Omituinen hiihtoretki
6
Aurinko pilkistää sälekaihtimien takaa ja huutaa hiihtämään. Näin sai alkunsa omituinen hiihtoretki, jollaista ei ole sitten nähty vuosi kausiin. Nimittäin en ole hiihtänyt sitten nuoruusvuosieni. Muistan miten hiki hatussa hiihdettiin pitkin Runosmäen pururataa ja tuntui kuin ei olisi päässyt eteen eikä taakse. Kaatumiset kyllä muistaa, mutta eipä juuri muuta. Muistan myös ne pitkät hiihtoretket latumajalle Runosmäestä. Sellaisia reissuja kaipaa edelleen.
Omituinen hiihtoretki
Hiihtoretki alkoi hiukan nihkeästi, mies kyseli monta kertaa aamun aikana, että onko nyt oikea hetki mennä ja siellä tuulee ja sitä ja tätä. Mutta minä pidin pintani, haluan hiihtämään. Sitten huomattiin, että eihän monot mahdu enää pojalle ja suksetkin ovat ihan liian pienet. Eipä auttanut muu kuin jättää poika sohvalle makaamaan ja tutkia mitkä sukset toimii minulla. Noh, ne pojan pienemmät vermeet. Ei muuta kuin palttoota päälle ja sukset kainaloon ja pihalle.
Meno oli sitten sen tyylistäkin, sukset eivät luistaneet ja mieskin veti semmoisen lätsähdyksen takamuksilleen, että mäjähdys kuului varmasti toiselle puolen Suomea. Noh, ei auttanut kuin rauhoittua ja antaa hengityksen tasaantua. Otettiin sukset taas kainaloon ja kipiteltiin sukset kainalossa eteen päin. Hetken päästä taas sukset jalkaan ja ei kun juoksemaan suksilla, eihän niillä päässyt liukumaan kunnolla.
Herkutteluhetki Vanhassa Pehtoorissa
Koska kyseessä oli laskiaissunnuntai, niin pakkohan oli piipahtaa Haltialan laskiaisriehassa nauttimassa soppaa ja laskiaispullaa, näin jaksaa taas mennä kuin tuulispää juoksemalla sukset jalassa. Kun olimme nauttineet herkkumme, niin ei muuta kuin eteen päin. Vastaan jolkotteli lauma koiria vapaana ja minähän koirapelkoisena ihmisenä saan hepulin ja otan jalat alleni, sukset ja sauvat jäivät siihen ja juoksin kovaa vauhtia pakoon, suoraan ojaan, jossa oli iso määrä pehmeää lunta ja sinnehän meikäläinen upposi, mutta kovassa tohinassa ryömin vain eteen päin kuin olisin taistellut elämästä ja kuolemasta.
Koirat jolkotti rauhallisena ohi ja minä pääsin kuin pääsinkin yläs ojasta. Ei muuta kuin sukset jalkaan ja kovalla juoksulla kotiin. Puolessa välissä matkaa tuntui kuin olisi henki loppunut, mutta ei kuin täysillä eteen päin kuin tuulispää. Potkin ja työnnän vauhtia sauvoilla mutta eteen päin ei vaan pääse. Hiki virtaa otsalla ja näen jo kodin katon. Juoksu kovenee ja kovenee. Vihdoin kotona ja olo on mahtava. Ensi kerralla toivottavasti sukset jo luistaa.
Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!
Seuraa minua:
Mun keskeneräiset työt
Mun keskeneräiset työt ovat tällä hetkellä jotenkin suurentuvaa lajia. Pää on täynnä ideoita ja sotku vain kasvaa. Nyt kun ompelukin on alkanut kiinnostaa niin tekemistä olisi vaikka kuinka monelle tyypille. Olen tässä valitellut, että en ole oikein saanut ommeltua mitään, mutta nyt kun katson kuvattavien määrää, niin olenhan minä ommellut ja paljonkin. Kun sitä aikaa kuvaamiseen ei oikein ole, niin silloin varmaan itsestäänkin tuntuu sille, ettei mitään saa aikaan.
Mun keskeneräiset työt
Neuletöissä tällä hetkellä tikutetaan yhtä neuletta kovaa vauhtia. Uusia ideoita on jo seuraaviin neuleisiin. Mutta olen jotenkin nyt päättänyt, että pitää saada nämä keskeneräiset ensin valmiiksi ennen kuin aloitan uutta. Se tarkoittaa myös sitä, että tyttäreni tilaamat sukat saavat odottaa vielä hetken. Katsotaan nyt mitä minulla on kesken.
- Beige neulepaita
- aurinkoiset villasukat
- Virkatut leggarit
- virkattu reppu
- Virkattu mekko
Muutama siis. Ei onneksi kovin montaa asiaa ole kesken ja nämä koitan saada valmiiksi ennen kuin alan neuloa tai virkata uutta asiaa. Tai tämä on se suunnitelma, lopputulos voi olla jotakin ihan muuta. Uskon, että ensi talveen saan hyvin leggaritkin valmiiksi. Yleensä en villatöitä tee kesällä, vaan silloin on kesäisemmät langat käytössä. Mutta voi olla, että saatan tänä kesänä hyvinkin virkkailla noita leggareita.
Mitä neulesuunnitelmia on tälle vuodelle?
Totuus on, että niitä suunnitelmia on valtava määrä ja kaikkea ei tosiaan voi tehdä mutta aina kannattaa yrittää toteuttaa edes joku suunnitelma. Suunnitelmia olenkin käynyt läpi eri postauksissa ja hankalaa tässä on se, että tosiaan joka puolella on niin ihania minulle sopivia neuleita ja aikaa ei kuitenkaan ole niin paljon kerralla, että saisi nopeasti valmiiksi. Yksi unelma työ on valmistumassa tässä hitaasti mutta varmasti. Se on tuossa yhdessä kuvassa oleva beige neule. Siihen ei ole ohjetta ja teen sen hiukan samalla tavoin kuin tuon jämälankapaidan muutama postaus sitten.
Suunnitelmissa on myös tehdä enemmän juuri shabby chic -tyylisiä neuleita, romanttista ja boheemia. Nyt kun olen aika paljon tuonut esiin sitä omaa grungea ja punkkia, josta pidän valtavasti. Käsittelen nimittäin tällä hetkellä oman lempisuunnittelijani kuolemaa käsitöiden kautta. Jos tunnette suunnittelijoita, niin varmasti huomaatte postauksissa, että kenestä on kyse. Tosin varmaan olette myös lukeneet hänen kuolemasta. Muita suunnitelmia ei sitten oikein olekaan.
Mukavaa sunnuntaita kaikille!
Seuraa minua: