Vohvelia ja Helsingin kesä
0
Vohvelia, haluan vohvelia. Näin alkoi yksi aamu tässä taannoin. Toki kotonakin olisimme voineet vohvelit paistella, mutta halusin muutakin kuin vain vohvelia ja kauppaan ei haluttu lähteä, joten ruokaa napaan ja vaatteet niskaan ja nokka kohti Helsinkiä ja Kämpin Galleriaan herkuttelemaan WaffDadyn vohveleilla.
Vohvelia ja Helsingin kesä
Meillä on tosiaan meidän reissun jälkeen, joka keskeytyi ollut suuria hankaluuksia keksiä jotain järkevää tekemistä meille. Yleensä pyöräily on auttanut tähän, mutta meillä herätään niin myöhään, että ei ole sitten lopulta kiinnostuttu lähtemään pyöränselässä seikkailemaan. Siksi homma mennyt ihan makoiluksi, mikä sekin on toki ihan kiva juttu. Nyt kun poika lähti siskonsa luokse saamaan laatuaikaa sisaruksensa kanssa, niin meillä oli hyvin aikaa laittaa meidän reissuasiat kuntoon ja hoitaa niin rahanvaihdot kuin muukin tarpeellinen.
Ja koska vohvelit oli mulla mielessä, niin pakkohan sitä oli googletella sitten paikkoja. Valitettavasti täällä on lopetettu monta hyvää paikkaa ja kuplavohvelit saivat jäädä unholaan, joten ainut paikka mikä vielä auki on, löytyi Kämpin Galleriasta. Joten junalla keskustaan ja siitä kipiteltiin kohti Käppiä. Helsingin keskustan sanotaan olevan aivan autio. Noh, ei se sitä kuitenkaan ollut, vaan kadut täynnä ihmisiä. Vaikka oli sateinen ilma, niin jotkut istuskeli siitä huolimatta terasseilla.
Vohvelit maistui ja musa soi
WaffDaddy on erikoistunut suolaisiin vohveleihin, mutta koska me olimme jo syöneet ruokaa, niin halusimme ehdottomasti makeat vohvelit. Ja kyllä maistui. Kun herkuttelut oli herkuteltu, lähdimme tallustelemaan vatsat täynnä kohti Katajanokkaa. Mies halusi ehdottomasti päästä istahtamaan lasillisille kanavarannalle. Hetken nautinnon jälkeen lähdimme vielä pikkuruiselle tallustelulle Katajanokan Kasinon ympäri. Olisin halunnut mennä pidemmällekin, mutta miehen kengät kalvoi sen verran, että oli vain hypättävä sporaan ja annettava sen viedä meidät kohti Rautatieasemaa.
Junalla kohti Ogelia ja Ogelista autolla kohti kotia. Kotona alkoi armoton siivoaminen ja paikkojen kuntoonlaitto, että mummeli voi olla täällä hoitamassa koiria ja poikaa kun me singahdamme kesän viimeiselle reissulle. Ja tässä kohtaa voin sanoa, että poika itse halusi jäädä mummelin kanssa tänne kotiin. Ei väkisin enää häntä vedetä perässä, menee muuten koko reissu tappeluksi. Joten hän nyt ei tosiaan halunnut lähteä mukaan, niin saa jäädä kotiin.
Tämmöinen pieni kesäpäivä meillä tällä kertaa.
Ihnaa päivää kaikille kaikille!
Seuraa minua:
Farkkuhaalari päivän asuna
Farkkuhaalari on mun yksi pitkäaikainen unelma ja monen vuoden etsinnän tulos. Se on helppo pukea päälle ja on näyttävä vaate. Sen seuraksi sopii minkälaiset kengät tahansa ja kassikin voi olla ihan minkälainen vain. Alle voi pukea toppia tai jos on uskallusta, niin pelkät kauniit rintaliivitkin käy. Itse koen olevani kuitnekin siinä iässä, että laitan sen topin mieluiten.
Farkkuhaalari päivän asuna
Farkkuhaalari on myös ihan paras työasu, oli kesä tai talvi. Juuri muuntautumisensa vuoksi. Helposti puettavana haalarin saa sopimaan moneen menoon, arkeen ja jä vähän juhlavampaankin. Ei kuitenkaan gaalatapahtumaan. Haalarit ovat minun suosikki vaatteita muutoinkin, oli ne sitten tehty farkusta tai jostakin muusta materiaalista. Niitäkin kun löytyy kaapista monen monta. Farkkuhaalarit olen joskus myös itselleni tehnyt, vähän näiden tyyliset, mutta lyhyillä lahkeilla. Pitääkin ne kaivaa esiin taas tuolta kaapista.
Asu:
- Farkkuhaalarit: Helsngin farkkuvarastomyynti
- Kengät: Crocs.fi
Olen vuosia yrittänyt etsiä farkkuhaalaria, siis tällaista mikä kuvissa näkyy ja minun koossa ei ole löytynyt ainuttakaan. VIntagena olisin monasti voinut ostaa, mutta koot niin pikkuruisia, ettei ole mahdollista moinen. Kokeiltu on. Oliko ihan pakko saada jotakin mitä haluaa? Oli kyllä ja siksi lopulta ostin tämän haalarin. Eikä se ole vain halu, vaan myös tieto siitä, että haalari tullaan käyttämään loppuun asti. Olisin toki voinut tehdä tämän itsekin, muokata kaavaa haluamallani tavalla. Mutta näin nyt kävi. Pojalle ja miehelle olimme katsomassa paitoja ja sitten bongattiin haalarit seinällä.
Kun olet tuollainen ekoihminen
Ei, en ole. Pyrin siihen ja teen asian parissa paljon työtä. En usko, että voimme koskaan olla täysin tasapainossa luonnon kanssa, joka olisi ihanteellisin vaihtoehto. Syyllistämisellä kuitenkaan emme pääse edes alkua pidemmälle. Koska me ihmiset olemme vaillinaisia ja pitäisi tosiaan muuttaa metsään, jotta voimme olla oikeasti fiksusti ekologisia. Elää tasapainossa luonnon kanssa. Harva siihen kykenee ja miten käy luonnon, jos nyt kaikki ryntää metsään? Ei käy hyvin.
Tärkeää on tiedostaa ja alkaa tekemään niitä muutoksia itsessään ja elämässä, jotta voi elää paremmin luonnon huomioiden. Monessa asiassa meillä ollaankin hyvin vihreitä ja sitten joissain on vielä paljon tekemistä. Mutta itse haluan tehdä ne muutokset itse, en niin, että joku sanoo ja haukkuu valintani. En tee sitä muille, joten haluan ettei sitä tehdä minulle. Meistä kukaan ei ole täysin puhtoinen näissä asioissa, siksi sellainen muiden halventaminen ja nälviminen somessa ei ole ok. Koitetaan mieluummin tukea toisia siinä, että pääsevät niille etapeille, joihin pyrkivät. Kun keskitytään niin muiden valintoihin, niin se luonto lopulta unohtuu.
Mukavaa päivää kaikille!
Seuraa minua: