Roskasta romantiikkaa
0
Mikä ihana tapa sekoilla luovasti, roskasta romantiikkaa: junk journal -kortti hurmaa! Tämä ei ole askartelua. Tämä on elämys. Tämä on terapian, kahvin ja kimaltavan sekamelskan liitto.
Roskasta romantiikkaa: junk journal -kortti hurmaa!
Voiko kahvipussin reunasta, käytetystä nuottivihosta tai vanhasta meikkilehden sivusta syntyä jotain niin liikuttavaa, että sydän hypähtää pienestä? Kyllä voi. Tervetuloa junk journal -maailmaan, siihen paperinpölyiseen, pitsinrepaleiseen todellisuuteen, jossa jokainen repeämä kertoo tarinaa. Tämän päivän projektina syntyi interaktiivinen kortti pahvista, joka sai uuden elämän värien, tekstuurien ja toistensa yli liimautuvien muistojen kautta.
Kortin pohjana on täysin kierrätetty pahvi, jonka päälle on rakennettu kerros kerrokselta tarina. Mustavalkoinen pilkkunauha, nuottipaperin nostalgia ja pinkin paperin uhkea herkkyys sulautuvat niin, että tekisi mieli kehystää koko kortti seinälle. Interaktiivisuus syntyy taskuista, väliin sujautetuista salaisuuksista ja käännettävistä osista, pieniä yllätyksiä jokaiselle, joka kortin avaa.
Tämä ei ole pelkkä askartelu. Tämä on vastaisku massatuotannolle. Tämä on rakkauskirje hitaalle elämälle, sille että kauneus ei vaadi kiiltoa vaan kerroksia. Jokainen pala paperia, jokainen pitsinpalanen on kerätty kuin aarteita: vanhoista kirjekuorista, kirpparilta löytyneistä nuottivihkoista, äidin vintiltä pelastetusta kirjepaperista. Roskasta tuli runoutta.
Junk journalin huumaa
Junk journal -kortin tekeminen on kuin olisi pieni taikuri, joka saa rikkinäisenkin näyttämään satumaiselta. Samalla saat tehdä juuri niin suurieleisesti tai minimalisesti kuin haluat. Minun maailmassa tietenkin yli on juuri sopivasti. Yhdistetään mustaa kahviservettiä, Barbien 60-luvun mainoskuvaa ja herkän vaaleanpunaista paperia niin, että silmät loistavat ja sormet syyhyävät.
Ja se tunne, kun saat ojentaa tämän kortin jollekulle: ”Olet minulle tärkeä.” Ei printtipainoa, ei massapostitusta. Vaan pala sinua, roskista syntynyt runollinen kauneus. Junk journal ei ole trendi. Se on elämäntapa, jossa mikään ei ole roskaa, kaikki on mahdollisuus. Ja se, jos mikä, tekee tästä harrastuksesta suorastaan vastustamattoman.
Ja näiden tekeminen vie suoraan kohti ihanaa flow-tilaa, sitä tilaa, jota rakastan kun ompelen tai neulon. Myös tämä johtaa siihen tilaan, kuulet vain paperin kahinaa, sen pienet sanat, jotka kuiskuttaa korvaan mihin haluaa asettua kortissa tai kirjassa
Ihanaa päivää kaikille!
Seuraa minua:
LUE MYÖS:
Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa
Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa, jos kaapit tursuavat kenkiä ja hyllyt notkuvat mekkoja? Tämä kysymys herättää ristiriitaisia tunteita, ja hyvä niin. Ekologisuus ei aina näytä pelkistetyltä kapselipuvustolta tai harmaalta säkiltä. Jos rakastat tyyliä, värejä ja vintagehelmiä, mutta samalla haluat kantaa vastuuta, tämä postaus on sinulle. Katsotaan, mitä tapahtuu, kun avaan vaatekaappini ovet ja kysyn suoraan: onko se synti vai sittenkin tapa pelastaa maailmaa?
Voiko olla ekologinen vaatevuoren kanssa?
Rakastan vaatteita. Rakastan värejä, erilaisia tekstuureja, hattuja, kenkiä, printtejä ja kaikkea, missä näkyy tunne. Jos avaat kaappini, saatat kuvitella, että sisällä asuu pieni vaatekauppa. Ja kyllä, kenkiä on enemmän kuin minulla on jalkoja. Mekkoja löytyy joka sävyssä, ja hameita, joita “ehkä vielä käytän”, on viidellä hyllyllä. Silti väitän, että voin olla ekologinen, tai ainakin ekologisempi kuin moni muu.
Tässä kohtaa joku pudistelee päätään ja huutaa ruudun takaa greenwashing! Mutta odota hetki.
Ekologisuus ei ole pelkkää asketismia. Se ei tarkoita sitä, että pukeutuisit säkkiin ja eläisit ilman intohimoja. Se voi myös tarkoittaa sitä, että käytät kaiken, aivan kaiken, mitä omistat. Että korjaat, yhdistät, lainaat ja ennen kaikkea: rakastat. Koska kuluttaminen ei ole pahasta silloin, kun se muuttuu jatkuvasta ostamisesta jatkuvaksi käytöksi.
Minun tapani olla ekologinen ei ole vaatteiden vähyys. Se on niiden käyttöikä.
Ostan lähes kaiken second handina. Metsästän, tuunaan, muokkaan. En osta halpamuotia. En tilaa neljäkymmentä uutta mekkoa vuodessa. Mutta kun löydän yhden täydellisen, se jää luokseni vuosiksi. Rakastan myös jakaa vaatteita ystävien kanssa. Yksi ja sama vaate saattaa kiertää meidän porukassa kolmekin vuotta, välillä eri paikkakunnilla.
Toisin sanoen: vaatekaappini ei ole kertakäyttöinen vaan kiertotaloudellinen. Ongelma ei ole se, kuinka monta vaatetta sinulla on. Ongelma on se, kuinka monta niistä jää käyttämättä. Ekologisuus on monella tavalla asenne. Jos jokainen vaatekappaleesi on tarina, muisto tai palanen identiteettiäsi, olet jo pidemmällä kuin moni “vain vastuullista uutta” ostava.
Sitten on ne kengät!
Tunnustan: kenkiä on paljon. Aivan liikaa järjellä mitattuna. Mutta kenelläpä olisi järki päässä silloin, kun löytää 70-luvun korkonilkkurit täydellisessä kunnossa? En osta kenkiä, koska tarvitsen niitä. Vaan koska ne kertovat jotain, ja ne säilyvät. Ja jälleen kerran, ostan ne käytettynä. Korjautan suutarilla. Ja kyllä, joskus lahjoitan eteenpäin. Jokainen pari saa arvoisensa kohtelun.
Se, että minulla on paljon, ei tarkoita, että tuhlaan. Se tarkoittaa, että valitsen, säilytän ja arvostan.
- Entä jos ekologisuus ei olisikaan täydellinen ostolakko vaan älykäs kiintymyssuhde?
- Entä jos rakastaisimme tavaroita niin paljon, että ne eivät koskaan joutuisi roskikseen?
Ekologisuus ei ole helppo polku, eikä se ole kaikille sama. Mutta yksi asia on varma: emme pelasta maailmaa vihaamalla itseämme tai toisiamme. Me pelastamme sen rakastamalla enemmän, myös niitä asioita, joita jo omistamme. Loppujen lopuksi kysymys ei ole vain siitä, kuinka paljon sinulla on. Vaan siitä, kuinka paljon käytät, arvostat ja elät niiden asioiden kanssa. Eli kyllä, voin olla ekologinen vaatevuoren kanssa. Ja ehkä sinäkin voit.
Nautinnollista päivää!
Seuraa minua: