Random kuvia viikolta
2
Nyt tulee random kuvia ja vähän viikon kuulumisia. Muutto edistyy hitaasti, sillä vasta hiihtolomalla meillä on ensimmäinen huonekalujen siirto edessä. Tänään saadaan pojan uusi sänky uuteen kotiin. Ollaan siis roudattu lähinnä keittiötavaraa, vaatteita ja meikäläisen työmaata hitaasti mutta varmasti kohti uutta kotia.
Random kuvia viikolta
Viikko sitten perjantaina sain suru-uutisia, kun poliisi soitti minulle ja kertoi, että isäni on löydetty kuolleena kotoaan. Oman muuton lisäksi olen samaan aikaan hoitanut myös kuolinpesän asioita. Siksi tämä oma muutto on vähän hidastunut tässä. Mutta onneksi on aikaa molemmissa asunnoissa kuun loppuun. Pakko on kaikki saada hoidettua vain. Ei auta itkut markkinoilla. Ja näiden lisäksi opiskelen oppisopimuksella työn ohessa kestävän nuorisotyön tutkinto-osaa. Jostain syystä ei ole oikein opiskelu nyt tällä hetkellä maistunut.
Tosiaan muutamme täältä Helsingin maalaismaisemasta kaupungin sykkeeseen, meren äärelle. Korkeiden talojen syleilyyn. Olemme jo pitkään suunnitelleet muuttoa ja nyt yhtäkkiä vain löydettiin asunto ja ei kun muuttamaan. Toki poika joutuu siirtymään uuteen kouluun, mutta hän on todella innoissaan muutosta ja odottaa pääsyä uuteen kouluun. Toki kaverit jää tänne, mutta se ei häntä tunnu huolettavan ollenkaan.
Onkohan tämä opinahjon vanha opettaja?
Ensimmäinen aamupala uudessa kodissa.
Muutama rikkoutunut tavara on löytynyt.
Osa peleistä pääsee uuteen kotiin.
Toisilla on karvanopat, mun appiukolla Härdellin vanhat tossut.
Meikäläisen kesävaatteet joudutaan varastoimaan. Keväällä tuodaan talvivaatteet varastoon.
Miksi kantakaupunkiin?
Yksi syy on se, että minun on todella hankalaa liikkua töihin täältä missä nyt asumme. Toinen syy on se, että en ole koskaan tykännyt asua tässä asunnossa, miesväki tähän asuntoon ihastui ja tietenkin kolme vastaan yksi, muutto on ollut aika varma siinä kohtaa. Mutta nyt kun vanhempi poika on asunut pitkään muualla, niin olemme vähitellen löytäneet itsemme Helsingin kantakaupungista hengailemassa. Alue jonne muutamme on lähellä kaikkea ja ei tarvitse enää lähteä erikseen jonnekkin, että pääsee seikkailemaan, kun seikkailut odottaa heti oven takana.
Vaikka olenkin saanut lapsuuteni viettää maalla, niin en ole koskaan hinkunut asumaan sinne. Olen paljasjalkainen kaupunkilainen ja nautin kaupungin humusta. Kaupunginvalot ja erilaiset äänet saa sydämen sykkimään. Parasta on myös se, ettei autoa enää tarvita. Joka paikkaan pääsee joko kävellen tai spåralla. Saavutan kaupungissa sellaisen rennon fiiliksen. Siksi odotan muuttoa kovasti.
Aloitan heti neulehommat, kun päästään asettumaan uuteen kotiin.
Sen pituinen se.
Rentoa lauantaita!
Seuraa minua:
Sori en seuraa muotia
Sori, en seuraa muotia, vaan pukeudun miten haluan. Kesän aikoihin alkoi some täyttyä syksyn trendeistä ja tietenkin kaikki hyppäsi myös minun silmille. Minua ei muoti jaksa kiinnostaa, vaatteet kyllä noin niin kuin yleisesti, mutta en välitä hankkia trendivaatteita. Varsinkin kun kirppareilta löytyy lähinnä vanhempien kausien juttuja.
Sori, en seuraa muotia
Minulle on aina ollut tärkeää se, että pukeutuminen on hauskaa ja se on leikkiä, ei vakavaa, eikä muiden sanelemaa. Sen vuoksi olen jättänyt trendit ja muodin muille ja keskityn pukeutumaan miten haluan ja tietenkin lempivaatteisiini. Ei minulla muita ole kaapissa, kuin lempivaatteita. Olen aina ollut tällainen, oman tieni kulkija. Se oli yksi monista syistä miksi lähdin opiskelemaan vaatetusalalle. Toki silloin oli vähän pakko seurailla muodin tuulia ja opiskella muodin historiaa. Mutta siihen se oikeastaan sitten jäikin. Se muodin seuraaminen.
En ole oikein koskaan ihan ymmärtänyt näitä erilaisia lehtien ja vaikuttajien trendi julkaisuja, joissa sanotaan mitä saa laittaa päälle ja mitä ei. Koska itse lähden aina tuosta asiasta liikkeelle, että mitä haluaa laittaa päälleen. Parasta on kun itse viihtyy niissä asuissa, jotka on itselleen valinnut ja tietenkin miksi pukea päälle trendivaatteita päästä jalkoihin, jos ne päällä tuntee olonsa huonoksi?
Mekko: Globe Hope
Jokaisen pitäisi pukeutua niin kuin haluaa
Olen useasti kuullut sanottavan, että ei uskalleta pukeutua niin kuin haluaisi. Mikä aiheuttaa tuon? Ei ketään oikeasti kiinnosta mitä kenelläkin on päällään, kunhan on vaatteet päällä, kun lähtee ovesta ulos. Itseäni ei ainakaan. Totta on kyllä se, että jos tulee jotakin hienoa vastaan katson tarkkaan ja rekisteröin kaikki taskut, värin, kuvion ja mallin. Niin kuin juuri tällä viikolla näin upean villakangastakin erään nuoren päällä. Pientä kukonaskelkuviota, täyspitkä villakangastakki. Juuri sellainen, jsota itse tykkään.
Nyt sitten kotosalla olen käynyt läpi kaikki vielä hyllyssä olevat lehdet läpi, että löytäisin jotakin vähän samanlaista. Kangasta on nyt roskasäkeissä vino pino ja iso osa villakankaistani on nelisen metriä pitkiä, joten täyspitkä takki olisi itselläni vähän niinkuin työn alla, kunhan saan asunnon ensin laitettua. Ihan muuten ensimmäinen homma minkä meinaan ommella.
Mutta miksi muuten kukaan katselisi toisten vaatteita? Vain somessa saan negatiivistakin palautetta vaatteistani, mutta tosielämässä taas saan paljon kehuja, ne on tärkeämpiä kuin jonkun anonyymin huutelut. Ei muuta kuin lempivaatteet päälle ja nauttimaan elämästä.
Mukavaa viikonloppua!
Seuraa minua: