valmis parveke, melkein käytetty työhuone ja täysin viety löhöpaikka, siinä tämän vuoden pääsiäispyhien virallinen saldo. Ja tiedättekö mitä? Se riitti oikein hyvin.
Ehkä nyt kun kello löy vappuaikaa, minäkin herään ja löydän uuden rytmin työhuoneessa ja silloin myös blogi muuttaa omalle kiertoradalleen ja täyttyy mitä ihanimmista asuista. Ehkä se on utopiaa, ehkä taas ei, ehkä ompeluprinsessan uni on liian syvä. Tänään kuitenkin ravistan sen prinsessan hereille.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Kun pinna palaa ja kori täyttyy
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi! Kävitkö joskus kirpparilla lohduttamassa itseäsi? Et ole yksin. Mutta onko kiukkushoppailu koskaan oikeasti ekologista – edes silloin, kun ostaa käytettyä? Minulla on teille tähän liittyvä tarina, jonka haluan jakaa. Tämä on tarina, josta en ole ylpeä, enkä edes ymmärrä miten tässä näin kävi, mutta kerron sen teille, jotta ette itse lankea samaan harhaan.
Kun pinna palaa ja kori täyttyy: Kiukkushoppailu, tuo arjen pieni ekokatastrofi?
Aloitetaan siitä kun kiukku nousee ja nousee, sitä ei saa pysäytettyä millään, ei sitten millään. Tila vain pahenee ja pahenee, tuntuu kuin olisit höyryveturi, jonka korvista nousee savu ja ääni on kuin junan pilli. Siitä olotilasta ei voi seurata mitään hyvään.
Kiukku, kävely ja UFF
Töissä ei mennyt hyvin. Itse asiassa meni niin huonosti, että teki mieli paiskata tietokone ikkunasta ja hypätä itse perässä. Ja sitten suutuin vielä miehelleni – en ehkä edes oikeasti hänen tekemisistään, vaan siitä, että joku oli lähettyvillä ja hengitti väärään tahtiin. Lähdin kävelemään. Kiukulla. Tarkoitus oli tuulettaa päätä, mutta päädyinkin UFFiin. Ja sieltä kotiin tulin kolmen hameen (ei istu), seitsemän kynttilänjalan (ei tarvita) ja palapelin (muka perheaktiviteetti?) kanssa.
odellisuudessa kori täyttyi UFFissa yliäyräiden, mutta jostain sain kuitenkin sen verran järkeä päähäni, että mukaan lähti vain ja ainoastaan yksi hame, kahdet housut, body ja kaksi takkia. Totta on se, että en ole sovittanut vaatteita, kerran ollut yksi takeista päälle kun mentiin viemään koiria ulos. Mutta jatketaan..
Kirppis ei ole synninpäästö
Kiukkushoppailu tuntuu lohdulta. Ja kun ostaa käytettynä, se tuntuu melkein sankariteolta – eikö niin?Mutta ekologisuus ei ole tunneostos. Jos ostos päätyy käyttämättömänä takaisin kiertoon, sen elinkaari ei pitene. Se on ekologinen bumerangi, joka käy kääntymässä kodissasi ennen kuin jatkaa matkaa.
”Mutta se oli vain kolme euroa!” Kolmen euron paita ei ole ilmainen – se maksaa tilaa, aikaa ja joskus mielenrauhaa. Kun kymmenen halpaa ostosta kertyy, on taskussa vähemmän rahaa ja kaapissa enemmän hämmennystä. Ongelma ei ole ostaminen, vaan miksi me ostamme. Usein haemme kontrollia, lohtua tai hetken hallinnan tunnetta, kun maailma ympärillä tuntuu keikahtaneen.
Mikä sitten auttaa?
Jos tekee mieli ostaa jotain kiukulla, ehkä ensin kannattaa:
- Kirjoittaa päiväkirjaan sivu täyteen rumia sanoja
- Käydä kävelyllä ilman lompakkoa
- Soittaa ystävälle ja kertoa kaikki
- Piirtää kiukkukukka
- Ottaa kuva jostain kummallisesta kirpparilöydöstä ja postata se someen: #kiukkukirppisfiilis
Loppusanat ja kahvihöyryt
Kirppari ei ole vihollinen. Se on mahdollisuus – kun siellä käydään, eikä paeta. Kiukkushoppailu on vähän kuin suklaalevy: lohduttaa hetken, mutta ei täytä sitä oikeaa tarvetta. Joten ensi kerralla kun tekee mieli ostaa oranssi huivi, pysähdy hetkeksi. Tarvitsetko sitä, vai tarvitsetko hetken hiljaisuutta ja teetä? Tavara ei ratkaise tunnetta. Mutta tunne, kun et tarvitse mitään – se voi olla parempi kuin yksikään palapelirasia.
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS: