Let’s make clothes together
0
Let’s make clothes together! Ei, ei englanniksi. Mulla menee aivot solmuun. Otetaan uusiksi, suomeksi!
Tehdään vaatteita yhdessä!
No niin, alkaa näyttämään paremmalta. Päätin tuossa jokin aika sitten pitää vaatteiden tekopäivän ja koittaa valmistaa niin monta vaatetta päivän aikana kuin vaan on mahdollista. Kuinkas kävi? Miten paljon sain aikaan? Vai sainko mitään. En saanut paljoa aikaan, mutta jotakin sentään.
Let’s make clothes together
Ompelin topin ja hameen, yksi ompelijan kesäpäiväkirja. On päiviä, jolloin sormet kaipaavat lankaa ja neulaa, ja kun kangas alkaa elää käsissä, syntyy enemmän kuin vain vaatteita, syntyy hetkiä, muistoja ja toistoja, jotka kantavat vuosien yli. Tällä kertaa syntyi kaksi: toppi ja hame. Molemmilla oma tarinansa, oma rytminsä. Lämpimän kesätuulen kuljettamina ne hiipivät ompelupöydälle kuin ystävät, jotka eivät koskaan petä.
Ruudullinen toppi ja hame: modernia maalaistunnelmaa
Projektini oli sinivalkoruudullinen kaksikko: Toppi ja hame, jotka näyttävät yhdessä mekolta mutta taipuvat myös erikseen moneen. Kankaassa on sellaista vanhan ajan charmia, joka tuo mieleen peltojen laidan, vastaleikatun heinän ja pitkät kesäillat.
Kaavat
- Toppi: Burda style 6/2020
- korsettivyö: Burda 6/2009 ( Lisäsin vain helman )
Toppi on ihanan rento ja väljä. Parasta siinä on leveä röyhelö, joka kehystää pääntien pehmeästi. Hame taas laskeutuu rennosti, lantiolta rypytettynä, ja sen siluetti on kevyt mutta selvästi muotoiltu. Tämä kaksikko on samalla kertaa sekä ranskalainen maaseutu että suomalainen torstai, jolloin tekee mieli pukeutua kauniisti ilman sen kummempaa syytä.
Pala omaa aikaa
Jokainen ompelija tietää: kangas ei koskaan valehtele. Se kertoo heti, jos olet kiireessä tai ajatuksissasi muualla. Siksi jokainen näistä vaatteista syntyi rauhassa, keskellä tavallista päivää, jolloin oli tilaa keskittyä yksityiskohtiin. Ompelukoneen hurina on terapeuttinen, ja kun silität sauman viimeisen kerran, tunnet sen, tämä vaate jää.
Minulle vaatteiden tekeminen itse ei ole vain käsityötä. Se on oman identiteetin rakentamista, elämän hidastamista ja tilan tekemistä kauneudelle, joka ei huuda mutta jää mieleen. Vaatteeni eivät ole koskaan kertakäyttöisiä. Ne ovat osa vaatekaappipäiväkirjaa, joka kasvaa, elää ja hengittää kanssani.
Tule mukaan: tehdään yhdessä
Jos sinäkin haaveilet oman mekon, hameen tai topin ompelemisesta, niin tämä on kutsu: Let’s make clothes together. Jaetaan kaavat, tarinat ja vinkit. Kommentoi, millaisia vaatteita sinä haluaisit tehdä. Haluan kuulla juuri sinun projektistasi, oli se sitten ensimmäinen tai viideskymmenes.
Mukavaa päivää!
Seuraa minua:
Rätti ja lumppu -projekti
Tästä lähtee Rätti ja lumppu -projekti. Se uusi, uuden asunnon luoma projekti. Ylijäämäprojekti kun katosi kuin taivaan tuuliin. Se vilkuttelee minulle välillä sumuverhon takaa, vaikka en haluaisi sitä edes katsoa.
Rätti ja lumppu -projekti
On olemassa kaksi kassia, jotka eivät suostu pysymään hiljaa. Ne supisevat keskenään, vaikka sulkisin kaapin oven, ehkä vielä enemmän juuri silloin. Ne puhuvat kankaista, jotka ovat nähneet maailmaa, muotoutuneet mekoiksi ja housuiksi, olleet mukana juhlapäivissä, arjessa ja ehkä sydänsuruissakin. Ne ovat pullollaan värejä, kuluneita nurkkia, jämäpaloja, hihansuita ja kankaisia tarinoita, jotka eivät ole valmiita loppumaan.
Nämä kaksi kassia ovat nyt saaneet yhteisen nimen. Rätti ja lumppu -projekti.
En tiedä miksi nimi tuntuu niin oikealta. Ehkä siksi, että siinä on jotain pehmeän anarkistista, jotain rehellistä ja silti lempeää. Se ei kaunistele, se hellii. Se ei vähättele, se kertoo totuuden juuri sellaisena kuin se on, mutta pitsireunuksella.
Rätti ja lumppu on uusi ompeluprojektini, jonka säännöt ovat yksinkertaiset, mutta armollisesti rajatut:
- Käytän vain näissä kahdessa kassissa olevia materiaaleja.
- En yhdistä mitään muuta uutta, ei uusia kankaita, ei vastaleikattuja nappeja.
- Vain se, mikä on jo olemassa.
- Vain se, mitä on joskus purettu talteen, säästetty ehkä joskus tätä hetkeä varten.
Uusi projekti ja uudet kujeet
Näissä kasseissa on paitoja, jotka ovat haalistuneet auringossa. Verhokankaita, jotka olivat liian pieniä ikkunaan. Mekko, jonka helma ratkesi eräänä tanssittuna iltana. Villakangaspaloja, joita en raaskinut heittää pois, ja epämääräisiä suikaleita, jotka ovat kuin muistikirjan repaleisia sivuja. Jokaisessa on tarina, joka kutkuttelee jatkoa.
Tämä projekti ei ole nopea. Eikä sen tarvitse olla. Ompelen kun ehdin. Leikkaan, kun huvittaa. Ja annan materiaalien kertoa, mitä niistä haluavat tulla. Ehkä rätti onkin salaa keijujen viitta. Ehkä lumppu piilottaa sisäänsä tarinan, joka löytyy vasta kun kaikki langanpäät ovat solmittu yhteen. On lohdullista katsoa kaikkea tätä sekamelskaa ja tietää, että mitään ei tarvitse ostaa. Että minulla on jo kaikki mitä tarvitsen. Että käsissäni on kaksi kassillista mahdollisuuksia, ei ongelmia. Vain mahdollisuuksia.
Rätti ja lumppu ei ole vain projekti, se on lempeä kapina kertakäyttöä vastaan. Se on hidas hymy maailmalle, joka kuluttaa liikaa ja liian nopeasti. Tule seuraamaan matkaa. Tiedä vaikka jostain rätistä kasvaisi taikaviitta, ja lumpusta ompelisin satumetsän mekon. Tai ainakin uuden lempityynyn, joka tietää enemmän tarinoita kuin minä koskaan ehdin kirjoittaa.
Rentoa päivää!
Seuraa minua: